Pikniksynttäreitä ja ällö voileipäkakku a'la Laura

Siitä huomaa, että kouluhommasuma on taas hetkeksi ohi, kun vapaapäivänään nukkuu 2,5 tuntia, eikä muutenkaan saa koko päivänä mitään aikaiseksi.. Ilmeisesti väsymystä ilmassa! Päikkärit tuli toki tarpeeseen; päätä kun on särkenyt nyt muutaman päivän ajan ihan armottomasti, ja viikon oksentamattomuus meinasi päättyä hurjasti.. Onneksi uni ja lepo auttaa aina!

Joka tapauksessa päätin viimein tulla kertomaan viikonloppukuulumisia, tarkemmin sanottuna kuulumisia sunnuntailta, jolloin vietettiin mun synttäreitä (vaikka oikea päivä olikin tiistaina). Aamulla heräsin seitsemältä vääntämään voileipäkakkua, jollaista en ole siis ikinä tehnyt, en ole nähnyt kenenkään tekevän, eikä kukaan ole sellaista mulle edes ikinä tehnyt :D Hellapoliisin sivuilta löysin kuitenkin ihan hyvän kinkkuvoileipäkakun ohjeen, jota lähdinkin sitten ennakkoluulottomasti heti kokeilemaan! Muistin teidän iloksi hieman jopa tallentaa tätä uskomatonta voileipäkakkujourneytäni.. Älkää ällöttykö!

 Vaikka Hellapoliisin ohjeet ovat mielestäni yleensä olleet varsin selkeitä, tämä ei sitä ollut. En meinannut saada selvää työvaiheista ja muista tuikitärkeistä seikoista (kuten miten leivät asetellaan pellille), mutta tein sen sitten oman pääni mukaan. Olin ostanut vahingossa ehkä vähän liian pieniä paahtoleipiä, ja pian huomasinkin, että voileipäkakkuun kannattaisi käyttää ihan kunnon kokoisia. Ohjeessa leivät olisi laitettu neljän pötköön, mutta koin tämän neliön muotoisen leipämuodostelman omemmaksi. Ohjeessa oli myös liian paljon ehkä majoneesia ja aineksia tämänkokoiseen kakkuun (tai sitten ohjeen tekijä oli käyttänyt niitä isoja paahtoleipiä) ja aineet pursusivat vähän yli. No, olisihan itse voinut laittaa vähemmän :D Tässä kuva upeasta luomuksestani! Tuo oranssi tahna on kinkkupaprikamössöä, jonka valmistin jollain ihan minimaalisella epätehosekoittimella, kun ei muutakaan ollut.

 Unohdin ottaa kuvan ihan pelkästä majoneesilla päällystetystä tortusta, joten sori nuo kurkut! Ensi kerralla täytyy muuten muistaa ostaa valkoista majoneesia, tuo keltainen kun on jotenkin niin.. tyylikästä halpaa! Oli muuten ihan sika vaikeaa yrittää levittää tuota majoa ympäri kakkua, kun mulla ei ole sellaista kunnollista levitystyökalua (nuolijaa?). Tyydyin sitten lättänään salaatinottimeen :D Lisäksi nuo epätasaiset reunat tuottivat vaikeuksia. En toki jaksanut leikata niitä.. Ja sitten oli tuo ainainen kysymys mitä tehdä tippuvalle majoneesille.. Mitä te teette tippuvalle majoneesille?

 Kuten edellisestä kuvasta näitte, kakku näytti kauhealta. What to do? Päätin sitten tehdä parhaani ja laittaa mielikuvitukseni käyttöön koristelussa! Pari hassua persiljanpalaa ja salaatinlehteä saivat kyllä ainakin minun mielestäni ihmeitä aikaan, eikä lopputulos ole hassumpi. Kurkut vaan tuppasivat valumaan (ja tuo majoneesi!), enkä tiennyt mitä tehdä niille.. Lisäksi minun oli pakko jättää tuo ruma leivinpaperi tuonne alle, kun ei ollut kauniimpaakaan.. Mutta ihan kiva tuli kuitenkin. Liian majoneesinen tosin. Onko teillä antaa jotain sikahyvää voileipäkakun reseptiä?

 Mentiin sitten Samin, mun siskon ja tyttöjen kanssa piknikille juhlimaan minun aikuistumistani. Mä olen oikeasti tosi huono keksimään mitään synttäriohjelmaa. Ehkä sitten lapselle..

Samia ei näy kuvissa, kun se oli netissäjulkaisuun nähden sopimattomasti uimahousuissa ja aivan märkänä, kun se hullu ihana halusi uimaan :D Oli ihanan lämmintä, ja tämä mamma oli muuten bikineissä (kunnes pilvet kerääntyivät auringon eteen ja pilasivat auringonottosessioni)!

