Lomalla viimeinkin

Viimeinen tentti oli ohi viime torstaina. Sitten alkoi mun kesä. Olin edellisenä päivänä raahannut kirjastosta kirjoja oikein urakalla (joskin jo tänään piti hakea täydennystä), ja suuntasinkin heti koulusta päästyäni lähimpään leikkipuistoon ja omin "verkkokeinun" itselleni. Hähää lapset!

Nyt tuntuu hyvältä. Ei velvollisuuksia, ei mitään. Tavallaan. Nyt saa vain rentoutua, ottaa aurinkoa, tehdä mitä huvittaa! On mulla tosin ohjelmaakin suunniteltuna varsinkin kesäkuulle: kaksi lastenleiriä ja yksi juhannuskonferenssi. Mutta ne on hauskoja tekemisiä.

Tänä kesänä aion kuitenkin lähinnä vain olla. En muista, miltä sellainen edes tuntuu. Milloin viimeksi vain  olin? Aina loman alkaessa mulla kestää pari-kolme viikkoa päästä rentoutuneeseen tunnelmaan, ja sitten alkaakin jo kesätyöt. Nyt ei ole kesätöitä luvassa, mutta koko ajan  häärin jotain, murehdin rahasta ja vauvan tavaroista ja pikkuhiljaa lähestyvästä synnytyksestä ja..

 Ei, kyllä kaikki asiat järjestyy. Onpa hassua olla tekemättä mitään.

                  

Viikonloppuna oltiin muruseni kanssa mm. leirisuunnittelupalaverissa, rannalla, "mummulassa" (äitini kutsuu itseään jo mummuksi), jätskillä, katottiin lätkää, innostuttiin, lannistuttiin, syötiin hampurilaista, käytiin (lyhyillä) kävelylenkeillä. Kuuma oli ja on edelleen, mutta se ei haittaa liikaa.

Tuntuu ihanalta, kun olen taas jaksanut innostua kirjoista. Tuon Eve Hietamiehen melkein viisisataasivuisen opuksen luin parissa päivässä. En muista, milloin viimeksi olisin jaksanut uppoutua johonkin niin pitkäksi aikaa kerrallaan. Kylläpä lukeminen rauhoittaa hermoja. 

Kirjastosta mukaan tarttui siis muutama suomalainen romaani (ja yksi novellikokoelma), sekä tuo Larssonin trilogian ensimmäinen osa. En olekaan vielä tutustunut kyseisen herran teoksiin, joten ihan yleissivistyksen kannalta valitsin tämän jännitysromaanin seuraavaksi lukuprojektikseni. Yleensä tykkään valita suomalaisia teoksia, koska kieli on niissä paljon parempaa. Suomennetut teokset on yleensä täyttä kuraa, alkuperäiskieli on aina parempi. Toisaalta monet suomalaiset romaanit on aika, miten sen nyt sanoisi, masentavia. Avioeroja ja surullisia ihmisiä. Tällä hetkellä kaipaan jotain keveää, onnellista, mukavaa. :) Ainiin, mukaan tarttui myös tuo söpö "Eväskirja". Siitä ajattelin hankkia muutamia vinkkejä kesän eväsretkiin!

               

Tänään mulla oli neuvolalääkäri, viikkoja ultran mukaan siis 27+6 ja menkkojen mukaan 27+3. Miten tämä aika onkaan hurahtanut ohi niin nopeasti? Verenpaineet, pissa, kaikki oli ok. Paino noussut nyt yhdeksän kiloa. Tuo kamala vatsakipu mitä mulla on ollut ja on edelleen, on kuulemma melko yleinen vaiva. Johtuu luultavasti jonkun hermon ärsyyntymisestä tai sisäelinten puristumisesta. Lepoa lääkkeeksi, kuin myös päivittäisiin supisteluihini. Vauva voi tosi hyvin, siellä se potkutteli ujosti kameralle. Lääkäri sanoi sen olevan siro vauva, vaikka kohdun kasvu meneekin hieman yläkäyrillä, niin kuin viimeksi. Tasaisesti silti kasvanut. Ihanaa, äidin pieni siro prinsessa siellä! Viikolla 36 on sitten vielä lääkärikäynti, jossa arvioidaan vauvan syntymäpainoa, ja katsotaan, että se on kääntynyt oikein päin.

                

Ihanaa, Samin sivarikoulutusjakso loppuukin jo keskiviikkona, kun torstai on helatorstai ja perjantainkin ne sai vapaaksi. Maanantaina sillä alkaakin jo sitten työt! Helatorstaina mennään vissiin Kouvolaan moikkaamaan minun mummua ja muita sukulaisia. Ihanaa saada oma mies takaisin.. 

Nyt taidan painua parvekkeelle Larssonin kanssa.

Onko teillä jo kesäloma alkanut? Mitä kesäsuunnitelmia teillä on?