Pikkuisen tonttutytön ensimmäinen joulu

Hyviä välipäiviä, ihmiset! Joulu tuli ja meni, mielestäni ehkä liiankin nopeasti. Olin niin väsynyt itse, etten oikeastaan jaksanut nauttia kauheasti koko juhlasta, mutta toisaalta, ei Siirikään tästä joulusta tule mitään muistamaan. :D Viime jouluna oltiin Samin kanssa ihan vaan kotona, ja joulupuuroa keitellessäni jouduin lähteä oksentamaan ensimmäistä kertaa raskaana. Pohjaanhan se puuro paloi.

Me tultiin mun porukoille jo viikonloppuna ennen joulua.Mun äidillä alkoi silloin loma, niin oli kiva saada toisen käsiparin siihen avuksi. Varsinkin nyt, kun Siiri on valvottanut meitä niin paljon öisin..

Jouluaattona me saatiin miehen kanssa nukkua kymmeneen, kun mummi hoiti Siiriä aamusta. Kun oltiin herätty, syötiin joulupuuro (kukaan ei saanut mantelia, se jäi kattilan pohjalle), ja sitten käytiin joulusaunassa poikkeuksellisesti aamulla. Sen jälkeen suunnattiin kohti Siirin isomummilaa (ja nenässä polttavaa sinappia). Siellä oli myös mun isän veli perheineen. Ai että mua sitten väsytti. En jaksanut juuri seurustella kenenkään kanssa, takana oli taas huono yö, ja Siirikin oli väsynyt ja kiukkuinen. No, porkkana ainakin hetkeksi viilensi kutiavia ikeniä. :) 

 Mummilla kahviteltuamme palasimme takaisin mun porukoille. Syötiin jouluruokia, ja sitten yritettiin laittaa tytsy untenmaille, kun oli ensin avannut pari pakettia. Siirin taktiikkana oli ensin kuolata ja nuoleskella paperi pehmeäksi, jonka jälkeen pienet, terävät kynnet repivät limaisen kääreen helposti auki.

Siiri nukahtikin nopeasti, mutta heräsi noin puolen tunnin kuluttua ihmettelemään meidän lahjojenavaamisprosessia. Ai että, niitä lahjoja riitti. Varsinkin tuolle pikku tyrpylle oli kannettu lahjoja ovista ja ikkunoista. Siiri sai paljon vaatteita, pari lelua, ja jonkun koriste-mobilen. Lemppari oli tietysti tädiltään saama vaaleanpunainen yksisarvis-pehmolelu. :D Toinen rakasti hepan ihan puhki! Alla pieni videonpätkä aiheesta..

Seuraavana päivänä me käytiin Samin vanhemmilla ja isovanhemmilla. Koko päivä siinäkin taas meni. On se kyllä uuvuttavaa viettää joulua pienen lapsen vanhempana..

Ihan mukava joulu silti oli. Yhdessäoloa perheen kanssa, ja kivoja lahjoja. Sain mieheltä mm. kauan himoamani Urban Decayn Daked 3:sen. Ja selänhierontalaitteen. Ja Singstarin (jota olemme siskon kanssa huudattaneet nyt viime päivinä aika ahkerasti). Mutta kaikken parasta tästä joulusta teki ennen kaikkea pieni, punainen tonttu.

 Oma tonttu.

Äitinä on välillä hankalaa

Tämän postauksen kirjoittamista olen vältellyt pitkään. Aihe kun ei ole kaikista mielesin, joskin koen sen tarpeellisena ottaa esille. Nyt nimittäin aloitan kahden postauksen pituisen postaussarjan äitiyden onnesta ja varjopuolista. Tänään vuorossa on se vaikeampi puoli. Se ensiksi, koska äitiys on kuitenkin minun mielestäni pääasiallisesti erittäin  positiivinen asia, joten haluan jättää tälle postaussarjalle hyvän jälkimaun. :) Kirjoitan ainoastaan ja vain omista kokemuksistani, joillakin voi olla asiat ihan eri tavalla tai jopa päin vastoin. Kirjoitan sen pohjalta, mitä olen itse kokenut ja kuullut. Suurin osa tekstistä on kirjoitettu pari-kolme viikkoa sitten, jotkut asiat ovat sittemmin muuttuneet, kuten vauvan nukkumistottumukset, mutta niistä myöhemmin lisää.

