Pikkuisen tonttutytön ensimmäinen joulu

Hyviä välipäiviä, ihmiset! Joulu tuli ja meni, mielestäni ehkä liiankin nopeasti. Olin niin väsynyt itse, etten oikeastaan jaksanut nauttia kauheasti koko juhlasta, mutta toisaalta, ei Siirikään tästä joulusta tule mitään muistamaan. :D Viime jouluna oltiin Samin kanssa ihan vaan kotona, ja joulupuuroa keitellessäni jouduin lähteä oksentamaan ensimmäistä kertaa raskaana. Pohjaanhan se puuro paloi.

Me tultiin mun porukoille jo viikonloppuna ennen joulua.Mun äidillä alkoi silloin loma, niin oli kiva saada toisen käsiparin siihen avuksi. Varsinkin nyt, kun Siiri on valvottanut meitä niin paljon öisin..

Jouluaattona me saatiin miehen kanssa nukkua kymmeneen, kun mummi hoiti Siiriä aamusta. Kun oltiin herätty, syötiin joulupuuro (kukaan ei saanut mantelia, se jäi kattilan pohjalle), ja sitten käytiin joulusaunassa poikkeuksellisesti aamulla. Sen jälkeen suunnattiin kohti Siirin isomummilaa (ja nenässä polttavaa sinappia). Siellä oli myös mun isän veli perheineen. Ai että mua sitten väsytti. En jaksanut juuri seurustella kenenkään kanssa, takana oli taas huono yö, ja Siirikin oli väsynyt ja kiukkuinen. No, porkkana ainakin hetkeksi viilensi kutiavia ikeniä. :) 

 Mummilla kahviteltuamme palasimme takaisin mun porukoille. Syötiin jouluruokia, ja sitten yritettiin laittaa tytsy untenmaille, kun oli ensin avannut pari pakettia. Siirin taktiikkana oli ensin kuolata ja nuoleskella paperi pehmeäksi, jonka jälkeen pienet, terävät kynnet repivät limaisen kääreen helposti auki.

Siiri nukahtikin nopeasti, mutta heräsi noin puolen tunnin kuluttua ihmettelemään meidän lahjojenavaamisprosessia. Ai että, niitä lahjoja riitti. Varsinkin tuolle pikku tyrpylle oli kannettu lahjoja ovista ja ikkunoista. Siiri sai paljon vaatteita, pari lelua, ja jonkun koriste-mobilen. Lemppari oli tietysti tädiltään saama vaaleanpunainen yksisarvis-pehmolelu. :D Toinen rakasti hepan ihan puhki! Alla pieni videonpätkä aiheesta..

Seuraavana päivänä me käytiin Samin vanhemmilla ja isovanhemmilla. Koko päivä siinäkin taas meni. On se kyllä uuvuttavaa viettää joulua pienen lapsen vanhempana..

Ihan mukava joulu silti oli. Yhdessäoloa perheen kanssa, ja kivoja lahjoja. Sain mieheltä mm. kauan himoamani Urban Decayn Daked 3:sen. Ja selänhierontalaitteen. Ja Singstarin (jota olemme siskon kanssa huudattaneet nyt viime päivinä aika ahkerasti). Mutta kaikken parasta tästä joulusta teki ennen kaikkea pieni, punainen tonttu.

 Oma tonttu.

Babyshowerit + kuukausi laskettuun!

 Pakahduttavan kuumaa perjantaita (milloinkohan saan lopettaa näiden hellesanojen käytön?) kaikille! Mulla oli tosiaan eilen ne babyshowerit, joten tämä postaus tulee tietenkin käsittelemään niitä (ja tämänaamuista neuvolalääkärikäyntiä). Luvassa suuri kuvaoksennus!

Mun serkku siis sai idean pitää mulle vauvakutsut, ja sisko teki melkein kaikki näistäkin herkuista sinne. Näistä kuvista puuttuu vielä paljon ruokaa.. Sisko leipoi kaksi kakkua, joista en viitsi julkaista kuvia, koska toisessa niistä näkyy tulokkaamme nimi, joka jääköön vielä toistaiseksi salaisuudeksi. ;) Mutta sen verran kertoa, että se oli sellainen ihanan vaaleanpunainen luomus, marsipaani"hattu" kukkakoristein ja meidän vauvan nimi päällä. Vähänkö näitä kuvia on hauska joskus katsoa, jos hän nyt sattuisikin syntymään letku jalkojen välissä.. :D

Meitä oli kämpässä 12 tyttöä ja hellesää, parvekkeen ovi ja kaikki ikkunat auki, sekä kaksi tuuletinta hurisi täysillä. Hiki valui ohimoita pitkin ja tukka liimautui niskaan. Eli oli kuuma!