Mutta oli kyllä tosi mukavat pikku synttärit! Kiitos tytöille :)

 Alinalta sain nuo korvikset ja tämän rannekorun. Sopii ihanasti alkavaan kesään!

Tuuli oli tehnyt tämän ihanan kukkaseppeleen itse. Sitä pidinkin koko päivän päässä, mutta julkaisukelpoista kuvaa ei saatu aikaan, sori :D Instagramissa on yksi kuva minusta tämä päässäni, se näkyy tossa blogin oikeassa sivussa alhaalla.

Kaisa-siskoni oli ostanut tuommoisen ihanan korurasian ja sinne kulta-hopeisen sydänketjun! Ihana! Onpa mulla upeita kavereita :)

Semmoisia kuulumisia sunnuntailta, huomenna onkin vappuaatto, ja tämä poppoo suuntaa kohti Kouvolaa ja Vappugospelia! Ruudolfia mennään kuuntelemaan :) Saa nähdä, miten tämän mahan kanssa jaksaa hyppiä (niiden muiden bändien tahdissa).

Miten te vietätte vappunne?

Hui, täytyy alkaa lopettelemaan, kohta alkaa perhevalmennus terveyskeskuksessa! Hyvää vappua kaikille!

Laitoin muuten kyselyn blogin yläreunaan oikealle, käykääpä vastaamassa, jos asia koskee teitä! Haluan tietää kuinka moni seuraa blogiani anonyymisti!

Hiusten aurinkosuoja ja muita kosmetiikkahankintoja

Pääsiäinen tuli ja pääsiäinen meni, oltiin mun porukoilla viettämättä pyhiä. Aika kului mukavasti aurinkoa ottaen, ja tällä mammalla onkin jo pienet rusketusrajat! Muistitteko muuten alkaa katsoa Ilmatieteenlaitoksen sivuilta niitä UVI-ennusteita? Nyt ollaan ainakin Etelä-Suomessa jo siinä vaiheessa, että aurinkorasvaa pitäisi käyttää ainakin keskipäivällä. :)

Mulla oli eilen synttärit; 20 vuotta kilahti lasiin! Jee.. Sen kunniaksi shoppailin itselleni hieman kosmetiikkaa. Onneksi sukulaisilta tuli vähän rahaa, sai ostettua muun muassa uudet tennarit rikkinäisten tilalle. Olisin tehnyt tämän postauksen jo viikko-pari sitten, mutta posti kuhnaili. Esimerkiksi tuon Mariela Sarkiman uuden kirjan toimitukseen meni muistaakseni yli kaksi viikkoa..

 Mutta tässä hieman hankintoja. Yves Rocherilla oli kovat alennukset, ja sain nämä kolme tuotetta (plus tilaajalahjan) hintaan 12 e! Tuossa on kuivan ihon kasvonaamio ja hedelmäinen kasvojen kuorinta-aine, sekä silikoniton, kosteuttava hiusnaamio. Olen tuotteita testannut vasta pari kertaa, mutta ensivaikutelma on positiivinen. Hiusnaamio erityisesti ilahduttaa: tuote tuntuu kosteuttavan oikeasti ilman latistavia silikonimössöjä.

Oletko itse kokeillut jotain Yves Rocherin tuotteita? Mitä olet tykännyt?

 Nyt kun kelit on muuttuneet aurinkoisemmisiksi ja viihdyn ulkona ilman hattua, oli syytä hankkia hiuksillekin oma aurinkosuoja. Wellan Sunspray lupaa kosteuttaa hiuksia ja antaa samalla hyvän UV-suojan. Tuotteessa on kivan hento banaania muistuttava tuoksu. Olen pari kertaa tätäkin ehtinyt nyt laittaa, ja tykkään kyllä, ei ole ainakaan minun ohuita hiuksiani lähmännyt. Oman putelini löysin Emotionista, ja hintaa taisi olla noin 20 euroa.

Muistakaa, että aurinko toimii hiuksissa vähän vetyperoksidin tavoin: UV-säteily hapettaa hiusta tehden sen vaaleammaksi (ja hauraammaksi). Eli älkää vaalentako ihmiset hiuksianne auringossa! Käyttäkää hattua tai edes aurinkosuojaa, ettei päässä komeile kamala takkupallo syksyn tullen. Siinä vaiheessa hius on niin vaurioitunut, että mitkään naamiot eivät enää auta.

Naps:n nettisivuilta löysin hyvän listan, jossa on lueteltuna eri aurinkosuojasuihkeiden INCI-nimiä (niin oman putelin metsästäminen helpottuu). Tyypillisimpiä UV-suojia hiustuotteissa on allatoin PABA, benzalphthalide, bentzophenone 1-12, cinoxate, methyl salicylate, n-ethyl-3-nitro paba, ethyl cinnamate, paba, PEG-25 paba, ethyl urocanate, sekä ethyl methoxycinnamate.

