Huhhuh. Nyt se on valmis.
Remontti nääs. Montakohan päivää siihen meni? Mulla ei ole mitään muistikuvaa. Minä päivänä me aloitettiinkaan? *Tarkistaa kalenterista* Ahaa. Keskiviikkona aloitettiin, ja eilen, lauantaina saatiin valmiiksi. Aika monta päivää siis. 4 päivää. Kaikki niistä ei tosin ollut kokonaisia. Tältä meillä näytti vielä pari päivää sitten. Remonttimiesten (Samin, mun, iskän ja Samin iskän) pizzalaatikoita ja sipsipussi. Kertakäyttökahvimukeja. Likoavia maaliteloja. Suojamuovia. Maaliroiskeisia tavaroita.
Torstaina haettiin Samin kanssa lisää tarvikkeita (saatiin yksi purkki maalia ja pari teippirullaa). Minä revin olkkarista tapettia irti, ja Sami maalasi meidän makkaria. Lopuksi kitattiin kaikki reiät (sikäli mikäli se edes oli mahdollista, asunnon seinät nimittäin osoittautuivat reikäjuustoksi) umpeen alakerrasta ja portaikosta.
Ai että tossa tapetin repimisessä oli hommaa! Se kuivui melkein heti, vaikka kuinka yritin kastella. Oli paljon tiukemmin kiinni kuin yläkerran tapetti. Onneksi sitä oli vain yhdellä seinällä. Kynnet kyllä mulla meni ihan rikki (onneksi oli lyhyet!).
Yläkerran lattiat me jaksettiin suojata tuolla muovilla, olisi ollut järkevää suojata kaikki, todettiin jälkeenpäin. Niitä maaliroiskeita on ihan sairaan kiva (huomaa ironia) rapsuttaa irti lattiasta, vaikka kuinka vesiliukoista maali olikin..
Perjantaina tultiin heti aamusta taas hommiin. Suojattiin alakerran listat, minä ja iskä maalattiin olkkari, tuulikaappi ja eteinen, Sami maalasi oman (maalari)isänsä kanssa koko yläkerran ja melkein koko portaikon. Puuha sujui ihan rattoisasti (vaikka kinasteltiinkin isin kanssa siitä, oliko joku kohta maalattu, vai ei. Oli niin vaikea huomata). Kahvi ja kolme pizzerian pizzaa pitivät työmiehet (ja naisen) virkeänä!
Kävi muuten niin, että maali loppui (taas). Olkkari, eteinen, tuulikaappi ja pikkuvessa maalattiin kameen sävyllä (hieman vaaleanpunertavanbeigehtävä), ja keittiö, portaikko ja koko yläkerta jääruusun valkoisella. Pikkuvessankin olisi pitänyt maalata tuolla valkoisella, mutta vaikka me hommattiinkin omalla rahalla vielä 3L purkki maalia, ei sekään riittänyt. Se meni sitten sillä kameella.
Lauantaina tultiin Samin kanssa maalaamaan vielä keittiö ja pikkuvessa. Tehtiin maalaukseen vielä pieniä korjailuja, en nimittäin meinannut sietää silmiini pistäviä epäkohtia (joita muut eivät edes huomanneet. Äitini kyllä olisi huomannut, hän on sellainen tarkka ihminen, kuten minä), mutta jossain vaiheessa perfektionistinkin piti luovuttaa. Maali loppui, ja voimat. Tuo portaikko oli muuten ihan sairaan korkea - ja vaikea maalattava!
Eilen vielä vietiin kaikki häkkivarastossa olleet tavarat ja rapsutettiin (melkein) kaikki maaliroiskeet lattiassa. Siinä vasta oli hommaa. Sipakin pääsi ekaa kertaa konttailemaan uuteen asuntoon. Ai että niitä riemunkiljahduksia!
Mutta onneksi on aikaa. Mulla meinaan meinas mennä hermot, kun tuntu, että sitä tavaraa oli niin paljon (eikä läheskään kaikkea ollut pakattu, pakkasin samalla, kun Sami ja isäpuolensa roudasivat niitä isoja kalusteita peräkärryllä). Loputtomasti. Vaikka luulin, että olin karsinut kauheasti kaikkea. En kyllä ollut. Tavarankarsimisesta on siis tulossa paljon postauksia! Saatte auttaa mua. Ihmettelen muun muassa sitä, miksi roskasta on niin vaikea luopua.
Mutta huomenna jatkuu hommat! Lisää kuvia muutosta ja remontin tuloksesta siis tulossa. :P
Oon aina välillä miettinyt että kun tästä mekin joskus muutamme taas isompaan niin voi luoja sitä muuttolaatikoiden määrää! Mistä sitä tavaraa tuleekaan aina niin paljon! ja se turhasta luopuminen..! Turhaa tavaraa olisi vaikka muille jakaa mutta kun siihen tavaroiden karsimishommaan ryhtyy, niin loppujen lopuksi melkein kaikki säästetään kuitenkin :'D
VastaaPoistaToi on niin totta, että kun alkaa karsimaan, niin huomaa ajattelevansa, että eiku tätä kyl voi käyttää..Tätä voi tarvita vielä jossain.. Ja sitten säästää ne kaikki. :D
Poista