Ohjelmanumerona mun piti kirjoittaa vauvalle kirje, joka laitettiin sitten tuollaisen kortin väliin. Vieraat saivat kirjoittaa omia viestejä ja askarrella söpöjä koristeita korttiin. :3

Toisessa ohjelmanumerossa vieraat saivat keksiä mulle "vinkkejä" vauvanhoitoon ja vauva-arkeen liittyen. Hyviä ideoita tuli paljon, aion mm. "saduttaa" tyttöä, eli pyytää häntä kertomaan tarinaa, jonka kirjoitan sitten sanatarkasti ylös. Sitten piirretään yhdessä tarinaan sopiva kuva. :3 Aww en malta odottaa, että hän (syntyy ja) kasvaa jo niinkin isoksi!Kolmas leikki oli kilpailu, missä piti tunnistaa eri pilttisoseiden (liha jne.) makuja. Ekaksi vauvanruuan maistaminen tuntui ällöttävältä ja hieman pelottavaltakin, mutta ei ne loppujen lopuksi niin pahoja ollutkaan! Mä tulin toiseksi kilpailussa. ;)

Lahjapöytäänkin kertyi kaikenlaista! Tuntuu niin uskomattoman ihanalta, että mun ystävät ja sukulaiset halusivat tuoda jotain ihanaa meidän vauvalle, pystyin ihan havaitsemaan sen lämmön ja rakkauden, mikä heilläkin oli tuota outoa, uutta tulokasta kohtaan. Se saa mut ihan herkistymään.. (Uskotteko muuten, jos kerron, että laitoin tukkaa aamulla. Sitten se oli pakko sutaista ponnarille ja hiki teki loput työt.)

Sain vaippoja, talvipipon, pari lelua, paljon vaatteita, sekä teetä ja hunajaa. Voi että kun on siunattu olo. :) On mulla vaan parhaita ystäviä! Kaikista jutuista en edes saanut hyvää kuvaa..

Oli tosiaan tosi ihanat pikkujuhlat, paljon syömistä, rupattelua ja naurua. :) Iso kiitos kaikille!

Nyt niihin neuvolakuulumisiin. Tänään on siis tasan neljä viikkoa laskettuun aikaan, enkä ole pariin yöhön nukkunut juuri mitään. Tänä aamuna kun sitten viimein torkahdin seiskan maissa, en herännytkään herätyskelloon enää kahdeksalta. Varttia vaille yhdeksän havahduin horroksesta, ja tajusin olevani myöhässä neuvolasta! Onneksi neuvola on tuossa minuutin matkan päässä, joten ei vaan kun mekko päälle ja ulos ovesta. Ehdittiin onneksi ottaa kaikki näytteet ja jutut ennen lääkärin vastaanottoa. Eli pissat puhtaat, rauta noussut nyt syötyäni tabletteja säännöllisesti, ja verenpaine oli melko matala. Lääkärissä selvisi, että sf-mitta on 32, vauva alhaalla ja kiinnittynyt ja mahtuu syntymään alakautta. Kohdunsuu oli nyt alle viikossa (muistatteko sen lauantain äitiyspolikäynnin) lyhentynyt jo niin paljon, että lääkäri arvioi sen olevan enää korkeintaan sentin mittainen, hieman pehmennyt ja ulkosuulle auki. Ei ihmekään näiden supisteluiden kanssa. Nytkin yöllä supisteli ja oksetti, ja eilen ja toissapäivänä oli tullut rusehtavaa vuotoakin, mikä on luultavimmin merkki kohdunkaulan kypsymisestä. Lääkäri veikkasi, että syntyy pian, eikä varmaankaan mene laskettuun aikaan asti. Saas nähä! Mies on tilannut vauvan syntymään ensi viikon viikonloppuna. :D Tai ylipäänsä viikonloppuna. Katsellaan, katsellaan. Se voi olla, että kehitys jymähtää tohon, mutta jos nämä tällaiset supistelut vielä jatkuvat, voihan se olla, että se tulee piankin! Toivotaan, ettei enää ainakaan neljää viikkoa jouduttaisi kärsiä näitä tuskia (ja helteitä). 

Mun koti on tällä hetkellä aika kaaoksessa eilisten juhlien jäljiltä, saas nähdä jaksaako siivota. Mutta ensi viikkoon! Muistakaa juoda helteillä! :)

Pikniksynttäreitä ja ällö voileipäkakku a'la Laura

Siitä huomaa, että kouluhommasuma on taas hetkeksi ohi, kun vapaapäivänään nukkuu 2,5 tuntia, eikä muutenkaan saa koko päivänä mitään aikaiseksi.. Ilmeisesti väsymystä ilmassa! Päikkärit tuli toki tarpeeseen; päätä kun on särkenyt nyt muutaman päivän ajan ihan armottomasti, ja viikon oksentamattomuus meinasi päättyä hurjasti.. Onneksi uni ja lepo auttaa aina!

Joka tapauksessa päätin viimein tulla kertomaan viikonloppukuulumisia, tarkemmin sanottuna kuulumisia sunnuntailta, jolloin vietettiin mun synttäreitä (vaikka oikea päivä olikin tiistaina). Aamulla heräsin seitsemältä vääntämään voileipäkakkua, jollaista en ole siis ikinä tehnyt, en ole nähnyt kenenkään tekevän, eikä kukaan ole sellaista mulle edes ikinä tehnyt :D Hellapoliisin sivuilta löysin kuitenkin ihan hyvän kinkkuvoileipäkakun ohjeen, jota lähdinkin sitten ennakkoluulottomasti heti kokeilemaan! Muistin teidän iloksi hieman jopa tallentaa tätä uskomatonta voileipäkakkujourneytäni.. Älkää ällöttykö!