Käytätkö itse aurinkosuojatuotteita hiuksissa? Mikä on ollut hyväksihavaittu merkki?

Sain viime kesänä Liv-boxista Olayn päivävoiteen, jonka otin nyt uudestaan käyttöön. Ihastuin siihen niin nyt, kun ihoni ei ole enää niin herkkä, joten päätin ostaa Anttilasta alesta pienen kokeilupakkauksen näitä Olayn "seerumituotteita". Pakkauksessa oli yö- ja päiväseerumi, sekä päivävoide. Ihan kosteuttavalta on tuntuneet nyt muutaman käyttökerran jälkeen, ja silikonit tekevät ihon pinnasta kivan sileän, jos sellaisesta tykkää. Arka ihoni on tosin reagoinut parilla suunympärysihottumanäpyllä nenän ympärille, joten sinne en tuotteita enää ole laittanut. Katsotaan, mitä mieltä olen hetken päästä, kun olen päässyt käyttämään tuotteita pidempään. :)

Mitä mieltä olet Olayn tuotteista?

Meikkivoiteena olen käyttänyt nyt lähinnä Lily Lolon mineraalimeikkipuuteria, mistä tulee kivan luonnollinen ja "meikitön" lopputulos, mutta joskus sitä kuitenkin kaipaa hieman siistimpää ilmettä. Siihen löysin apua Lumenen CC-voiteesta. Tuote tuntuu kivan kevyeltä, mutta samalla peittää ihan kivasti punoituksia. Tuotetta löytyy kolmea sävyä, otin itselleni sen keskimmäisen, kun päivetystä tässä alkaa pikkuhiljaa tulemaan enemmänkin. Voide sisältää myös UV-suojan 20 ja hintaa oli 16-17 euroa. Lisäksi ostin Lumenen CC-concealerin (n. 13e) ja tuon silmämeikin pohjustustuotteen, joka oli alessa kympillä. Kicksistä sen sijaan löysin noin neljällätoista eurolla meikkivoidesiveltimen. En ole ennen meikkivoidetta siveltimellä levittänyt (paitsi mineraalipuuteria kabuki-siveltimellä), joten tämä on ihan uutta minulle. Luin, että siveltimellä meikistä tulisi tasaisempi kuin sormilla levitettynä, ja niinhän siitä tuli. :) Mukavaa kokeilla uusia juttuja!

Mikä on sinun tuorein kosmetiikkahankintasi?

Lisäksi tilasin himoitsemani Hair Biblen a'la Mariela Sarkima. Minulla on jo Sarkiman edellinen opus Make Up Bible, josta tykkäsin kovasti, ja nyt kun tämä uusi teos ilmestyi, oli se pakko saada. ;) Vaikka tilasin kirjan heti sen ilmestyttyä, eivät kirjakaupat olleet ilmeisesti varautuneet koviin yleisöryntäyksiin, kun kirjani toimittamiseen meni jotain kaksi viikkoa, koska sitä ei ollut heillä saatavilla..

Eilen vasta opuksen sain postissa, enkä sitä ole kamalasti ehtinyt vielä ihailemaan, mutta pääpiirteittäin taidan kertoa kirjan olevan sisällöltään melko samankaltainen verrattuna edeltäjäänsä: se on täynnä tietoa hiuksista, eri hiustyyppien hoidosta, muotoilusta, leikkauksista, väreistä, tyyleistä jne jne jne. Ja netti kun on täynnä erilaista ja ristiriitaistakin tietoa hiuksista, on mukavaa lukea ammattilaisen neuvot myös niihin paljon puhuttuihin "hiusmyytteihin" (kuten voiko shampoosta luopua kokonaan). Ensivilkaisulta voisin tuomita kirjan mielenkiintoiseksi. Taidankin lopettaa postauksen tähän, heittää jalat pitkäkseen sohvalle ja alkaa tutkia "hiusraamattua" hieman tarkemmin!

Oletko itse ehtinyt jo tutustua Mariela Sarkiman uusimpaan tulokkaaseen? Mitä olet tykännyt?

Palautetta ja postaustoiveita otetaan mielellään vastaan! Yritän taas postailla hieman tiheämmin, kun koulujuttuja on taas saatu vähän pois alta.

Pelastakoon kirjallisuus minut someriippuvuudelta

Mikael Agricolan päivän ja suomen kielen päivän kunniaksi ajattelin viimein tehdä suunnittelemani kirjapostauksen/some-riippuvuus-valituksen. Lukeminen ja kirjoittaminen on aina ollut mulle intohimo, vauvasta asti joku eepos on ollut kädessä, ja ekan oman "kirjan" kirjotin kun olin viisi. Lukioaikana jotenkin kuitenkin väsyin niin paljon, ettei aikaa ja energiaa tahtonut riittää enää kuin koulukirjojen lukemiseen. Siihen se oikeastaan jäi. Nyt raskausaikanakin viihdyttänyt itseäni lähinnä telkkarilla ja älypuhelimella.

