Väärä hälytys (eli se, kun kaikki luulivat, että synnytän)

Hyvää alkanutta viikkoa ystäväiseni! Täällä on tapahtunut dramaattisia. Viikonlopun vietimme mukavasti mökillä nauttien perheestä, hyvästä ruuasta ja sunnuntaille osuneista lämpimistä säistäkin. Tämä mamma tykkäsi, vaikka kuumakin oli. Pääsin viimein heittämään sen talviturkin..uimalla käsipohjaa rantavedessä. :D En voi sille mitään, nyt raskaana otan kylmää jotenkin helpommin.

Sunnuntai-iltapäivällä sitten lähdimme kotiin, kun minulle iski outo migreenin tapainen kohtaus. Oli kova paha olo, päätä särki, huimasi. Vesi ei auttanut. Jossain vaiheessa vessassa aloin ihmetellä kirkasta hajutonta vettä, jota vuosin, kun pinnistin. Supisteli. Jonkin ajan kuluttua sitten viimein sain soitettua synnärille. Käskivät tulla tarkistuttamaan tilanteen.

Vesi ei onneksi ollut lapsivettä, mutta käyrillä makoillessa selvisi, että supistelen melko tiheästi. Sain supistuksenestolääkettä, joka ei kyllä auttanut. Kohdunsuu oli kuitenkin tiukasti vielä kiinni, joten kun lääkäri ehdotti, että jäisin yöksi tarkkailuun, ajattelin että nääh. Kotona on mukavampaa. Sovittiin, että tulen takaisin jos muuttuu kivuliaammiksi tms.

Heti kotiin palattuamme alkoi kovempaa supistella, ja maha pysyi kivi kovana yli kaksi tuntia putkeen. Soitin takaisin synnärille, jossa kätilö tiukkana käski meitä tulla. Purskahdin itkuun puhelimessa, kun hän tylytti minua aika rankalla kädellä mm. sanomalla että sinä ET SAA kieltäytyä hoidosta (oli ymmärtänyt väärin sanani). Puhelun jälkeen oksensin (ilmeisesti supistusten aiheuttamaa) ja pakkasin kaikkea mitä käteen sattui silmät kyynelten sumentamina. En halua synnyttää nyt, ajattelin. Joutuisin Kättärille, olinhan vasta viikoilla 34+2. Samalla uskoin vakaasti, että ei se nyt synnykään.

Puoli kahdentoista aikaan yöllä saavuttiin synnärille, ja minulle tehtiin heti uudestaan sisätutkimus, jonka jälkeen taas käyrille. Supistuksia tuli 4-6 minuutin välein. Sain sairaalavaatteet ja minut vietiin synnytyssaliin. Supistuksenestolääkkeitä annettiin eka tunti vartin välein. Ei auttanut. Kivut eivät antaneet minun nukkua, ja minut siirrettiinkin tarkkailuhuoneeseen, jossa jouduin olemaan käyrillä koko yön. (Huomatkaa upea yöllä otettu kuva. ;))

Yhtäkkiä neljän aikaan yöllä lääkäri törmäsi huoneeseen tekemään sisätutkimusta. Sama tilanne edelleen, supistukset eivät saaneet kohdunsuulla tai -kaulalla mitään aikaan. Onneksi. Koko yöhön en nukkunut, ja aamuvarhaisesta alkaen sain taas kaikkea lääkettä ja piti antaa pissanäytettä ja otattaa verenpaineita. Kaikki kunnossa. Vauvan sykkeetkin olivat tosi hyvät koko ajan, kaveri potki vaan niin paljon, ettei käyrillä meinannut pysyä. :D

Kolmeen asti päivällä olin sairaalassa, välillä käyrillä ja välillä ilman. Nukkua en pystynyt (ja valvoinkin 36 tuntia putkeen, ennen kuin viimein pääsin omaan sänkyyn). Pääsin lopulta kotiin, kun todettiin, että supistukset eivät edelleenkään olleet avaavia. Hyvä toisaalta, mutta nyt pelottaa, että mun synnytyskin tulee olemaan samanlainen: supistukset tiheitä mutta ei-avaavia, ja lopulta päädytään hätäsektioon..

Sellaista siis täällä. Nyt muuten täytyy pakata se sairaalakassi, tämä raskauselämä kun näköjään on niin arvaamatonta! Siitä postausta siis seuraavaksi. :) Nyt syömään, kauhea nälkä. :P