Loppumetrien alakulo ja malttamattomuus

Viime viikonlopun ja tämän viikon kolme ensimmäistä päivää olen viettänyt porukoiden luona. Päätettiin sunnuntai-iltana jäädä vielä muutamaksi päiväksi tänne, kun kotona kerrostaloasunnossa on niin tukalan kuuma, eikä juuri mitään virvoittautumismahdollisuuksia ole. Helteet on sitten mukavasti tultu vietettyä tässä lapsuudenkotini pihalla. :) 

Sunnuntaiaamupäivänä ne kuuluisat raskaushormonit yllättivät viime aikoina alakuloisuuteen taipuvaisen mieleni, ja vedin pienet itkupotkuraivarit. Kaikki on tylsää, on niin kuuma ja hankala olla, ei ole mitään tekemistä. Ja on kuuma, sanoinko jo. Miehen siinä hetken minua lohduteltuani keksittiin lähteä hakemaan Riihimäeltä lasten uima-allasta. Jo etukäteen (alun perin oltiin suunniteltu hankkivamme vasta sitten, kun lapsemme pystyisi siinä olemaan). Siis meille aikuisille. Ja niin me tehtiin pieni päiväretki (uskokaa tai älkää, tämmöiset pikkuretket ovat mun päivieni kohokohtia) Riihimäelle. Hong Kongissa myytiin eioota (vaikka nettisivujen mukaan heillä oli vielä tavaraa hyllyssä), samoin Biltemassa, Cittarissa ja Prismassa ei ollut oikeanlaisia, mutta sitten kekkasin BR-lelukaupan. Päädyttiin söpöön lasten uima-altaaseen värikkäine kilpikonnineen, kaloineen ja delfiineineen. 

Päiväni olenkin viettänyt auringossa makoillen ja kirjaa lueskellen ja uima-patjalla istuskellen, toisinaan olen uskaltanut jopa pulahtaa altaaseen. Viikonloppuna katsottiin leffoja perheen kanssa, syötiin ulkona ja lämmitettiin ulkosaunaa.

Kaiken tarkoituksena on ollut piristää levotonta mieltäni. On kyllä ollut ihan kauheata, kun jo muutama viikko sitten sai alkaa varautua pienen tuloon, niin nyt sitä sitten ollaan odoteltu jo monta viikkoa, ja edessäkin on varmaan sen reilu kolme viikkoa vielä odotusta. Kamalan stressaavaa. En tajua, miksi nyt lopun lähestyessä olen niin malttamaton. Olenhan odottanyt tyttöä jo yli kahdeksan kuukautta, miksen nyt voisi paria viikkoa malttaa odotella ihan rauhassa. Jos tietäisin päivämäärän etukäteen, kaikki olisi paljon helpompaa. Jos tietäisin, että vauva syntyy vaikka laskettuna päivänä (22.8), voisin aivan hyvillä mielin buukata viikot täyteen toimintaa ja tekemistä, pitkiäkin reissuja. Nyt ei ole voinut, voi vain olla ja möllöttää. Ensi viikon viikonloppuna olisi ehkä tarkoitus mennä tekemään parin vuorokauden mökkireissu serkkujen kanssa. Sen varmaan uskaltaakin tehdä, kun mökiltä ei aja sairaalaan kuin vähän vajaa tunnin. 

Mutta äh. Ärsyttää kun supisteleekin kipeästi (tosin nyt ei enää niin paljoa kuin viime viikolla) ja on kaikenlaista vaivaa ja oiretta, hormonit on ihan sekaisin ja itkettää ja masentaa, ja kun tietää, että tätä joutuu varmaan vielä kestämään.. Pelottaa, että menee yliajalle ja sitten joudutaan käynnistämään ja ja.. 