Not cool. Suomalaiset ovat koukussa elektroniikkaan. Koko ajan pitää näprätä jotain laitetta. Samoin meillä. Olen yrittänyt alkaa rajoittaa niin, että ruoka syötäisi edes välillä pöydässä, ja silloin kun syödään yhdessä, ei olisi sitä ipadia siinä pöydällä auki. Ja että telkkaria ei tarvitsisi katsoa koko ajan, tai surffailla netissä ennen nukkumaan menoa. Eniten minua häiritsee ilmiö, jonka tunnistan varsin hyvin itsessänikin: koko ajan pitää olla netissä. Facebook, Instagram, Whatsapp, IS, Twitter ja muut sosiaalisen median kanavat ovat jatkuvasti yhden näpäytyksen päässä. Jes, 2 uutta ilmoitusta naamakirjassa, ai, ne olivatkin vain yksi pelipyyntö Candycrushiin, ja yksi uusi kommentti seuraamaani keskusteluketjuun (pettymys). Olen huomannut jatkuvan kännykännäpräämisen vaikuttaneen erityisesti keskittymiskykyyni: olen koko ajan tärreilläni, ja huomioni pomppii asiasta toiseen kuin aropupu kevätniityillä. Sitäpaitsi nyt en ole edes läsnä ympärilläni olevien ihmisten kanssa. Tähän on saatava ratkaisu. Se on kirja.

Olen jo kauan halunnut aloittaa taas rakkaan lukuharrastukseni. Ennen luin aamupalalla ja bussimatkalla ja kun ei ollut tekemistä ja illalla peiton alla, sekä osallistuin kaikenmaailman lukukilpailuihin. Yksinkertaisesti nautin suomen kielen upeasta soinnista kielelläni (tai korvissani, enhän halunnut häiritä ketään lukemalla ääneen, paitsi joskus). Nyt ne kaikki vanhat sanamuodot, upeat teokset, klassikot ja uudet kirjailijatulokkaat: kaikki jääneet unholaan. Vaan ei enää!

Eräänä pilvisen koleana päivänä viime viikolla kipaisin lähikirjastoon vain ujona haistelemaan tarjontaa. Onneksi kiltit kirjastonhoitajat olivat helpottaneet uusvanhan lukutoukan urakkaa ja asetelleet tiettyjä kirjoja telineisiin ja pöydille. Niistä olisi helppo aloittaa. Alkajaisiksi valitsin Riina Katajavuoren kokoelmateoksen "Perhehytti, havaintoja lapsista ja vanhemmuudesta". Toiseksi nappasin mukaani Sofi Oksasen "Baby Janen". Tänään keskityn näistä ensimmäiseen.

Riina Katajavuoren teos Perhehytti on kokoelma eri medioissa julkaisemiaan kirjoituksia lapsista, vanhemmuudesta ja perheestä yleensä. Parin sivun pituiset tarinat pohjautuvat suoraan kirjailijan omaan elämään. Teos on jaettu teemojen mukaan muun muassa vauvaan ja odotukseen, kotiin ja sukuun, läheisiin ja huolenpitoon sekä kirjoihin ja lukemiseen. Katajavuori on aikaisemmin julkaissut kuusi runokokoelmaa, viisi lastenkirjaa, novellikokoelman sekä kaksi romaania.

Lukuharrstukseni elvyttämisen aloittamiseen ei olisi varmaan sopinut paremmin mikään muu kirja: kirjoituksista tulee hyvin ilmi kirjailijan rakkaus kirjoja kohtaan, ja se jos mikä antaa inspiraatiota omaankin lukemiseen ja kirjoittamiseen. Myös teoksessa itsessään annettiin hyviä kirjasuosituksia. Kieli ja tyyli on ihanan poreilevaa ja modernia, mikä lisää teoksen helpostilähestyttävyyttä. Tulevana äitinä oli myös aivan ihana lukea tuokiokuvista, joissa perheen merkitys ja lasten olemassaolo oikein kiteytyvät yhteen. Vai miltä kuulostavat esimerkiksi seuraavat lainaukset:

"Nykyään riittää se, että saa hetken maata selällään ja hengittää syvään. Ei haittaa, että esikoinen kavereineen kuuntelee Guns N´ Rosesia ja pikkuveli kavereineen treenaa voltteja sohvalla."

"Sherlock, teini toteaa vanhemmalle, joka sanoo ääneen mielestään ihan kivan havainnon, esim. sen että yöllä on satanut lunta."