En usko, että äitiys sopii kaikille. Äidiksi kasvaminen vaatii ihmiseltä paljon. Täytyy jaksaa paljon, ja olla aika selvä pää, että kestää ainakin tämän alkuvaiheen.
Vauvat itkee. Se on selvää varmaan kaikille. Tuntuu silti, että monet, varsinkin teini-ikäiset ihmiset, haaveilevat ihanasta vauva-arjesta, jossa kaikki on ruusuista. Äiti ja vauva viettävät yhdessä ihanaa aikaa halitellen ja sylitellen ja kaikki on koko ajan mukavaa. Ne kuvitelmat kannattaa heti heittää romukoppaan. Ensinnäkin mulle tuli yllätyksenä se, että vauva tarvitsee äitiään 24/7. Varsinkin täysimetetty vauva. Meidän vauva on sellainen takiainen. Ei kovin paljoa viihdy yksin. Meidän vauva on halunnut olla sylissä melkein tähän kolmen kuukauden ikävaiheeseen asti, nyt vasta on alkanut joitakin aikoja viihtymään  leikkimatolla, ja vasta nyt jaksaa olla siinä edes hetken yksin.

Kotitöitä on ollut lähes mahdoton tehdä, kun vauva on hereillä, hän kun ei edelleenkään halua tulla jätetyksi yksin. Ollaan kokeiltu kantoliinaa, mutta jotenkin usein hermostuu sinne laitettaessa. Sitten kun mies palaa taas töihin ja joudun yksin tekemään kotityöt taas, voisin kokeilla josko neiti sitten jaksaisi sitä kantoliinaa. Meidän vauva ei myöskään ole harrastanut pitkiä päiväunia, joten edes silloin on ollut hankala ehtiä kaikkea. (Nyt tosin olen aloittanut rytmittää päivää, jolloin päivään mahtuu yhdet kahden tunnin pituiset päikyt, mutta siitä myöhemmin lisää)

Omasta ajasta puhumattakaan. Sitä ei juuri ole. Sanon omaksi ajakseni sitä, jos pääsen joka toinen ilta hetkeksi suihkuun yksin. Se on ihanaa. Pari kertaa olen päässyt myös teatteriharkkoihin ilman vauvaa, ja sekin oli jo ihanaa. Muuten tosiaan on aika hankala ollut saada sitä omaa aikaa, meidän vauva kun on täysimetetty, eikä paljoa pullosta huoli.

Eikä liioin muuten tutistakaan. Nukahtaa aina tissille, tuskin koskaan siis yksin. Monet vanhemmat käyttävät tuttia nukutusmetodina, muttakun tyttö ei sitä huoli, niin ei huoli. (Päivitys: ahkeralla harjoittelulla on alkanut vähän jo huolimaan.:))

Vauva heräilee paljon yöllä syömään. Ennen rytmin aloittamista vauva saattoi viihtyä tuntejakin tissillä. Uskon olevani hänelle tutti, eihän kukaan nyt niin kauan oikeasti syö. Ja nytkin se heräilee ekan kolmen tunnin pituisen unipätkän jälkeen aina tunnin välein. Mulle on tullut myös valvomisesta johtuvaa unettomuutta. eli joinakin öinä on vaikea nukahtaa, tai kun yöllä herää imettämään, on vaikea saada unenpäästä jälleen kiinni. Se on kauheaa. Seuraavana päivänä on ihan kävelevä zombie.

Imetys ei aina onnistu. Minulta se onnistui, mutta aluksi se oli tosi vaikeaa. Kunnon asentoa ei meinannut löytyä, vauva sai rintaraivareita, ja välillä imetys sattuikin. Kun jaksoi vain jatkaa yrittämistä, alkoi sekin onnistua.

Kotiin homehtuu. Samat neljä seinää kyllästyttävät aika nopeasti, eikä se univaje nyt ainakaan auta asiaan. Vauvan kanssa on toisinaan hankala lähteä mihinkään, se kun ei välttämättä halua nukkua vaunuissa, vaan ainoastaan haluaa olla sylissä ja/tai raivota.

Illat ovat usein täynnä kantelua. Mahakipuitkut ovat alkaneet jo laantua, mutta nyt tilalle on sitten tullut väsymysitku. Ennen säännöllisen rytmin aloittamista vauva oli jatkuvasti väsynyt ja jo heti herättyään kiukkuinen. Vauvan helläkin unikoulu on yhtä tuskaa vanhemmille, se vaatii hirveästi päättäväisyyttä ja kylmiä hermoja.

Parisuhde joutuu koetukselle. Taistelut vauvan saamisesta unille uuvuttavat, ja riitoja syntyy paljon helpommin kuin ennen. Väsyneenä sitä hermostuu herkemmin, ja toisen ärsyttävät tavat tuntuvat nyt kymmenen kertaa ärsyttävämmiltä. Onneksi tämänkin voi ottaa harjoituksena ja positiivisena asiana, näin rakennamme entistä kestävämpää parisuhdetta. :)

Huh, kun synkkää tekstiä. Äitinä olo on maailman ihaninta, mutta niinkuin joka asialla, myös tällä on kääntöpuolensa. Kirjoitin tekstin siis rohkaisuksi kaikille väsyneille äideille: et ole yksin! Kirjoitin tekstin myös teille, jotka harkitsette lapsen tekoa: vauva on, paitsi iso vastuu, myös aika hankala juttu ainakin aluksi. Se vaatii rutkasti sitoutumista ja päättäväisyyttä vaikeiden vaiheiden läpi pääsemiseksi.

