perjantai 22. elokuuta 2014

Rv 40+0, täytyy vain rentoutua!

Rv 40+0 ja yhtenä kappaleena edelleen. Hassua. Olin ajatellut, etten varmaankaan pääsisi mahani kanssa näinkään pitkälle. Synnyttihän äitinikin minut ja pikkusiskoni viikolla 38. Raskaus tänne asti on ollut pitkä. Kun kipeitä supistuksia alkoi tulla jo viikolla 29, on olo ollut yhtä odottamista siitä asti. Ensin huolta, sitten ärtymystä, sitten toivoa, nyt lähinnä kiukutusta. Onko pakko sattua jos et ole edes tulossa. Niin, näitä loppumetrejen tunteita. En halua kiukutella. Siitä tulee vain kurja olo. 
Tänään mulla on ollut tämmöinen olo. Väsyttää. Tekisi mieli viettää koko päivä sängyssä. Aamulla ahdisti: tänään oli blogipäivä ja masukuvapäivä ja olen ihan naatti kun koko viime yön supisteli kipeästi, enkä oikein nukkunutkaan. Itketti taas kaikki. Tajusin kuitenkin, ettei homma voi jatkua näin. Minä en aio olla huonolla tuulella koko loppuraskautta (varsinkaan kun sitä ei tiedä kauan se vielä kestää)! Siispä annoin itselleni luvan pötkötellä ja lötkötellä koko aamupäivän sängyssä, koska se tuntui hyvältä. Sitten jynssäsin harjalla ne kylppärin seinät ja lattiat. Ja otin ihanan rentouttavan ja lämpimän suihkun. 
Olen oppinut, että kun ärtymys kasvaa, on sen lähteet syytä selvittää heti. Kuulostella, miettiä miltä itsessä tuntuu. Mahaan sattuu. Okei, yritetään etsiä hyvä asento. Supistaa kipeästi. Otetaan särkylääke ja kaurapussi. Nälkä! Ensihätään omena. Jännittyneet lihakset ja kiristyneet leukapielet hellittävät, kun alkaa hoivata itseään kuin pientä vauvaa; pitämään huolta itsen tarpeista. Lämmin suihku hellii ihanasti ja rentouttaa. Sisäiselle "vauvalleen" kannattaa kuiskutella: ei hätää, kaikki on hyvin. Minun täytyy välillä muistutella itseäni siitä, että mitään ei ole pakko tehdä, jos ei jaksa. Vaikka olisi joka päivä tottunut kävelemään tietyn lenkin tai touhuamaan tietyn määrän kotitöitä, ei niitä ole nyt pakko tehdä, jos asia ahdistaa. Täytyy olla itselleen armollinen. Jos taas vaatii itseltään kaikkea, kuten nyt sitä että pitäisi olla pirteä, ärtymys kasvaa ja samoin paha olo, ja silloin alkaa räyhätä toisillekin. Mutta kun tiedostaa, että oma paha olo muodostuu pienistä palasista, jotka ovat vähän vinossa, saa ne nopeasti suoriksi kun vähän tutkii itseään, ja pian kaikki on taas hyvin.
Suihkun jälkeen laitoin kynnet näteiksi ja meikkasin vähäsen, mikä helpotti heti nuhjuiseen oloon. Puin päälle mukavan rennot vaatteet ja sallin itselleni olla blogikuvissa väsyneen näköinen. Ei tämä elämä ole liian vakavaa. Kohta lähden käymään lähikaupassa, ihan rauhassa vaan, tutkin ja hypistelen valikoimia, yritän nauttia hetkestä. Teen hitaasti hyvää (tulista!) ruokaa päivälliseksi ja vietän rennon illan mieheni kanssa. Huomenna lähdetään (toivottavasti) hyvien yöunien jälkeen käymään Ikeassa ostamassa yhtä sun toista pientä mitä vielä puuttuu. Iltapäiväksi Sami menee tekemään keikkaduunia, jonka aikana minä saan vaikka tehdä hieman käsitöitä (jos jaksan). Sitten illalla katsotaan yhdessä elokuvaa napostelutarjottimen ääressä. Sunnuntaina käydään mummin ja papan remonttitupareissa. Ensi  viikolla ajattelin hieman leipoa pizzaa pakkaseen ensimmäistä vauvaviikkoa varten. Ei tässä pitäisi kellään muullakaan olla mitään kiirusta, jos kerta vauvallakaan ei ole. Hän tulee sitten kun tahtoo! ;)

6 kommenttia:

  1. Hö ei kannata olla pahalla päällä, vauva tuntee sen :( ei oo vauvallakaa kivaa kun sie kiukuttelet sun vauvas takia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei :D etkö lukenut koko postausta? Sulla tais mennä pointti ohi ja pahasti :)

      Poista
  2. oletko jo saanut vauvan ?
    onnittelut, jos näin on.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauvaa synnytettiin lauantai-illasta viime yöhön :) siksi ei minusta ole kuulunut :)

      Poista

Onko sinulla postaustoiveita? Kerro minulle! Onko sinulla jotain muuta sanottavaa? Rohkeasti vain :)