Maaliroiskeita lattiassa ja sneak peek remontin lopputulokseen!

Huhhuh. Nyt se on valmis.

Remontti nääs. Montakohan päivää siihen meni? Mulla ei ole mitään muistikuvaa. Minä päivänä me aloitettiinkaan? *Tarkistaa kalenterista* Ahaa. Keskiviikkona aloitettiin, ja eilen, lauantaina saatiin valmiiksi. Aika monta päivää siis. 4 päivää. Kaikki niistä ei tosin ollut kokonaisia. Tältä meillä näytti vielä pari päivää sitten. Remonttimiesten (Samin, mun, iskän ja Samin iskän) pizzalaatikoita ja sipsipussi. Kertakäyttökahvimukeja. Likoavia maaliteloja. Suojamuovia. Maaliroiskeisia tavaroita. 

Torstaina haettiin Samin kanssa lisää tarvikkeita (saatiin yksi purkki maalia ja pari teippirullaa). Minä revin olkkarista tapettia irti, ja Sami maalasi meidän makkaria. Lopuksi kitattiin kaikki reiät (sikäli mikäli se edes oli mahdollista, asunnon seinät nimittäin osoittautuivat reikäjuustoksi) umpeen alakerrasta ja portaikosta. 

Ai että tossa tapetin repimisessä oli hommaa! Se kuivui melkein heti, vaikka kuinka yritin kastella. Oli paljon tiukemmin kiinni kuin yläkerran tapetti. Onneksi sitä oli vain yhdellä seinällä. Kynnet kyllä mulla meni ihan rikki (onneksi oli lyhyet!). 

Yläkerran lattiat me jaksettiin suojata tuolla muovilla, olisi ollut järkevää suojata kaikki, todettiin jälkeenpäin. Niitä maaliroiskeita on ihan sairaan kiva (huomaa ironia) rapsuttaa irti lattiasta, vaikka kuinka vesiliukoista maali olikin..

Perjantaina tultiin heti aamusta taas hommiin. Suojattiin alakerran listat, minä ja iskä maalattiin olkkari, tuulikaappi ja eteinen, Sami maalasi oman (maalari)isänsä kanssa koko yläkerran ja melkein koko portaikon. Puuha sujui ihan rattoisasti (vaikka kinasteltiinkin isin kanssa siitä, oliko joku kohta maalattu, vai ei. Oli niin vaikea huomata). Kahvi ja kolme pizzerian pizzaa pitivät työmiehet (ja naisen) virkeänä!

Kävi muuten niin, että maali loppui (taas). Olkkari, eteinen, tuulikaappi ja pikkuvessa maalattiin kameen sävyllä (hieman vaaleanpunertavanbeigehtävä), ja keittiö, portaikko ja koko yläkerta jääruusun valkoisella. Pikkuvessankin olisi pitänyt maalata tuolla valkoisella, mutta vaikka me hommattiinkin omalla rahalla vielä 3L purkki maalia, ei sekään riittänyt. Se meni sitten sillä kameella.

  Lauantaina tultiin Samin kanssa maalaamaan vielä keittiö ja pikkuvessa. Tehtiin maalaukseen vielä pieniä korjailuja, en nimittäin meinannut sietää silmiini pistäviä epäkohtia (joita muut eivät edes huomanneet. Äitini kyllä olisi huomannut, hän on sellainen tarkka ihminen, kuten minä), mutta jossain vaiheessa perfektionistinkin piti luovuttaa. Maali loppui, ja voimat. Tuo portaikko oli muuten ihan sairaan korkea - ja vaikea maalattava!

Eilen vielä vietiin kaikki häkkivarastossa olleet tavarat ja rapsutettiin (melkein) kaikki maaliroiskeet lattiassa. Siinä vasta oli hommaa. Sipakin pääsi ekaa kertaa konttailemaan uuteen asuntoon. Ai että niitä riemunkiljahduksia!

Tänään sitten muutettiin kaikki isot kalusteet (Samin isäpuolen avustuksella) uuteen kotiin, ja tuotiin suurin osa muista tavaroista. Vielä on jotain pakattavaa (ja siivottavaa) vanhassa kodissa.

 Mutta onneksi on aikaa. Mulla meinaan meinas mennä hermot, kun tuntu, että sitä tavaraa oli niin paljon (eikä läheskään kaikkea ollut pakattu, pakkasin samalla, kun Sami ja isäpuolensa roudasivat niitä isoja kalusteita peräkärryllä). Loputtomasti. Vaikka luulin, että olin karsinut kauheasti kaikkea. En kyllä ollut. Tavarankarsimisesta on siis tulossa paljon postauksia! Saatte auttaa mua. Ihmettelen muun muassa sitä, miksi roskasta on niin vaikea luopua.

