Siiri juoksee sängyllä ja heittäytyy pää edellä tyynyyn. Ja hihkuu. Ja kiljuu. Ei tahdo mennä vielä nukkumaan. Jos sitä lähestyy, se juoksee karkuun ja nauraa.
Hetken päästä kuuluu kovaäänistä laulua. Isi heijaa tyttöä sylissään ja koittaa saada tätä rauhoittumaan sänkyynlaskemista varten. Kovia protestinääniä.
"Ei tää lapsi nuku", Sami huokaa, väsyneesti. "Entä, jos lukisit sille jotain kirjaa vaikka ja pitäisit sylissä, ehkä se siitä rauhoittuisi", ehdotan. Kohta sohvalta kuuluu: "Klassinen ranskalainen omenapiiras.Tähän maukkaaseen piiraaseen tulee runsaasti ohuen ohuita omenaviipaleita. Sulata voitaikina puolittain pakkauksen ohjeen mukaan.."
Facepalm.
Tämä postaus on harvinaisen ajoissa. Eilen Siiri täytti siis 11 kuukautta, ja edellisestä postauksestani on aikaa alle kuukausi, jee! Nyt on muutenkin korvan takana paljon aiheita, mistä kirjoittaa. On toki ennenkin ollut, mutta ei vain ole ollut voimia kirjoittaa. Lähipäivinä aion kirjoittaa muun muassa taaperon ruokailuongelmista ja ratkaisuista niihin, sekä yösyöttöjen lopettamisesta! Pysykää siis kuulolla!
Siiristä on tullut jo iso tyttö. Se leikkii jo nukeilla, "puhuu" kännykkään, syö itse. Osaa paljon paljon sanoja, en enää pysy perässä siitä, mitä kaikkea se osaa. Viimeisin opittu sana taitaa olla "vesi". Siiri osaa myös vastata joihinkin kysymykseen myöntävästi tai kieltävästi. Esimerkiksi tänään kysyin, haluaisiko neiti ottaa vielä vettä, hän vastasi "joo" ja alkoi juoda ojentamastani mukista. Joihinkin juttuihin vastaa myös "ei". Esimerkiksi silloin, jos me kielletään häntä tekemästä jotain, hän saattaakin huutaa vaan "ei", nauraa ja juosta karkuun. Sellainen velmu ilme kasvoillaan. Ja mennä takaisin tekemään tuhmuuksia.
Keneen lie tullut.
Ei, kyllä Siiri oikeasti on aika kiltti ja tottelevainen tyttö, puhumattakaan pirteydestään ja sosiaalisuudestaan. Kyllä sellaisesta lapsesta ei voi olla kuin ylpeä. Joka päivä mietin, kuinka onnellinen ja onnekas olen, kun minulla on lapsi. Ihana lapsi. Kuinka surullinen olen lapsettomuudesta kärsivien puolesta. Lapset ovat ihan oikeasti Jumalan lahja. Eivät itsestäänselvyys millään tasolla.
Joskus mietin, millaista elämäni olisi sinkkuna ja lapsettomana. Ehkä matkustelisin. Olisin au pairina. Tai sitten tekisin Cittarissa hyllytyshommia ja haaveilisin perheestä. En tiedä. Sillä vaikka raskausaika ja vauvavuosi ovat olleet tietyllä tavalla elämäni rankimpia aikoja, en silti ihan oikeasti vaihtaisi tätä mihinkään muuhun. On ihanaa olla äiti.
Me ollaan muuten nyt lopettettu kai sitten yöimetys. Samilla meni hermot jatkuvaan heräilyyn ja monen tunnin nukutteluun. Ihan hyvä näin, itse en olisi saanut sitä muuten ikinä aikaiseksi. Tästä lisää asiaa tulossa piakkoin!
Vauva nauraa silmät vilkkuen. Kiljahtaa. Usuttaa isiä riehumaan kanssaan, katsoo suoraan silmiin ilkikurisesti hymyillen. "Isiii!", hän kiljahtaa. Isi kutittaa vauvaa, ja vauva meinaa kuolla nauruun, Tositarina.
Siiri täytti taas kuukausia, nyt täynnä on jo kymmenen! Mä olen ollut ihan kamalan kiireinen viime aikoina, tuntuu, että joka päivä on jotain tekemistä. Me oltiin viime viikolla lastenleirillä muutama päivä, Siirikin oli mukana. Se meni ihan innoissaan siellä muiden lasten seassa! Ja voitte arvata, että Siirillä oli melkein yhtä monta hoitajaa, kuin oli leirillä lapsia ja ohjaajia..Mä olin sitten draamapajan vetäjänä. Nukuttiin asuntoautossa, se oli hyvä ratkaisu näin vauvan kannalta! Siiri kun kuitenkin vielä heräilee paljon yöllä. Alla pieni videonäyte muuten Siirin kävelytaidoista. Siellä se mennä viipotti leiriläisten joukossa.