Mutta ei. En suostu murehtimaan ja märehtimään tätä loppuaikaa. Miksen olisi ennemmin iloinen siitä, että se vauva ihan oikeasti on kohta tässä? Se suuri unelmani, haave lapsuudestani saakka. On kohta tässä, käsivarsillani. Nyt yritän ajatella niin. Ja siihen asti puuhailen kaikkea normaalisti, bloggailen, näen kavereita, yritän edes tehdä kaikkea mukavaa. Ihan kohta helpottaa. Enhän voi tietää, vaikka tämä syntyisikin jo parin viikon päästä (äiti synnytti meidät molemmat viikolla 38+). Mutta jos menee yli, ei haittaa. Kyllä se sieltä ulos silti saadaan. :)

Huomenna meille tulee muuten tiskikone (kiitos äiti!), en malta odottaa! Ihanaa, ei enää niitä rumia tiskivuoria, vaan kaiken saa heti koneeseen piiloon! Nyt menen syömään marjoja ja ehkä pulahdan altaaseenkin. :> Perjantaihin!

Miten te olette viettäneet loppuraskauden viikot? Onko muissa ilmennyt levottomuutta loppua kohden? 

Babyshowerit + kuukausi laskettuun!

 Pakahduttavan kuumaa perjantaita (milloinkohan saan lopettaa näiden hellesanojen käytön?) kaikille! Mulla oli tosiaan eilen ne babyshowerit, joten tämä postaus tulee tietenkin käsittelemään niitä (ja tämänaamuista neuvolalääkärikäyntiä). Luvassa suuri kuvaoksennus!

Mun serkku siis sai idean pitää mulle vauvakutsut, ja sisko teki melkein kaikki näistäkin herkuista sinne. Näistä kuvista puuttuu vielä paljon ruokaa.. Sisko leipoi kaksi kakkua, joista en viitsi julkaista kuvia, koska toisessa niistä näkyy tulokkaamme nimi, joka jääköön vielä toistaiseksi salaisuudeksi. ;) Mutta sen verran kertoa, että se oli sellainen ihanan vaaleanpunainen luomus, marsipaani"hattu" kukkakoristein ja meidän vauvan nimi päällä. Vähänkö näitä kuvia on hauska joskus katsoa, jos hän nyt sattuisikin syntymään letku jalkojen välissä.. :D

Meitä oli kämpässä 12 tyttöä ja hellesää, parvekkeen ovi ja kaikki ikkunat auki, sekä kaksi tuuletinta hurisi täysillä. Hiki valui ohimoita pitkin ja tukka liimautui niskaan. Eli oli kuuma!

Ohjelmanumerona mun piti kirjoittaa vauvalle kirje, joka laitettiin sitten tuollaisen kortin väliin. Vieraat saivat kirjoittaa omia viestejä ja askarrella söpöjä koristeita korttiin. :3

Toisessa ohjelmanumerossa vieraat saivat keksiä mulle "vinkkejä" vauvanhoitoon ja vauva-arkeen liittyen. Hyviä ideoita tuli paljon, aion mm. "saduttaa" tyttöä, eli pyytää häntä kertomaan tarinaa, jonka kirjoitan sitten sanatarkasti ylös. Sitten piirretään yhdessä tarinaan sopiva kuva. :3 Aww en malta odottaa, että hän (syntyy ja) kasvaa jo niinkin isoksi!Kolmas leikki oli kilpailu, missä piti tunnistaa eri pilttisoseiden (liha jne.) makuja. Ekaksi vauvanruuan maistaminen tuntui ällöttävältä ja hieman pelottavaltakin, mutta ei ne loppujen lopuksi niin pahoja ollutkaan! Mä tulin toiseksi kilpailussa. ;)

Lahjapöytäänkin kertyi kaikenlaista! Tuntuu niin uskomattoman ihanalta, että mun ystävät ja sukulaiset halusivat tuoda jotain ihanaa meidän vauvalle, pystyin ihan havaitsemaan sen lämmön ja rakkauden, mikä heilläkin oli tuota outoa, uutta tulokasta kohtaan. Se saa mut ihan herkistymään.. (Uskotteko muuten, jos kerron, että laitoin tukkaa aamulla. Sitten se oli pakko sutaista ponnarille ja hiki teki loput työt.)

