Hurjapää seitsenkuinen

Mä oon ollut kipeänä helmikuun vikalta viikolta asti. Ja nyt on jo huhtikuu. Ekana olin oksennustaudissa, sit flunssassa ja nyt flunssassa. En ehi parantua, ennen kuin uus tauti tulee. Ja nyt Siirikin on näemmä saanut sen, nenä vuotaa koko ajan ja sillä on maha ihan löysällä. Yöllä heräillään paljon, ja soseet ei maistu. Mut kyllä se tästä.

Oltiin eilen Samin kanssa muuten remontoimassa sitä uutta asuntoa, taidankin ajastaa teille postauksen siitä vaikka huomiseksi! (Muistakaa tsekata siis tämä blogi, en ehdi laittaa postausta Facebookiin.) 

...Äh nyt tuo vauva heräs jo, vaikka laitoin sen ulos päikkäreille, se ehti vasta puoli tuntia nukkua.. Pliis anna äidille vähän omaa aikaa..Siellä vaunuissa se vaan tapitti silmät suurina. :D Jätin sen tuijottelemaan, katsotaan alkaako kohta mölistä, ja tarvitaanko äidiltä erikoisia tyynnytyskeinoja.

Mutta asiaan. Siiri täytti kuusi päivää sitten seitsemän kuukautta (tähän kohtaan sitä ihmettelyä siitä, kuinka aika kuluu niin nopsaan, jne). Neuvolaa ei olekaan tässä kuussa, seuraava on sitten kahdeksan kuukauden iässä.

Äh, nyt se itkee. Palaan pian. Viiden minuutin kuluttua: Noniin. Ihme tyyppi, siellä se pötkötteli silmät lautasina, kunnes aloin sorkkia sitä (lue: asetella pehmoapinaa ja makuupussia paremmin jne.). Silloin silmät alkoivat painua kiinni. Hah, vähän aikaa sai kyllä vaunuja työnnellä, että nukahti. 

Siiri on muuten jostain syystä nyt yhtäkkiä lakannut nukkumasta pinniksessä. Kamala raivo, kun sen yrittää laskea sinne. Ollaan jouduttu vaunuissa nukuttamaan yölläkin, mutta sielläkin heräilee koko ajan, ja nukahtaminen on vaikeaa. Mä niin toivon, että nyt oma huone auttaisi jotenkin näihin uniongelmiin!

Siiri osaa kävellä tukea vasten (esim. sohvaa pitkin) ja vaihtaa sohvasta syöttötuoliin. Tai äidin jalasta olkkarin pöytään. Eli aika hyvin pääsee jo tytsy liikkumaan mieleisiinsä paikkoihin! Viime kuussa Siiri oppi sanomaan tyttö, äiti, kakka, ei ja älä (tyttö tais tulla ennen äitiä, vaikka äitiä se yritti jo aikaisemmin sanoa. Nyyh, kun eka sana ei ollut äiti). Tuota tyttöä ja äitiä se hokee joka päivä. On jopa sanonut pari kertaa "äitityttö" (eli äitintyttö, se on mun yleinen kutsumanimi Siirille). Mitäs muuta.. Taaperokärryillä vilistetään kovaa vauhtia, eikä kaatumisia tule kovin usein, koska tasapaino on kehittynyt huimasti (hankittiin me silti se taaperokypärä, jota aina kuitenkin käytetään. Paitsi kuvissa.). Osaa seistä pitämättä käsillä kiinni, kunhan nojaa esim. selällä sohvaan. Osaa ilmaista tahtonsa tulla syliin. Vaatekoko on tällä hetkellä 74/80, ehkä enemmän tuo 80. 

Me oltiin Samin kanssa viime viikon lauantaina viettämässä toista hääpäiväämme Helsingissä. Jätettiin Siiri ekaa kertaa yöksi mun äidille, saatiin nukkua yö hotellissa! Oli ihanaa syödä ravintolassa, aamiaisbuffetti oli ihana, eikä yöllä tarvinnut herätä kenenkään itkuun. Mutta. (Tähän uhkaavaa musiikkia) Sinä yönä mä nukuin huonommin kuin vauvan kanssa: se hirveä flunssa iski just silloin, niistin koko yön ja yskin kuivaa yskää (menin muuten seuraavana päivänä ostamaan sitä silotecciä, mitä on siinä mainoksessa, missä se limahirviö kutittaa sitä kurkkua sulalla). Eli se yö meni hukkaan. Mutta oli se silti kivaa yhdessäoloa miehen kanssa, mitä ei ole oikeen ollut pitkään aikaan. Ja koska oli hääpäivä, mä pakotin Samin pelaamaan mun kanssa semmoista parisuhdepeliä, missä kysytään tosi diippejä kysymyksiä vuorotellen toisiltamme, ja vastataan niihin. No, katottiin me Eurosporttia siinä samalla..

Tänään me mennään jatkamaan sitä kodin remontoimista. Ajattelin muuten alkaa kirjoittelemaan enemmän kodinhoitoon, sisustamiseen ja tavaran karsimiseen liittyviä juttuja. Miltä kuulostaa? Haluaisinkin kysyä teiltä, hyvät lukijat, että minkälaisia postauksia toivoisitte, ja kuinka usein? Entä haittaako, jos ei aina ole kuvia (ainakaan niin paljon)? Kuvien ottaminen (relevanteista kohteista) on nimittäin yksi syy siihen, miksi en jaksa niin usein postailla. Asiaa mulla voisi olla senkin edestä.. Mutta antakaa toiveita! :)