Mikä on kaapin paikka, ja muuta järjestelyahdistusta

Aurinkoista lauantaita kaikille! Meillä ei ole ollut nettiä moneen päivään (ei oikeastaan vieläkään, tämä on kännykän netti, jonka viimein saatiin toimimaan), joten en ole voinut postailla mitään. Unohdettiin nimittäin, että meillä oli vanhassa asunnossa talon oma netti, josta sitten maksettiin (eikä sitä voinut ottaa mukaan tänne). Äh, pitää vissiin aktivoida uudestaan se Saunalahden netti, joka meillä ennen tätä valokuitunettiä oli. Anyways, täällä taas ollaan, yritän vähän nyt kertoa edistymisestäni. Huomatkaa, että kuvia varten en ole jaksanut nostaa esim. käytettyä räkärättiä pois tieltä. :'D

Aletaan viimein olla saanut tavarat purettua ainakin suurimmaksi osin. Vielä on Samilla joku iso jätesäkki täynnä vaatteita purkamatta. Ja pari piuhalaatikkoa. Myös sisävarastossa on joitakin laatikoita, mitkä kai pitäisi käydä läpi. Kun jaksaisi. Kylppärissä on kolme (!) kosmetiikkalaatikkoa odottamassa paikkaa, johon ne laittaa. Kun mun kosmetiikkakaappi ei mahdu sinne kylppäriin, kun siinä on patteri just pahasti tiellä. Niin pitää ostaa uusi, semmoinen pitkä ja kapea. Vanha kosmetiikkakaappi joutaa Siirin lelukaapiksi.

En ole ikinä tehnyt näin isoa muuttoa, joten homma tuntui aika..noh, rankalta. Varsinkin monen päivän remppaamisen jälkeen. Tavaraa oli niin paljon, enkä tiennyt, mistä aloittaa. Enkä tiennyt, laitanko keittiön pitkään kaappiin astioita vai ruokaa (en muuten laittanut kumpiakaan, sinne meni kaikki keittiön pikkumasiinat ja muut härpäkkeet, muovisia säilytysrasioita ja muuta yleiskamaa).

Onneksi mun äiti oli parina päivänä auttamassa laatikoiden purkamisessa ja Siirin hoitamisessa (ja lattianpesussa, heh). Haettiin Samin kanssa lisää kamaa vanhalta asunnolta vielä kahtena päivänä muuton jälkeenkin. Oikeastaan siellä on vielä vaikka mitä, esimerkiksi yhdet verhot, jotka Sami "unohti" ottaa, kun kävi siellä kerran yksin. Kuten myös lämpömittari, muovikasseja, lehtikori.. Joillakin ihmisillä on valikoiva näkö!

Yksi tärkeimmistä syistä, miksi äiti oli mua auttamassa (kun sillä oli loma), oli henkinen tuki. Kun haettiin viimeisiä laatikoita vanhasta asunnosta, yritettiin purkaa laatikoita uudessa asunnossa, ja valita, mihin laatikkoon tulee kahvit ja sokerit, meinasi usko loppua. Mä olin niin väsynyt, etten muista milloin viimeksi. Äidin kanssa puuhastellessa asiat sai kuitenkin jotenkin oikeanlaiset mittakaavat. Että kyllä tästä homma hoituu, pikkuhiljaa. Ja äiti toppuutteli mua, kun mä olisin heti alkanut organisoida kaappeja (ja purkamiseen olisi näin ollen mennyt yksi ikuisuus) pelkän karkean järjestyksen luomisen sijaan. Oli niiin vaikeaa hyväksyä se, ettei kaappeja saanut heti hienoiksi ja organisoiduiksi. Mutta mä tein sen. Hyväksyin epäjärjestyksen ja keskeneräisyyden. Ja sen, ettei niitä heti seuraavanakaan päivänä tarvinnut mennä järjestelemään. Vaan mulla on tässä aikaa, voin tehdä postauksen vaikka sukkalaatikon organisoimisesta sitten kun ehdin!