Ihanaa, ensi kerralla kirjoitankin sitten lempi aiheestani - äitiyden ihanuudesta!

Meidän pitkä kolmikuinen

Vauva jokeltaa ja örisee vieressäni. Jalat heiluvat vimmatusti, pienet kädet ovat löytäneet viidakkokuvioisen peiton. Tyttö ihastelee kuviota pitkään, tutkii. Ihana! Tyttö tarttuu peiton kulmaan kaksin käsin, erottaa täkin pussilakanasta. Pussilakana menee suuhun. Tyttö hymyilee itseensä tyytyväisenä.

Siiri on tänään jo kolme kuukautta vanha! Vaikka se ei ole pitkä aika, tuntuu, kuin olisin tuntenut tyttäreni aina.

Käytiin tänään neuvolassa. Tytsy painoi 6075 grammaa, ja pituutta oli huimat 64,5 senttiä! :D Eli kuulemma neljä senttiä pidempi kuin "keskivertolapset". Mutta harva nyt onkaan mikään keskivertolapsi. Siiri sai myös rotarokotteen (suun kautta) plus pneumokokkirokotteen ja yhdistelmärokotteen, joka sisälsi vasta-aineita hinkuyskää, kurkkumätää ja jäykkäkouristusta vastaan. Kaksi piikkiä siis reisilihaksiin. Hyi, sitä ei ollut kiva katsoa eikä varsinkaan kuunnella. Toinen oli ihan poissa tolaltaan, ja nikotteli vielä pitkään itkun jälkeen. Ei myöskään halunnut tulla lasketuksi hoitopöydälle tai vaunuihin enää sen jälkeen. Tissille onneksi suostui, ja nukahtikin sitten siihen viereen. Voi toista, äidin sydän pakahtuu aina tuommoisesta! Onneksi kuitenkin kaikki oli taas neuvolassa hyvin. Joulun jälkeen on sitten 4kk-lääkärineuvola.

Mitäs meidän tyttö sitten osaa? Siiri osaa seurata katseellaan ääntä ja ohi käveleviä ihmisiä. Hän osaa kaksin käsin tarttua moniin esineisiin ja viedä ne suuhunsa. Jalat nousevat hienosti ylös, varpaat menevät melkein suuhun asti. Nyrkkiä ja yksittäisiä sormia syödään ahkerasti, varsinkin etusormi on pop. Siiri osaa myös matkia aikuisten ilmeitä. 

Siiri rakastaa suihkua ja kylpyä (ylipäätänsä lämmintä vettä) ja vaipanvaihtoa. Tykkää jutella leluille, viedä niitä suuhun, ja lyödä kaikkia roikkuvia juttuja.Vaatekoko meillä on 62/68.

Siirin luonne on alkanut näkyä selvästi -  hän on temperamenttinen ja tietää, mitä haluaa (ja osaa myös näyttää sen).  Siiri on osallistuvainen ja sosiaalinen, pirteä, ulospäinsuuntautunut ja aktiivinen. Luonteen kääntöpuolena on se sama kuin minulla: aktiivisuus vaatii veronsa, ja tytsy väsyy helposti. Hän tarvitsee selkeät, aikuisen luomat, rajat. Hänen on vaikea rauhoittua nukkumaan, ja yliväsymys yllättää turhankin helposti.

Siirin luonteen vuoksi meillä on siis vähän ongelmia nukkumisen kanssa. Tyttö ei halua nukahtaa omin päin, ja vaatii aina tissiä/kanniskelua/heijaamista nukahtaakseen (tämä on aivan meidän oma vikamme, kun olemme hänet siihen totuttaneet). Me ollaan nyt aloitettu lempeä unikoulu, jossa opetetaan lasta itse nukahtamaan (mistä on hyötyä esim. keskellä yötä herätessä) hellästi, eli itkuun reagoidaan, lasta lohdutetaan kunnes hän on rauhoittunut, ja sitten laitetaan takaisin omaan sänkyyn. Samalla olemme myös alkaneet tietoisesti rytmittämään lapsen päivää. Siitä aion kertoa lisää myöhemmin. :)

Mutta on se vaan rakas.