Harrastatteko te lukemista? Olisiko teillä antaa hyviä kirjasuosituksia? 

Hääpäiväjuhlintaa ja itkuja Forumin portailla

Lauantaina lähdettin miehen kanssa juhlistamaan ensimmäistä hääpäiväämme Helsinkiin, joskin reilu viikon myöhässä. Tässä kohtaa tarjoutuin kuitenkin vasta oikeastaan tilaisuus koulujuttujen tauotessa hetkeksi, sitäpaitsi oltiin nyt muutenkin menossa Helsinkiin.

 Lähdettiin siis puolenpäivän aikoihin kotoa ja vietiin koira hoitoon porukoille. Kahden maissa Helsingin Pakilan Risteyspaikka-helluntaiseurakunnassa alkoi lastenlauantai: koko perheen tapahtuma täynnä toimintaa. Alussa oli pari laulua ja kilpailua (olipa ihana seurata lasten iloa heidän yrittäessään tosissaan tasapainotella ilmapallojen kanssa) ja näytelmä, johon minä ja Sami oltiin lupauduttu mukaan. Sen jälkeen oli kahvio ja erilaisia puuha- ja kilpailupisteitä lapsille. Paras piste oli kuulemma meidän viidakkoseikkailurata, jossa lapset kulkivat silmät sidottuna kohdaten matkalla vaaroja ja vuoria tarkoituksenaan viedä Raamattu eräälle alkuasukkaalle (jota minä hienosti näyttelin). Voi niitä jännityksen kiljahduksia! Oli kyllä niin hauska seurata lasten upeaa eläytymistä, ihan siinä itsekin muuttui lapseksi jälleen. Lopuksi oli palkintojen jako, ja niitä tulikin roimasti sekä itse kilpailusta että arvonnasta, johon kaikki lapset saivat ilmaiseksi osallistua. Joku voitti tuliterän älypuhelimen, joku carting-autoratalippuja, ja joku sai lahjakortin BR-lelukauppaan. Vaikka päivän lopuksi oltiinkin ihan puhki, niin täytyy sanoa, että oli mahtavaa olla mukana! Kesällä osallistunkin sitten lastenleirille ;)

Puoli seitsemän aikoihin lähdettiin Pakilasta ja pysähdyttiin siinä samalla pizzalle. Yritettiin myös etsiä lähistöltä isompaa kauppaa, josta olisi saanut hotelliin ruokaa ja muita tarvikkeita, mutta kaupat olivatkin menneet kiinni jo kuudelta, lauantai kun oli (asia, jota en ikinä meinaa muistaa). Ajettiin sitten säästäväisyyksissämme Olympiastadionille ilmaiseen 24h:n parkkiin. Navigaattorin kanssa kun sitten kävelyreittiä katsastettiin, todettiin, että hirveässä viimassa ja koleassa ilmassa ei kyllä alettaisi kävellä 40 minuutin matkaa hotellille (varsinkaan, kun mulla ei ollut kuin ohut takki, ja jotenkin ne hanskat ja pipokin unohtuivat kotiin), joten mentiin sitten ratikalla. Kakkosella pääsi sopivasti melkein hotellin ovelle asti!

Hotellinamme oli tällä kertaa ylellinen GLO-hotelli Kluuvissa. Jostain syystä saatiin isompi huone kuin aluksi oltiin varattu, eikä siis maksettu yhtään ylimääräistä. Huoneeseen sisältyi parisänky, työpöytä, tv ja kylpyhuone. Meillä ei usein ole varaa tällaisiin ylellisyyksiin, joten jos kerran vuodessa pääsee hääpäivän kunniaksi kahdestaan ihanaan laatuhotelliin, jossa silkkiset lakanat ja ylelliset kylpyhuoneet huutavat rentoutumaan (valitettavasti tässä huoneessa ei ollut kylpyammetta), niin sallikaamme se itsellemme. 

Kun oltiin saatu jätettyä tavarat huoneseen, lähdimme etsimään sitä lähintä aukiolevaa ruokakauppaa, ja ostimme hieman mukaan iltapalaa. Kauan emme kuitenkaan harmiksemme jaksaneet valvoa, viikko oli ollut aika pitkä ja päivä rankka. Opittiin muun muassa, että ensi kerralla ei kyllä kannata yhdistää muita aktiviteettejä romanttiseen hotelliviikonloppuun..

Aamulla päästiin ihanaan aamiaisbuffettiin, josta noukinkin lautaselleni kaikkea ihanaa: vesimelonia, leipää, kasviksia, leikkeleitä, sekä tietysti palanpainikkeeksi appelsiinimehua ja tuoretta kahvia. Nam nam! Naureskelinkin miehelle sitä, että otan aina buffetissa niitä terveellisiä namijuttuja ekana, joten lopulta ei jää rasvaisemmille erikoisuuksille edes tilaa! Toisaalta se voi olla hyväkin asia..