Vielä tuosta kävelemisestä: kenkiä ei millään meinaa löytyä. Yhdet ostettiin kirpparilta: liian jäykät ja isot. Yhdet ostin sitten H&M:stä, kaupassa olivat ihan hyvät, mutta ei kyllä enää kotona. Liian pienet, ei voi kävellä. Leiriltä sitten soitin Samille, muistin, että yhdellä ystäväni vauvalla oli POP:sta ostetut tossut, joissa kuitenkin pohjissa jotain vettähylkivää ja vähän paksumpaa materiaalia. Ei ollut sielläkään sopivia kokoja, mutta kyllähän tuo noilla vähän isommillakin näköjään pystyi ainakin hätätilassa (eli leirillä) kävelemään ihan hyvin. :)
Käytiin Sipan kanssa keskiviikkona neuvolassa. Hyvin kasvaa, edelleen tosi hoikka on. Painoa tytölle on kertynyt 8490 grammaa ja pituutta 74,2 senttimetriä. Siiri osaa kävellä sujuvasti myös epätasaisessa maastossa ja kivikolla, ottaa nopeampia pyrähdyksiä (esim. lähteä karkuun), kiipeillä joka paikkaan, tulee korkealtakin alas jalat edellä ja takaperin. Osaa taputtaa ja vilkuttaa. Uusia sanoja en ole varma mitä kaikkea on tullut, niitä tulee joka päivä, kun tuo on alkanut toistelemaan kaikkea mitä me sanotaan.. Se on hauskaa! Isiä ja äitiä sanoo aina tarkoituksella; aina kun Sami tulee kotiin, Siiri menee eteiseen vastaan, nostaa käden pystyyn, kiljahtaa ja huutaa ilahtuneena vaihtoehtoisesti joko "isi" tai "iti". Ja aina kun Siiri syö tai juo jotain mistä pitää, se sanoo kovaan ääneen "NAM NAM!". Osaa laittaa vähän ruokaa suuhun lusikalla. Mitäs muuta Siiri osaa..? Koko ajan tulee kaikkia uusia taitoja, niin etten meinaa pysyä edes perässä.. Avaa ainakin kaikki laatikot ja tiskikoneen aina. :D Siirillä on kaksi hammasta ja vaatekoko on aika lailla 80.
Kuumeessakin Siiri oli, tuossa viime maanantaina nousi aika kovakin kuume. Tyttö oli ihan kekäleenä ja oksensi kahdesti kaikki maidot ulos. Keskiviikkona olo alkoi jo olla tytöllä aika normaali. Sitten Sami tuli kuumeeseen (joka lähti kylläkin alle vuorokaudessa). Mä tulin keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Siitä lähtien oon ollut kipeänä, kuume kävi jopa 40,2 asteessa. Kävin lääkärissä, epäiltiin angiinaa. Huomenna menen vielä tarkistuttamaan cerpin, se oli perjantaina 78. Jos edelleen korkeana, saan ab-kuurin. Tänään ei ole ollut kuin vähän lämpöä ja kurkku kipeä. :) Samilla alkoi nyt loma, toivottavasti tämä tästä on lähteäkseen, meidän pitäisi tehdä vielä pikkuperheen yhteinen kylpyläreissu ensi viikolla (nyt jo jouduttiin tältä viikonlopulta se ja särkkisreissu perumaan).
Siirin lempijuttuja on tiskikone, ovien avaaminen ja sulkeminen, kännykkä, tietokone, avaimet, sekä äidin ja isin ruoka (vaikka se olisi samaa kuin Sipalla). Siiri rakastaa myös riehumista isin ja äidin kanssa, välillä siitä oikein huomaa kuinka se yrittää "provosoida" meitä riehumaan, ihan kuin joku koiranpentu! Siiri myös rakastaa tehdä esityksiä (kaikille) ihmisille: nenän nyrpistys, silmät sirrilleen, sitten pöristellään ja päristellään ja tuhistaan ja hihkutaan niin, että Hyvinkään Sairaalan labrahoitaja meinasi ottaa Sipan apulaisekseen. :D
Siiri ei tykkää syöttämisestä ja väsyneenä ei oikein mistään. Normaalisti Siiri nauraa ja hymyilee koko ajan (myös vieraille), mutta väsyneenä tai kipeänä itkee paljon. Siitä aina tiedän, että kaikki ei ole hyvin, koska normaalioloissa viihtyy pitkiäkin aikoja itsekseen leikkien ja kävellen (vaikkakin viime aikoina ollut kyllä aika paljon puntissa ja tississä kiinni..).
Moneen kuukauteen Siiri ei ole kyllä syönyt oikein mitään (paitsi maitoa ja puuroa). Ollaan osasormiruokailtu tähän asti, mutta nyt ajattelin kyllä hyvästellä soseet, ja keskittyä enemmän sormiruokailuun. Olen nimittäin huomannut, että Sipa tykkää syödä omilla sormilla, ihan itse. Esimerkki: yritin äskenkin antaa riisipuuroa lusikalla, tyttö kääntää vaan pään pois. Yritän työntää puuroa vähän huulille, jotta tyttö maistaisi sitä vähän ja ehkä avaisi suunsa: alkaa itkeä. Annan tytölle sitten lautasen ja lusikan siihen eteen, niin jopas se tarttuu lusikkaan ja hatarin ottein laittaa puuroa suuhunsa. Teki sitä aika monta kertaa, mama's so proud! Osan puurosta sitten söi sormin. Ei sitä kauheasti mahaan mennyt, mutta ihan sama, kunhan syö edes jotain, ja harjoittelullahan ne määrät varmasti kasvavat. Päivälliseksi olen antanut esimerkiki meille aikuisille paistamaani kanafilettä (ilman suolaa) ja riisiä. Tai jauhelihaa ja spagettia. Siiri tykkää ihan kauheasti. Kuten myös tuorekurkusta ja tomaatista! Ja talk-muruista ja rusinoista. Ja nektariinista ja persikasta ja banaanista. Me ollaan myös aloitettu maistelemaan hapanmaitotuotteita, kaikki on tähän mennessä kelvannut!
Nyt täytyy mennä, kuulin kuinka Sami sanoi juuri Sipalle: "Kutsun sinut isin iltatreeneihin! Odota, treeniasujemme täytyy mätsätä (Sipa on vaippasillaan)."*ottaa päällishousut pois*
Tämä täytyy nähdä.
Loppuun vielä yksi video isistä ja Sipasta. Minun mussukat. <3