Sain vaippoja, talvipipon, pari lelua, paljon vaatteita, sekä teetä ja hunajaa. Voi että kun on siunattu olo. :) On mulla vaan parhaita ystäviä! Kaikista jutuista en edes saanut hyvää kuvaa..

Oli tosiaan tosi ihanat pikkujuhlat, paljon syömistä, rupattelua ja naurua. :) Iso kiitos kaikille!

Nyt niihin neuvolakuulumisiin. Tänään on siis tasan neljä viikkoa laskettuun aikaan, enkä ole pariin yöhön nukkunut juuri mitään. Tänä aamuna kun sitten viimein torkahdin seiskan maissa, en herännytkään herätyskelloon enää kahdeksalta. Varttia vaille yhdeksän havahduin horroksesta, ja tajusin olevani myöhässä neuvolasta! Onneksi neuvola on tuossa minuutin matkan päässä, joten ei vaan kun mekko päälle ja ulos ovesta. Ehdittiin onneksi ottaa kaikki näytteet ja jutut ennen lääkärin vastaanottoa. Eli pissat puhtaat, rauta noussut nyt syötyäni tabletteja säännöllisesti, ja verenpaine oli melko matala. Lääkärissä selvisi, että sf-mitta on 32, vauva alhaalla ja kiinnittynyt ja mahtuu syntymään alakautta. Kohdunsuu oli nyt alle viikossa (muistatteko sen lauantain äitiyspolikäynnin) lyhentynyt jo niin paljon, että lääkäri arvioi sen olevan enää korkeintaan sentin mittainen, hieman pehmennyt ja ulkosuulle auki. Ei ihmekään näiden supisteluiden kanssa. Nytkin yöllä supisteli ja oksetti, ja eilen ja toissapäivänä oli tullut rusehtavaa vuotoakin, mikä on luultavimmin merkki kohdunkaulan kypsymisestä. Lääkäri veikkasi, että syntyy pian, eikä varmaankaan mene laskettuun aikaan asti. Saas nähä! Mies on tilannut vauvan syntymään ensi viikon viikonloppuna. :D Tai ylipäänsä viikonloppuna. Katsellaan, katsellaan. Se voi olla, että kehitys jymähtää tohon, mutta jos nämä tällaiset supistelut vielä jatkuvat, voihan se olla, että se tulee piankin! Toivotaan, ettei enää ainakaan neljää viikkoa jouduttaisi kärsiä näitä tuskia (ja helteitä). 

Mun koti on tällä hetkellä aika kaaoksessa eilisten juhlien jäljiltä, saas nähdä jaksaako siivota. Mutta ensi viikkoon! Muistakaa juoda helteillä! :)

Vadelmanlehtiteetä, tumppuja ja äitiyspolikäyntejä

Karmaisevan lämmintä keskiviikkoa kaikille :) Tämä postaus meni nyt näinkin myöhäiseksi, kun en sattuneesta syystä voinut käyttää konetta.

Viime viikon perjantaina mulla alko aika kivuliaat selkä-reisi-alavatsapoltot (joita kestikin sitten melkein sen 3 vrk putkeen) aika säännöllisinä. Jumppapallolla tuli hytkyttyä ja lämpimiä suihkuja otettua. Missään vaiheessa kivut ei kuitenkaan yltyneet mitenkään yberkoviksi. La-aamuna tuntui, että vauva on tosi hiljainen liikkeissään, joten ei kun taas soittoa synnärille. Pyysivät sitten taas tulemaan näytille, että jos jotain on alkanut tapahtumaan, pitäisi vielä aikaisten viikkojen takia ehtiä antamaan antibioottia sun muuta.

Kaikki oli kuitenkin hyvin, vauva ei oikein tosin liikkunut siinä käyrilläkään, mutta virkosi heti pillimehun juotuani. Kummaa, olin juuri ennen lähtöä syönyt kuitenkin aamupalan. Tosin muutamana päivänä tässä mulla onkin jostain syystä verensokerit laskeneet ihan älynopeasti, ehkä siksikin vauva oli niin hiljainen. Sykkeet tosin olivat hyvät koko ajan.