Puolenpäivän aikoihin kirjauduttiin ulos hotellista ja lähdettiin vähän shoppailemaan. Tarkoituksena oli löytää yksi söpö ensiasu tytölle ihan oikeasta kaupasta. Ja löysinkin H&M:stä mitä ihanimman leopardiasun, johon kuului body, leggingsit ja pikkuruinen pipo. Vaatteet ovat melkein sataprosenttisesti puuvillaa ja kestävät konepesua 60 asteessa. Ja maksoivatkin vain kymmenen euroa!

Yritettiin etsiä myös miehelle jotain uutta puseroa (hänellä ei ole kuin pari siistiä paitaa), mutta hän ei ollut tällä kertaa kovin shoppailu- ja sovittamistuulella.. Myöskään minulla ei ole siistejä äitiyspaitoja (vain liian avoimia, nuhjuisia toppeja), joten niitäkin oli tarkoitus löytää. Tähän väliin voin sanoa tietämättömille, että Helsingin keskustassa monet kaupat on "jaettu" hieman oudosti. Yksi H&M on lastenvaatteille, yksi naisille ja miehille, ja kolmas onkin sitten kauppa, jossa on naisten- ja miestenvaatteiden lisäksi yksi pieni nurkkaus äitiysvaatteille. Kaikista kaupoista ei siis löydä kaikkea, eikä tästä kannata turhautua.. 

Lopulta löydettiin sitten Kampin äitiysvaatteita myyvästä Bebes-liikkeestä Mamaliciousin t-paita ja pitkähihainen. Vaikka olivatkin hieman hintavia, tykkään tosi paljon. Kun ei tarvitse koko ajan nykiä paitaa ylemmäs ja vaatteiden laatu on hyvä, on paljon itsevarmempi olokin! Bebes on ihana pieni putiikki, joka myy laadukkaita äitiysvaatteita moneen makuun. Hintaluokka on H&M:ää kalliimpi, mutta kalleimpien merkkien lisäksi Bebesissä myydään myös näitä hieman edullisempia Mamalicious-merkkisiä vaatteita, joten jos pari vaatetta joskus ostaa, ei se tule ihan liian kalliiksi opiskelijallekaan. Bebeistä saa myös hyvää palvelua, myyjät ovat ystävällisiä eivätkä todellakaan katso ketään nenänvarttaan pitkin (mikä voi olla erittäin ahdistavaa varsinkin raskaana olevalle naiselle). Suosittelen. 

Iltapäivällä viimein sitten lähdettiin takaisin kotiinpäin, ja täytyy sanoa, että ihan mukava reissu oli. Opin kuitenkin sen, ettei rentoutumisviikonloppuun kannata varata ehkä liikaa muuta toimintaa (meidän oli tarkoitus mennä elokuviinkin), koska kapasiteetti voi loppua kesken, ja saatat päätyä Forumin portaille itkemään väsymystäsi. Siinäkin kohtaa tosin voi priorisoida, ja valita ne tärkeimmät tekemiset. Mennään sinne elokuviin sitten joku toinen päivä. :)

Loppuun vielä laitan kuvia lapintuliaisesta, äitini tietenkin innostui ostamaan vauvikselle jo lämpimän fleecen ensi talven reissuja varten! 

Mitenkä teillä juhlitaan vuosi- tai hääpäiviä? Entä mistä olette ostaneet vauvan- tai äitiysvaatteita?

Mistä on pienet tytöt tehty?

Eilen meillä oli se kauan odotettu rakenneulta. Ja voin sanoa että jännitti. Nukuin koko yön koiran unta ja vatsa oli ihan sekaisin. Sami tuli töistä kahdentoista aikaan, ja sitten mentiin.

Ultraäänihoitaja pyöritteli anturaa vatsani päällä ja varoitteli napakorusta. Laite saattaa nimittäin vaurioitua korun osuessa siihen. Nyt näkyi vauva. Se työnteli jalkojaan pönkeänä yksiönsä seinää päin. Käsi oli koukussa otsalla. Välillä vauva tanssahteli ja otti marssiaskelia, välillä haukotteli ja pyörähteli pienessä pesässään. Nelilokeroinen sydän. Hyvä. Selkäranka menee tässä. Miten ihmeen hyvin pienen sikiön luut näkyivätkään pimeässä kuvassa! Kaikki tarkistettava oli kunnossa, sikiö oli hyvin kasvanut ja viikkojaan. Helpotus. Loput faktat menivät minulta ihan ohi, keskityin vain odottamaan sitä sukupuoliarviota. Jouduin kysymään itse. Vauvalla oli hieman huono asento, enkä siksi voi sanoa kaikella varmuudella. Paljon se kuitenkin pyllisteli kameraan päin ja näytteli haaruksiaan, eikä siellä mitään ylimääräistä kyllä näkynyt. Pienellä varauksella voisin sanoa, että tyttö siellä on.