Ja sekin piti hyväksyä, kun esimerkiksi yläkerran kylppäriä ei saanut heti hienoksi. Lavuaari on melkein irti seinästä ja pari kaakelia hajonnut (akuutin vesivahingon vaara, sanoi miehen raksamiesisä). Sitä ei voi siis pestä. Tai käyttää. Alakerrassa on kaksi pistorasiaa niin rikki, että huhheijakkaa. Keittiön patterista on termostaatti irti. Keittiössä on vain yksi uunipelti. Ja yksi lavuaarin tulppa. Ja tiskikaapin alaritilä on niin rikki ja ruosteessa, etten viitsi ottaa edes kuvaa. Mulla on vaan yksi kysymys, miksei edellinen asukas ollut ilmoittanut näistä vioista? Noh, toivotaan, että varsinkin nuo akuutit viat hoidetaan piakkoin, muista ei niin väliä.

Piha täällä on aika kiva, siinä on tuollainen laattaosuus ja sitten nurmikkoa. Istutan ehkä kukkia, tai oikeastaan en vielä, vaan katson ensin, millainen tämä jo itsessään on. Viimeistään ensi vuonna rakennetaan tuohon ehkä terassi, jossa voi sitten grillailla (tai grillataan me kyllä jo aikaisemmin, heh). Tuohon saa sen kivan uima-altaan, jota käytin viime kesänä, kun olin raskaana ja oli niin kuuma, mutta vesi oli järvessä liian kylmää, ja sitten lilluin siinä uima-altaassa mahani kanssa. Jos muistatte. Muistattehan te. Mutta amppelikukkia laitan joka tapauksessa! Ja muita yhden kesän kukkia.

Vielä on paljon tehtävää: loput maaliroiskeet rapsutettava irti lattiasta, tehdä muuttovikailmoitus (se paperinen, akuutit tehtävät soitin kyllä), maalata olkkarin lipasto loppuun (huomasitte varmaan ihastuttavan värien ja sävyjen vaihtelun toisen kuvan lipastossa, kun olen maalannut osan kaapinovista kaksi, jotkut yksi ja jotkut nolla kertaa), organisoida kaapit, pestä yläkerran kylppäri ja sauna, pestä ikkunat, hankkia kosmetiikkahylly kylppäriin (kun täällä ei ole kunnon paikkaa edes hammasharjalle), hankkia tietokonepöytä ja pöytäkone, hankkia yöpöydät meidän makkariin. Siinä nyt muutaman mainitakseni.

Siiri on tykännyt paljon uudesta asunnosta. Täällä on tilaa temmeltää ja hihkua. Saatiin Sipa muuten taas nukkumaan omassa sängyssä, ja on muuten nukkunut muutaman yön jo omassa huoneessaankin! Hyvin on mennyt. Ja arvatkaa mitä: mä sain Siirin nukutettua eilen ite! Mies ei meinannut oikein millään saada, niin mä menin sitten yrittämään. Ensin annoin tytölle tutin, ja pistin hänet selälleen sänkyyn. Ensin hän möyri ja rimpuloi, mutta jossain vaíheessa rauhottui ja jäi makaanaan. Sitten pidin toisella kädellä kevyesti tutista kiinni, kun toisella kädellä silitin Siirin otsaa ja nenänvartta. Jossain vaiheessa hän kääntyi mahalleen, ja siitä jatkoin sitten pään ja niskan ja yläselän silitystä. Sinne simahti! Ekaa kertaa minä sain hänet nukkumaan (en kyllä ole yrittänytkään sen jälkeen, kun aloimme silloin 4 kuukautta sitten nukuttamaan häntä sänkyyn). Jes!

Tässä postauksessa näytin vain alakertaa, seuraavassa sitten yläkerta! Tulossa on myös postauksia komeroiden ja kaappien järjestelystä, ja turhien tavaroiden karsimisesta. Pysykää kuulolla!

Ps. Huomasitteko meidän uuden ja ihanan olkkarinmaton?