Kohdunkaula oli lyhentynyt jo 4 cm:stä 2,5 cm:iin, joten jotainhan ne supparit olivat jo saaneet aikaan. Jatkoa tosin ei voinut ennustaa, mutta jos supparit siihen malliin jatkuu, voi ollakin että syntyy pian, mutta jos ei, niin tässä saattaa mennä vielä monta viikkoa! :) Eli vielä kärvistellään. Perjantaina sitten neuvolalääkärissä taas selviää, onko edistystä tapahtunut.

Sunnuntain jälkeen supistukset ovat nyt vähentyneet ja muuttuneet epäsäännöllisemmiksi. Hyvä, on todella kuluttavaa koko ajan tuntea jotain ja aprikoida mitähän tämäkin nyt tarkoittaa.. Kunpa saisi olla ihan rauhassa siihen h-hetkeen asti! Näiden oireilujen takia mulle on yrittänyt tulla jonkinlaista alakuloakin. Mikään ei huvita, viikot ja päivät tuntuu tosi pitkiltä, ja pelkään, että näitä kipuja ja oireita saa kestää aina laskettuun aikaan ja sen yli, kunnes lopulta vkolla 42 joudutaan käynnistämään..

Mutta tajuan toki että hermoiluni kuuluu asiaan, pitää vaan rauhoittua ja ajatella jotain muuta, sekä keksiä paljon tekemistä. Nyt olenkin yrittänyt nähdä ystäviä, käydä kahvilla ja ikkunaostoksilla ja ja.. Aloitin jopa neulomisen! Eka vauvantumppu on jo valmis. Ihmettelen vaan miten siitä noin iso tuli, luulin tekeväni tumppua vastasyntyneelle. ;D Noh, kyllä tuo joskus sille varmaan on sopivan kokoinen. :)

Toinen projekti mulla on vadelmanlehtiteen juominen. Olen lukenut sen vahvistavan kohdun lihaksia ja nopeuttavan synnytystapahtumaa ja palautumisvaihetta synnytyksen jälkeen. Tiedä siitä sitten, mutta hauska leikki tämä ainakin on. Ja mikä ihanampaa kuin nauttia tuoretta yrttiteetä uusien vanhojen (torista hankittujen) parvekekalusteiden sisustamalla parvekkeella! Ah, täällä on niin kiva syödä aamu- ja iltapalaa. Ihanan viileätäkin, kun aurinko ei paista tähän kuin iltaisin.

Voi että kun viikot menisi nopeasti! Auttakaa mua, keksikää mulle jotain tekemistä! Yksin kotona päivisin on niiin tylsää. Huomenna on sitten pienet babyshowerit, joista kuulette lisää perjantaina! Nyt täytyy mennä halailemaan tänään leikkauksesta kotiutunutta koiraani, toivotaan, että kasvain olisi ollut hyvälaatuinen, eikä olisi levinnyt mihinkään..

Perjantaihin!

ps. Haluaisin tehdä kysymyspostauksen. Lähettäkää ihan mitä vaan kysymyksiä kommenttiboksiin, niin saisin sellaisen kyhättyä!

Sairaalakassini sisältö

Ihanaa, nyt on kuulkaas tytöt (ja miksei pojatkin) sellainen juttu, että sairaalakassi on viimein pakattu! Jes! Nyt voi rauhassa sitten lähteä sinne synnyttämäänkin (eikä tartte itku kurkussa pakkailla mitään). 

Ihanaa, muuten, kun tuossa toissa yönä tuntui tuolla aivan alhaalla virtsarakon seutuvilla sellaista ihan hirveetä "skruuvausta", painetta ja vihlontaa, niin päättelin että vauva se siellä taitaa olla kiinnittymässä.. No, neuvolalääkäri on ens tiistaina, sittenhän sen näkee. Eilen aamulla kun menin peilin eteen, mahasta oli tullut sellainen "muuminnokka", eli sairaasti se on ainakin laskeutunut! Nyt joka askel huutaa pis-sal-le, pis-sal-le, pis-sal-le..