Tyttö. Oma pieni prinsessani, jolle voi pukea nättejä vaaleanpunaisia tyttöjen vaatteita, jonka kanssa voi tehdä kaikkia hempeitä tyttöjenjuttuja. Sami teki vaivihkaa tuuletuksen, sen näin.

Mutta kyllä jäi hermostuttamaan se epävarmuus. Ei kuulemma kannata hirveästi tehdä ostoksia, jos se onkin poika. Mutta me ei ollakaan maalaamassa lastenhuonetta, haluan vain ostaa muutaman söpön vaatteen sille etukäteen. Kirpputorilta.

Ja minähän ostin. Löysin kaikkea ihanaa ja vaaleanpunaista. Marimekko-tutit Tarjoustalosta n. 7 e, vaatteet kirpputorilta. Vasemmanpuoleisen Ciraf-bodyn ostin koossa 62, oikeanpuoleinen Joha-body taas on kokoa 50.

Isommalle tytölle ostin United Colors of Benetton- ja Marimekko-t-paidat koossa x ja 80, kun halvalla sain.

Löysin vielä söpöt pinkit velourpöksyt koossa 80 ja ihanan pitsihatun.

Ja jotta ei menisi liian vaaleanpunaiseksi, ostin myös Marlon:in täyspuuvillaisen lintubodyn ja Lindexin päärynäomenabodyn koossa 62. Tuo Lindexin body maksoi vain 40 senttiä.

Yritin löytää mahdollisimman hyvin säilyneitä ja laadukkaita vaatteita edullisesti, ja vaatteiden yhteishinnaksi tulikin vain 6,10 euroa. Edullisestikin voi siis tehdä vauvaostoksia. Isoja kokoja tuli ostettua aika paljon, kun niitä nyt löytyi ja sain halvalla. Seuraavalla kirpparireissulla pitää keskittyä siis enemmän niihin vastasyntyneen kokoihin.. Ja jos tämä vauvis syntyykin kassit jalkojensa välissä, niin so what. Sitten myydään nämä vain eteenpäin.

Mistä te olette ostaneet/ajattelitte tulevaisuudessa ostaa vauvanvaatteita? Käykö kirpparit vai pitääkö olla ehdottomasti uutta?

Ps. Oikea vastaus on: Sokerista, kukkasista, inkivääristä, kanelista. Niistä on pienet tytöt tehty!

Idioottivarma excelopas tulojen ja menojen kirjaamiselle

Tiukkaan taloudenseurantaan kuuluu omien menojen ja tulojen seuraaminen. Näin pysyy kärryillä siitä, paljonko rahaa on käyttänyt ja paljonko sitä on jäljellä. Kun olet pari kuukautta pitänyt tällä tavalla kirjaa menoistasi, voit laatia myös budjetin, jossa määrität paljonko rahaa kullekin osa-alueelle on varattu ja käytettävissä.

Nyt näytän, miten tulojen ja menojen seuraaminen onnistuu helposti excelillä. Tässä parasta on juurikin se, että itse ei oikeastaan tarvitse edes laskea - riittää, että syötät vain luvut, ja excel hoitaa loput puolestasi!

Kuvat näkyvätkin näköjään melko pieniä, mutta kun painat "ctrl" ja skrollaat hiirelläsi, saat muutettua sivun kokoa.

Sitten aloitetaan. Avaa excel. Tyhjän sivun pitäisi näyttää tältä.

 Kirjoita ensimmäiseen sarakkeeseen "tulot" ja loppuihin voit laittaa valitsemiasi menokohteita. Minä päätin laittaa esimerkiksi "pikaruoan" eri sarakkeseen "talouden" kanssa (vaikka "talous" sisältääkin ruokamenot), koska halusin seurata pikaruokiin kuluttamamme rahan määrää.

 Seuraavaksi tehdään taulukkoon reunat. Hiiren vasen painike alaspainettuna maalaa haluamasi kokoinen alue.

 Ylhäällä fontttien alapuolella näkyy "borders"-painike. Valitse "all borders".

 Noin. Nyt sait tehtyä taulukon itsellesi. Maalaa vielä alin rivi hiiren vasemmalla painikkeella, ja valitse "borders"-valikosta "thick box border".

 Noin. Minulla on tapana kirjoittaa vielä taulukon ulkopuolelle alarivin viereen "yhteensä".

