torstai 27. marraskuuta 2014

Meidän pitkä kolmikuinen

Vauva jokeltaa ja örisee vieressäni. Jalat heiluvat vimmatusti, pienet kädet ovat löytäneet viidakkokuvioisen peiton. Tyttö ihastelee kuviota pitkään, tutkii. Ihana! Tyttö tarttuu peiton kulmaan kaksin käsin, erottaa täkin pussilakanasta. Pussilakana menee suuhun. Tyttö hymyilee itseensä tyytyväisenä.

Siiri on tänään jo kolme kuukautta vanha! Vaikka se ei ole pitkä aika, tuntuu, kuin olisin tuntenut tyttäreni aina.
Käytiin tänään neuvolassa. Tytsy painoi 6075 grammaa, ja pituutta oli huimat 64,5 senttiä! :D Eli kuulemma neljä senttiä pidempi kuin "keskivertolapset". Mutta harva nyt onkaan mikään keskivertolapsi. Siiri sai myös rotarokotteen (suun kautta) plus pneumokokkirokotteen ja yhdistelmärokotteen, joka sisälsi vasta-aineita hinkuyskää, kurkkumätää ja jäykkäkouristusta vastaan. Kaksi piikkiä siis reisilihaksiin. Hyi, sitä ei ollut kiva katsoa eikä varsinkaan kuunnella. Toinen oli ihan poissa tolaltaan, ja nikotteli vielä pitkään itkun jälkeen. Ei myöskään halunnut tulla lasketuksi hoitopöydälle tai vaunuihin enää sen jälkeen. Tissille onneksi suostui, ja nukahtikin sitten siihen viereen. Voi toista, äidin sydän pakahtuu aina tuommoisesta! Onneksi kuitenkin kaikki oli taas neuvolassa hyvin. Joulun jälkeen on sitten 4kk-lääkärineuvola.
Mitäs meidän tyttö sitten osaa? Siiri osaa seurata katseellaan ääntä ja ohi käveleviä ihmisiä. Hän osaa kaksin käsin tarttua moniin esineisiin ja viedä ne suuhunsa. Jalat nousevat hienosti ylös, varpaat menevät melkein suuhun asti. Nyrkkiä ja yksittäisiä sormia syödään ahkerasti, varsinkin etusormi on pop. Siiri osaa myös matkia aikuisten ilmeitä. 

Siiri rakastaa suihkua ja kylpyä (ylipäätänsä lämmintä vettä) ja vaipanvaihtoa. Tykkää jutella leluille, viedä niitä suuhun, ja lyödä kaikkia roikkuvia juttuja.Vaatekoko meillä on 62/68.
Siirin luonne on alkanut näkyä selvästi -  hän on temperamenttinen ja tietää, mitä haluaa (ja osaa myös näyttää sen).  Siiri on osallistuvainen ja sosiaalinen, pirteä, ulospäinsuuntautunut ja aktiivinen. Luonteen kääntöpuolena on se sama kuin minulla: aktiivisuus vaatii veronsa, ja tytsy väsyy helposti. Hän tarvitsee selkeät, aikuisen luomat, rajat. Hänen on vaikea rauhoittua nukkumaan, ja yliväsymys yllättää turhankin helposti.

Siirin luonteen vuoksi meillä on siis vähän ongelmia nukkumisen kanssa. Tyttö ei halua nukahtaa omin päin, ja vaatii aina tissiä/kanniskelua/heijaamista nukahtaakseen (tämä on aivan meidän oma vikamme, kun olemme hänet siihen totuttaneet). Me ollaan nyt aloitettu lempeä unikoulu, jossa opetetaan lasta itse nukahtamaan (mistä on hyötyä esim. keskellä yötä herätessä) hellästi, eli itkuun reagoidaan, lasta lohdutetaan kunnes hän on rauhoittunut, ja sitten laitetaan takaisin omaan sänkyyn. Samalla olemme myös alkaneet tietoisesti rytmittämään lapsen päivää. Siitä aion kertoa lisää myöhemmin. :)

Mutta on se vaan rakas.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Prokrastinoija sai viimein aikaan: ristiäispostaus


Nyt mennäänkin sitten pari kuukautta ajassa taaksepäin, nimittän Siirin ristiäisiin. En ole millään saanut aikaiseksi tehdä tätä postausta, on meinaan pitänyt kysyä kolmelta ihmiseltä saako niistä julkaista kuvaa, ja se on ollut mulle jotenkin tosi ylivoimaista. Tiedättekö sen tunteen, kun olette vaikka tosi väsyneitä ja sitten pitäisi tehdä yks juttu. Ihan yksinkertainen, varata vaikka aika kampaajalle tai palauttaa kirjat kirjastoon, mutta sitä ei vain saa millään tehtyä. Minä tiedän. Usein vain annan sitten hiusten kasvaa, ja uusin niiden kirjojen laina-ajan netissä. Mutta nyt sain viimein kysyttyä lupaa kuvien julkaisuun, ja vauva nukkuu pihalla, joten hyvä näin! Tässä sitten ristiäiset!
Meidän tytön ristiäiset pidettiin mun vanhempien luona, ja vieraiksi kutsuttiin kaikki lähimmät sukulaiset. Meidän kuukauden ikäinen tytsymme kastettiin siis Siiri Helinäksi. :) Minä olin keksinyt tuon nimen jo joskus 15-vuotiaana, onneksi se sopi miehellekin hyvin! ;D
Mä jäädän aika pahasti näissä kuvissa, kun mulla oli tuolloin kova kuume (joka on nyt tullut muutaman viikon sisällä jo kolme kertaa takaisin). Särkylääkkeen voimalla päivästä lopulta selvittiin. Kastetilaisuus meni hyvin, tyttö ei yhtään itkenyt, vaan lähinnä nukkui koko toimituksen ajan. Lopuksi oli kunnon kahvittelut, ja lisää sukulaisia saapui portaittain. Ylhäällä kuvassa mun sisko ja Siirin kummitäti!<3
Metsästin Siirille aika kauan tuota kasteen jälkeen päällelaitettavaa mekkoa, mutta kaupoissa vaan ei ollut mekkoja myynnissä tuohon välikauden aikaan. Lopulta löysin tuon vaaleanpunaisen mekon Name it:istä alennuksella. Tossut ja panta on H&M:stä. Huomatkaa muuten mun uus tukkatyyli, katsoin youtubesta ohjeet kotivärjäykseen "vapaalla kädellä". Tuo vaalea tuossa on siis mun oma tukanväri, johon laitoin hiekanvärisiä raitoja ja "Ombre-latvat". Olen ihan tyytyväinen tulokseen. :)
Huh, tuostakin on jo melkein kaksi kuukautta! Tyttö on kasvanut aivan sairaasti. :D Ensi viikolla pyrin postaamaan 3-kuukautispostauksen lisäksi myös postaussarjan äitiyden hyvistä ja huonoista puolista. Stay tuned!