Mutta asiaan. Yritin nyt pakata parhaan tietoni ja kykyni mukaan vauvalle ja itselleni sairaalaan, mutta jos tästä jotain olennaista puuttuu, saa tulla huutelemaan (ei kuitenkaan ilkeitä)! Kotiutumisvaatteiksi vauvalle ajattelin tällaista H&M:n ylisöpöä pantteriasua koossa 56 (siellä nuo koot ovat jotenkin mielestäni muita merkkejä pienempiä). Siihen kuuluu body, pöksyt ja tuollainen söpö pipo. Lisäksi pakkasin mukaan pikkuruiset sukat ja tumput, että vaavi pysyy lämpimänä. Mukaan vielä otin tuollaisen nätin, koon 56 villatakin, jos sattuu kylmä päivä kun lähdetään sairaalasta. Isothan nuo vaatteet saattavat olla, mutta kun ei mulla oikein ole mitään pienempääkään, ainakaan yhtä nättiä. ;)

Muuten pakkasin vauvalle mukaan vielä kantoliinan, yhden harson (en tiedä tarvitaanko sitä), ensipupun, yhden vaipan kotimatkaa varten sekä pari (vastasteriloitua, tuo säilytysrasia on vielä ihan höyryssä) tuttia. Kantoliinaa meinaan alkaa käyttää jo sairaalassa, ja tutinkin ajattelin aika heti antaa. En tiedä, miksi tuon pupun otin, mutta mulle on joskus pienenä pinttynyt päähän sellainen ajatus, että vauvalle on tapana tuoda joku ensilelu jo sairaalaan. :D Siis perinne!

Vauvan tavarat pakkasin vaunujen mukana tulleeseen hoitolaukkuun.

Sitten itselleni otin mukaan kaikenlaista hygieniatarviketta mahd. pienessä koossa. Kasvojenpuhdistusaine, suihkugeeli, kosteusvoide, shampoo ja hoitoaine, harja sekä ponnari. En ajatellut jaksaa meikata sairaalassa..

Sekä tietty hammasharja ja -tahna, käsi- ja vartalovoide, huulirasva, ja panta kasvojen pesua varten.

Imetysliivit, liivinsuojuksia, siteitä, vaihtoalushousut ja muutamat sukat (koska sairaalassa ne on tosi lörpöttäviä!). Muuten aion pärjätä sairaalavaatteilla. Omat kotiutumisvaatteenikin tulevat olemaan samat kuin mennessänikin.

Sekä tietty neuvolakortti, kukkaro ja lompakko. Varmaan otan myös kuulokkeet ja korvatulpat mukaan. Kirjoja ja lehtiä en taida viitsiä ottaa, en kuitenkaan pystyisi keskittymään muuhun kuin korkeintaan Facebookin päämäärättömään selailuun. :D Aa! Kännykän laturi täytyy muistaa ottaa mukaan. Ja kamera. Täytyy kirjoittaa vielä sellainen lappu tuohon sairaalakassin päälle, josta mies näkee, mitä pitää vielä sairaalaan lähtiessä pakata mukaan. Mutta nyt on noin suunnilleen kaikki kasassa. Jee! Voi kun pian pääsisi synnyttämään, olo alkaa olla jo aika tukala..

Helteistä loppuviikkoa kaikille, muistakaahan juoda!

Väärä hälytys (eli se, kun kaikki luulivat, että synnytän)

Hyvää alkanutta viikkoa ystäväiseni! Täällä on tapahtunut dramaattisia. Viikonlopun vietimme mukavasti mökillä nauttien perheestä, hyvästä ruuasta ja sunnuntaille osuneista lämpimistä säistäkin. Tämä mamma tykkäsi, vaikka kuumakin oli. Pääsin viimein heittämään sen talviturkin..uimalla käsipohjaa rantavedessä. :D En voi sille mitään, nyt raskaana otan kylmää jotenkin helpommin.