Tässä kohtaa kirjoitin oikealle taulukon viereen ylös tärkeitä juttuja. Minusta on ainakin helpompi miettiä rahankäyttöä, kun tietää mitä on esimerkiksi jo maksanut ja mitä on maksamatta. "Rahaa jäljellä"- kohta on mielestäni erityisen kätevä kulujen seuraamiseen (alempana siitä lisää tarkemmin). Kannattaa laittaa ylös myös viimeinen muokkauspäivä: muuten saattaa käydä niin, ettet muista mitä menoja olet jo kirjannut ylös.

Tässä kohtaa aletaan lisäämään tuloja ja menoja eri sarakkeisiin. Olen nyt kirjannut taulukkoon esimerkkituloja ja -menoja, jotta näette miten homma toimii. Itse päivitän taulukkoa aina muutaman päivän välein: katson kuiteista ja tiliotteesta käytettämäni rahasummat ja kirjaan ne sitten oikeisiin sarakkeisiin.

Nyt tulee vähän hankalampi vaihe, joten jaan tämän muutamaan kuvaan. Vie hiiri taulukon alariviin ja kirjoita ensimmäisen sarakkeen alimpaan ruutuun "=". Tämä kirjoittaa meille koodia, jonka avulla ohjelma voi laskea laittamiamme kaavoja.

Hyvä. Nyt paina "TULOT"-sarakkeen ensimmäistä ruutua hiiren vasemmalla painikkeella. Ruudun reunojen pitäisi muuttua värillisiksi (minulla näkyy siinä ruudussa luku "1200"). Tässä vaiheessa alimpaan ruutuun ilmestyy koodi, joka kuvaa painamasi ruudun sijaintia. Nyt kirjoita sen perään "+", ja paina hiiren vasemmalla painikkeella sitten ylimmän ruudun alapuolella olevaa ruutua (minulla ruudussa lukee 233,58). Tee samalla tavalla loputkin ruudut. Kun olet valinnut kaikki ruudut, paina enter.

Huomaa, että taulukon vasemmanpuoleisen sarakkeen alimpaan ruutuun ilmestyi nyt summa, joka vastaa laittamiesi tulojen summaa. Tee nyt samalla tavalla loputkin sarakkeet. Muista tehdä samalla systeemillä kaikki ruudut, joihin tulet tuloja tai menoja lisäämään; muuten ohjelma ei laske laittamiasi lukuja.

Huomaa: vaikka et vielä laittaisikaan kaikkiin sarakkeisiin menoja, on hyvä kirjoittaa oppimallamme systeemillä myös kuitenkin kyseisen sarakkeen koodi. Kun joskus sitten lisäät siihen sarakkeeseen menoja, summa päivittyy alariville automaattisesti. Kun kaikki sarakkeet on laitettu, siirrytään seuraavaan vaiheeseen. Muistatko kirjoittamamme "rahaa jäljellä"-kohdan? Nyt se tulee käyttöön. Valitse ruutu sen alapuolelta, ja kirjoita taas "=".

Tämäkin vaihe on jaettu pariin kuvaan. Valitse ensimmäisen sarakkeen alin ruutu (näkyy kuvassa katkoviivoilla ympäröitynä). Huomaa, että "rahaa jäljellä"-kohtamme alla olevaan ruutuun yhtäkuin-merkin perään ilmestyy taas koodi. Kirjoita nyt koodin perään "-(", eli miinus- ja sulkumerkki.

Nyt valitse jälleen hiiren vasemmalla painikkeella seuraavan (minulla "vakuutus-") sarakkeen alin ruutu (minulla siinä lukee "30"). Paina sitten "+". Tee samalla tavalla loputkin alimman rivin ruudut: paina plus-merkkiä ja aina seuraavaa ruutua vaakatasossa katsottuna. Minulla kuvassa näkyy nyt koko alarivi kokonaan valittuna. Kun kaikki ruudut on kirjoitettu, sulje koodi sulkumerkillä, eli paina ")". Koodi näkyy siinä "rahaa jäljellä"-kohdan alapuolella värikkäänä numero-kirjainyhdistelmärimpsuna. Paina sitten enter.

Tadaa! "Rahaa jäljellä"- kohtaan ilmestyy nyt luku. Se on yksinkertaisesti menosi vähennettynä tuloistasi. Huomaa: kun päivität taulukkoosi uuden menon tai tulon, se muuttaa automaattisesti jäljellä olevaa rahamäärääsi (minä olen tässä lisännyt taulukkoon uuden menon "talous"-sarakkeeseen). Eikö olekin helppoa? Nyt voit helposti seurata tulojasi ja menojasi tämän ohjelman avulla.

Oliko ohjeita helppo ymmärtää? Miten sinä pidät kirjaa tuloistasi ja menoistasi? Vai pidätkö ollenkaan? Miksi?

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/12032253/?claim=y9dmvsf2bmf">Follow my blog with Bloglovin</a>