Pelastakoon kirjallisuus minut someriippuvuudelta

Mikael Agricolan päivän ja suomen kielen päivän kunniaksi ajattelin viimein tehdä suunnittelemani kirjapostauksen/some-riippuvuus-valituksen. Lukeminen ja kirjoittaminen on aina ollut mulle intohimo, vauvasta asti joku eepos on ollut kädessä, ja ekan oman "kirjan" kirjotin kun olin viisi. Lukioaikana jotenkin kuitenkin väsyin niin paljon, ettei aikaa ja energiaa tahtonut riittää enää kuin koulukirjojen lukemiseen. Siihen se oikeastaan jäi. Nyt raskausaikanakin viihdyttänyt itseäni lähinnä telkkarilla ja älypuhelimella.

Not cool. Suomalaiset ovat koukussa elektroniikkaan. Koko ajan pitää näprätä jotain laitetta. Samoin meillä. Olen yrittänyt alkaa rajoittaa niin, että ruoka syötäisi edes välillä pöydässä, ja silloin kun syödään yhdessä, ei olisi sitä ipadia siinä pöydällä auki. Ja että telkkaria ei tarvitsisi katsoa koko ajan, tai surffailla netissä ennen nukkumaan menoa. Eniten minua häiritsee ilmiö, jonka tunnistan varsin hyvin itsessänikin: koko ajan pitää olla netissä. Facebook, Instagram, Whatsapp, IS, Twitter ja muut sosiaalisen median kanavat ovat jatkuvasti yhden näpäytyksen päässä. Jes, 2 uutta ilmoitusta naamakirjassa, ai, ne olivatkin vain yksi pelipyyntö Candycrushiin, ja yksi uusi kommentti seuraamaani keskusteluketjuun (pettymys). Olen huomannut jatkuvan kännykännäpräämisen vaikuttaneen erityisesti keskittymiskykyyni: olen koko ajan tärreilläni, ja huomioni pomppii asiasta toiseen kuin aropupu kevätniityillä. Sitäpaitsi nyt en ole edes läsnä ympärilläni olevien ihmisten kanssa. Tähän on saatava ratkaisu. Se on kirja.

Olen jo kauan halunnut aloittaa taas rakkaan lukuharrastukseni. Ennen luin aamupalalla ja bussimatkalla ja kun ei ollut tekemistä ja illalla peiton alla, sekä osallistuin kaikenmaailman lukukilpailuihin. Yksinkertaisesti nautin suomen kielen upeasta soinnista kielelläni (tai korvissani, enhän halunnut häiritä ketään lukemalla ääneen, paitsi joskus). Nyt ne kaikki vanhat sanamuodot, upeat teokset, klassikot ja uudet kirjailijatulokkaat: kaikki jääneet unholaan. Vaan ei enää!

Eräänä pilvisen koleana päivänä viime viikolla kipaisin lähikirjastoon vain ujona haistelemaan tarjontaa. Onneksi kiltit kirjastonhoitajat olivat helpottaneet uusvanhan lukutoukan urakkaa ja asetelleet tiettyjä kirjoja telineisiin ja pöydille. Niistä olisi helppo aloittaa. Alkajaisiksi valitsin Riina Katajavuoren kokoelmateoksen "Perhehytti, havaintoja lapsista ja vanhemmuudesta". Toiseksi nappasin mukaani Sofi Oksasen "Baby Janen". Tänään keskityn näistä ensimmäiseen.

Riina Katajavuoren teos Perhehytti on kokoelma eri medioissa julkaisemiaan kirjoituksia lapsista, vanhemmuudesta ja perheestä yleensä. Parin sivun pituiset tarinat pohjautuvat suoraan kirjailijan omaan elämään. Teos on jaettu teemojen mukaan muun muassa vauvaan ja odotukseen, kotiin ja sukuun, läheisiin ja huolenpitoon sekä kirjoihin ja lukemiseen. Katajavuori on aikaisemmin julkaissut kuusi runokokoelmaa, viisi lastenkirjaa, novellikokoelman sekä kaksi romaania.

Lukuharrstukseni elvyttämisen aloittamiseen ei olisi varmaan sopinut paremmin mikään muu kirja: kirjoituksista tulee hyvin ilmi kirjailijan rakkaus kirjoja kohtaan, ja se jos mikä antaa inspiraatiota omaankin lukemiseen ja kirjoittamiseen. Myös teoksessa itsessään annettiin hyviä kirjasuosituksia. Kieli ja tyyli on ihanan poreilevaa ja modernia, mikä lisää teoksen helpostilähestyttävyyttä. Tulevana äitinä oli myös aivan ihana lukea tuokiokuvista, joissa perheen merkitys ja lasten olemassaolo oikein kiteytyvät yhteen. Vai miltä kuulostavat esimerkiksi seuraavat lainaukset:

"Nykyään riittää se, että saa hetken maata selällään ja hengittää syvään. Ei haittaa, että esikoinen kavereineen kuuntelee Guns N´ Rosesia ja pikkuveli kavereineen treenaa voltteja sohvalla."

"Sherlock, teini toteaa vanhemmalle, joka sanoo ääneen mielestään ihan kivan havainnon, esim. sen että yöllä on satanut lunta."

Harrastatteko te lukemista? Olisiko teillä antaa hyviä kirjasuosituksia?