Sunnuntai-iltapäivällä sitten lähdimme kotiin, kun minulle iski outo migreenin tapainen kohtaus. Oli kova paha olo, päätä särki, huimasi. Vesi ei auttanut. Jossain vaiheessa vessassa aloin ihmetellä kirkasta hajutonta vettä, jota vuosin, kun pinnistin. Supisteli. Jonkin ajan kuluttua sitten viimein sain soitettua synnärille. Käskivät tulla tarkistuttamaan tilanteen.

Vesi ei onneksi ollut lapsivettä, mutta käyrillä makoillessa selvisi, että supistelen melko tiheästi. Sain supistuksenestolääkettä, joka ei kyllä auttanut. Kohdunsuu oli kuitenkin tiukasti vielä kiinni, joten kun lääkäri ehdotti, että jäisin yöksi tarkkailuun, ajattelin että nääh. Kotona on mukavampaa. Sovittiin, että tulen takaisin jos muuttuu kivuliaammiksi tms.

Heti kotiin palattuamme alkoi kovempaa supistella, ja maha pysyi kivi kovana yli kaksi tuntia putkeen. Soitin takaisin synnärille, jossa kätilö tiukkana käski meitä tulla. Purskahdin itkuun puhelimessa, kun hän tylytti minua aika rankalla kädellä mm. sanomalla että sinä ET SAA kieltäytyä hoidosta (oli ymmärtänyt väärin sanani). Puhelun jälkeen oksensin (ilmeisesti supistusten aiheuttamaa) ja pakkasin kaikkea mitä käteen sattui silmät kyynelten sumentamina. En halua synnyttää nyt, ajattelin. Joutuisin Kättärille, olinhan vasta viikoilla 34+2. Samalla uskoin vakaasti, että ei se nyt synnykään.

Puoli kahdentoista aikaan yöllä saavuttiin synnärille, ja minulle tehtiin heti uudestaan sisätutkimus, jonka jälkeen taas käyrille. Supistuksia tuli 4-6 minuutin välein. Sain sairaalavaatteet ja minut vietiin synnytyssaliin. Supistuksenestolääkkeitä annettiin eka tunti vartin välein. Ei auttanut. Kivut eivät antaneet minun nukkua, ja minut siirrettiinkin tarkkailuhuoneeseen, jossa jouduin olemaan käyrillä koko yön. (Huomatkaa upea yöllä otettu kuva. ;))

Yhtäkkiä neljän aikaan yöllä lääkäri törmäsi huoneeseen tekemään sisätutkimusta. Sama tilanne edelleen, supistukset eivät saaneet kohdunsuulla tai -kaulalla mitään aikaan. Onneksi. Koko yöhön en nukkunut, ja aamuvarhaisesta alkaen sain taas kaikkea lääkettä ja piti antaa pissanäytettä ja otattaa verenpaineita. Kaikki kunnossa. Vauvan sykkeetkin olivat tosi hyvät koko ajan, kaveri potki vaan niin paljon, ettei käyrillä meinannut pysyä. :D

Kolmeen asti päivällä olin sairaalassa, välillä käyrillä ja välillä ilman. Nukkua en pystynyt (ja valvoinkin 36 tuntia putkeen, ennen kuin viimein pääsin omaan sänkyyn). Pääsin lopulta kotiin, kun todettiin, että supistukset eivät edelleenkään olleet avaavia. Hyvä toisaalta, mutta nyt pelottaa, että mun synnytyskin tulee olemaan samanlainen: supistukset tiheitä mutta ei-avaavia, ja lopulta päädytään hätäsektioon..

Sellaista siis täällä. Nyt muuten täytyy pakata se sairaalakassi, tämä raskauselämä kun näköjään on niin arvaamatonta! Siitä postausta siis seuraavaksi. :) Nyt syömään, kauhea nälkä. :P