 Vaikka Hellapoliisin ohjeet ovat mielestäni yleensä olleet varsin selkeitä, tämä ei sitä ollut. En meinannut saada selvää työvaiheista ja muista tuikitärkeistä seikoista (kuten miten leivät asetellaan pellille), mutta tein sen sitten oman pääni mukaan. Olin ostanut vahingossa ehkä vähän liian pieniä paahtoleipiä, ja pian huomasinkin, että voileipäkakkuun kannattaisi käyttää ihan kunnon kokoisia. Ohjeessa leivät olisi laitettu neljän pötköön, mutta koin tämän neliön muotoisen leipämuodostelman omemmaksi. Ohjeessa oli myös liian paljon ehkä majoneesia ja aineksia tämänkokoiseen kakkuun (tai sitten ohjeen tekijä oli käyttänyt niitä isoja paahtoleipiä) ja aineet pursusivat vähän yli. No, olisihan itse voinut laittaa vähemmän :D Tässä kuva upeasta luomuksestani! Tuo oranssi tahna on kinkkupaprikamössöä, jonka valmistin jollain ihan minimaalisella epätehosekoittimella, kun ei muutakaan ollut.

 Unohdin ottaa kuvan ihan pelkästä majoneesilla päällystetystä tortusta, joten sori nuo kurkut! Ensi kerralla täytyy muuten muistaa ostaa valkoista majoneesia, tuo keltainen kun on jotenkin niin.. tyylikästä halpaa! Oli muuten ihan sika vaikeaa yrittää levittää tuota majoa ympäri kakkua, kun mulla ei ole sellaista kunnollista levitystyökalua (nuolijaa?). Tyydyin sitten lättänään salaatinottimeen :D Lisäksi nuo epätasaiset reunat tuottivat vaikeuksia. En toki jaksanut leikata niitä.. Ja sitten oli tuo ainainen kysymys mitä tehdä tippuvalle majoneesille.. Mitä te teette tippuvalle majoneesille?

 Kuten edellisestä kuvasta näitte, kakku näytti kauhealta. What to do? Päätin sitten tehdä parhaani ja laittaa mielikuvitukseni käyttöön koristelussa! Pari hassua persiljanpalaa ja salaatinlehteä saivat kyllä ainakin minun mielestäni ihmeitä aikaan, eikä lopputulos ole hassumpi. Kurkut vaan tuppasivat valumaan (ja tuo majoneesi!), enkä tiennyt mitä tehdä niille.. Lisäksi minun oli pakko jättää tuo ruma leivinpaperi tuonne alle, kun ei ollut kauniimpaakaan.. Mutta ihan kiva tuli kuitenkin. Liian majoneesinen tosin. Onko teillä antaa jotain sikahyvää voileipäkakun reseptiä?

 Mentiin sitten Samin, mun siskon ja tyttöjen kanssa piknikille juhlimaan minun aikuistumistani. Mä olen oikeasti tosi huono keksimään mitään synttäriohjelmaa. Ehkä sitten lapselle..

Samia ei näy kuvissa, kun se oli netissäjulkaisuun nähden sopimattomasti uimahousuissa ja aivan märkänä, kun se hullu ihana halusi uimaan :D Oli ihanan lämmintä, ja tämä mamma oli muuten bikineissä (kunnes pilvet kerääntyivät auringon eteen ja pilasivat auringonottosessioni)!

Mutta oli kyllä tosi mukavat pikku synttärit! Kiitos tytöille :)

 Alinalta sain nuo korvikset ja tämän rannekorun. Sopii ihanasti alkavaan kesään!

Tuuli oli tehnyt tämän ihanan kukkaseppeleen itse. Sitä pidinkin koko päivän päässä, mutta julkaisukelpoista kuvaa ei saatu aikaan, sori :D Instagramissa on yksi kuva minusta tämä päässäni, se näkyy tossa blogin oikeassa sivussa alhaalla.

Kaisa-siskoni oli ostanut tuommoisen ihanan korurasian ja sinne kulta-hopeisen sydänketjun! Ihana! Onpa mulla upeita kavereita :)

Semmoisia kuulumisia sunnuntailta, huomenna onkin vappuaatto, ja tämä poppoo suuntaa kohti Kouvolaa ja Vappugospelia! Ruudolfia mennään kuuntelemaan :) Saa nähdä, miten tämän mahan kanssa jaksaa hyppiä (niiden muiden bändien tahdissa).

Miten te vietätte vappunne?

Hui, täytyy alkaa lopettelemaan, kohta alkaa perhevalmennus terveyskeskuksessa! Hyvää vappua kaikille!

Laitoin muuten kyselyn blogin yläreunaan oikealle, käykääpä vastaamassa, jos asia koskee teitä! Haluan tietää kuinka moni seuraa blogiani anonyymisti!