Mutta huomenna jatkuu hommat! Lisää kuvia muutosta ja remontin tuloksesta siis tulossa. :P

Remontointia ja (hermojen) räjähdyksiä osa 1

Tämmönen kuva meitä oli vastassa, kun käveltiin uuteen vuokra-asuntoomme. Siis seinässä. Samanlaisia löytyi ympäri kämppää. Seinät oli täynnä reikiä ja isoja koloja (lekallako niitä on hakattu?!), ovet ja oven karmit repaleisina koirien kynsistä. Ulko-ovenkarmista puuttui palanen. Meidän ja Siirin makkareissa oli molemmissa seinä, jossa tapettia oli vain muutama pala (koko seinää ei siis ollut tapetoitu). Vanhoja kittauksia näkyi siellä täällä. 

Kävelimme maalikauppaan. Ladoimme kärryyn niitä tarvikkeita, joita maalauspuuhissamme tarvitsisimme. Kerroimme myyjälle tarvikkeiden menevän isännöitsijän piikkiin. "Jaa, no sitte voittekin viedä kaikki takaisin paikoilleen. Meillä on täällä tämmönen yksi laatikko, jonka saatte."

Siinä laatikossa oli yksi pieni tela, kaksi ohutta maalarinteippirullaa, kittausvälineet, ja jotain muuta pientä vielä. Saimme yhden 9L maalipurkin. Woot? Riittääkö se muka 80 neliön asunnon maalaamiseen? Maalattavia huoneitakin on 3+keittiö+ wc+aula+korkea portaikko+eteinen. 

En haluaisi nyt valittaa, mutta me ei saatu edes sellaista pidennysvartta telalle, jolla maalataan korkeita paikkoja (esimerkiksi juurikin sitä portaikkoa, jossa on sairaan korkea katto). Ja ihan en nyt mielestäni pyydä liikoja, kun pyydän tarvikkeita tämän huoneiston maalaamiseen (muistutan teitä nyt niistä kaikista kauheuksista, joista edellä jo mainitsin). Täytyy soittaa isännöitsijälle, ja pyytää lisää tarvikkeita. Koska teippikin loppui jo yhden illan jälkeen.

Yritin unohtaa harmituksen (tunteen siitä, että meidät on hylätty vuokranantajan toimesta) ja aloittaa iloisin mielin remppaamaan. Ehdittiin eilen illalla (2h50min) repiä tapetit meidän ja Siirin makkarista, suojata yläkerran tilojen listat ja ikkunoiden ja ovien karmit maalarinteipillä, ja kitata kaikki kolot yläkerran seinistä ja vähän portaikostakin. Tänään (tai, no kun luet postausta, olemme jo ehtineet pitemmälle, koska lukemisesi ajankohtaan nähden kirjoitin tämän eilen) menemme jatkamaan. Ensin hiotaan kittauskohdat sileiksi, sitten Sami maalaa yläkerran, ja minä revin olkkarista tapetit ja suojaan listat ja karmit (ja pistorasiat). 

Voi että kun me saataisiin vielä tänään lisää tarvikkeita, muuten menee koko pääsiäinen (4 vapaapäivää!) hukkaan, kun ei voida tehdä mitään. No, maalarinteippiä ostan sitten ite, jos ei muuta. Varmaan muutkin tarvikkeet. Minä en jaksa odottaa yhtään enempää (tähän liittyy yksi kaupungin vuokra-asuntojen moka, josta ehkä joskus lisää), että päästäisiin muuttamaan. Koska tällä vauhdilla varmasti saadaan koti pääsiäiseksi valmiiksi. 

Ja vaikka postauksen alussa olikin negatiivista (ja arvatkaa, kuinka kiehuin eilen), täytyy silti nöyrtyä, ja myöntää, kuinka kiitollinen olen, että saatiin isompi koti. Oltiinhan me kolmiota jonotettu jo yli kahdeksan kuukautta, niin täytyyhän sitä olla kiitollinen, kun sen nyt viimein sai. Ja vaikka ei saataisi yhtään kamaa lisää, niin luotan siihen, että saadaan tarvittavat välineet jotenkin, hankitaan vaikka itse (ja rahaa löytyy kauheesti ja silleen). Kyllä tästä hieno koti tulee.