Prokrastinoija sai viimein aikaan: ristiäispostaus

Nyt mennäänkin sitten pari kuukautta ajassa taaksepäin, nimittän Siirin ristiäisiin. En ole millään saanut aikaiseksi tehdä tätä postausta, on meinaan pitänyt kysyä kolmelta ihmiseltä saako niistä julkaista kuvaa, ja se on ollut mulle jotenkin tosi ylivoimaista. Tiedättekö sen tunteen, kun olette vaikka tosi väsyneitä ja sitten pitäisi tehdä yks juttu. Ihan yksinkertainen, varata vaikka aika kampaajalle tai palauttaa kirjat kirjastoon, mutta sitä ei vain saa millään tehtyä. Minä tiedän. Usein vain annan sitten hiusten kasvaa, ja uusin niiden kirjojen laina-ajan netissä. Mutta nyt sain viimein kysyttyä lupaa kuvien julkaisuun, ja vauva nukkuu pihalla, joten hyvä näin! Tässä sitten ristiäiset!

Meidän tytön ristiäiset pidettiin mun vanhempien luona, ja vieraiksi kutsuttiin kaikki lähimmät sukulaiset. Meidän kuukauden ikäinen tytsymme kastettiin siis Siiri Helinäksi. :) Minä olin keksinyt tuon nimen jo joskus 15-vuotiaana, onneksi se sopi miehellekin hyvin! ;D

Mä jäädän aika pahasti näissä kuvissa, kun mulla oli tuolloin kova kuume (joka on nyt tullut muutaman viikon sisällä jo kolme kertaa takaisin). Särkylääkkeen voimalla päivästä lopulta selvittiin. Kastetilaisuus meni hyvin, tyttö ei yhtään itkenyt, vaan lähinnä nukkui koko toimituksen ajan. Lopuksi oli kunnon kahvittelut, ja lisää sukulaisia saapui portaittain. Ylhäällä kuvassa mun sisko ja Siirin kummitäti!<3

Metsästin Siirille aika kauan tuota kasteen jälkeen päällelaitettavaa mekkoa, mutta kaupoissa vaan ei ollut mekkoja myynnissä tuohon välikauden aikaan. Lopulta löysin tuon vaaleanpunaisen mekon Name it:istä alennuksella. Tossut ja panta on H&M:stä. Huomatkaa muuten mun uus tukkatyyli, katsoin youtubesta ohjeet kotivärjäykseen "vapaalla kädellä". Tuo vaalea tuossa on siis mun oma tukanväri, johon laitoin hiekanvärisiä raitoja ja "Ombre-latvat". Olen ihan tyytyväinen tulokseen. :)

Huh, tuostakin on jo melkein kaksi kuukautta! Tyttö on kasvanut aivan sairaasti. :D Ensi viikolla pyrin postaamaan 3-kuukautispostauksen lisäksi myös postaussarjan äitiyden hyvistä ja huonoista puolista. Stay tuned!

Neiti 2kk

En ole pitkään aikaan kirjoitellut, kun Siiri on viettänyt hieman huonoja öitä viime aikoina, ja mä olen ollut ihan poikki. Jotain tiheän imun kautta, veikkaisin, kun yöt vietetään tiiviisti rinnalla. Nyt se on alkanut tosin nukkua päivisin. Hmm, älä sano, että rytmi on kääntynyt ylösalaisin!

Siiri täytti juuri kaksi kuukautta, ja eilen (9 viikon ja yhden päivän ikäisenä) meillä oli 2kk-neuvola. Tyttö virnisteli tuuraavalle neuvolantädille hirveästi, seurasi lelua katseellaan aktiivisesti ja kannatteli niskaansa niin vahvasti, että täti aivan ihmetteli. :D Pituutta neidillä oli 61,1 senttimetriä ja painoa 5470 grammaa. Eli +2-käyrillä mennään ja vahvasti!

Tätä neiti osaa jo:
Hymyilee paljon päivittäin, vastaa hymyyn helposti, vastaa nauruun naurulla. Seuraa katseellaan kuvia, telkkarin kuvaa, leluja. On kiinnostunut jo leluista ja kuvista. Hihkuu kun äiti laulaa, ja kuuntelee tarkasti tarinoita. Jaksaa kannatella niskaansa pitkiä aikoja.

Ajattelin pikkuhiljaa aloittaa luomaan jotain kunnon rutiineja, vaikka tuskin vauvan rytmiin voikaan hirveästi itse vaikuttaa. Illalla klo 20 voisi vaihtaa yökkärit ja vaipan, sitten mentäisiin vähän lukemaan kirjaa ja laulettaisi iltalauluja. Samalla voisi antaa iltamaidon. Ja sitten toivon mukaan nukahdettaisiin ajoissa. :D Nyt nukahtaminen on aina klo 21.30-00.30-haarukalla.. Odotan sitä, kun aletaan syömään soseita ja vauva nukkuisi pitempiä pätkiä (nyt se on viime aikoina ollut 1-3h pätkissä).. Ja muutenkin, että päivään tulisi rytmiä! Rakastan rutiineja. Tällainen impulsiivinen ja menevä ihminen tarvitsee jonkinmoiset rajat, ja rutiinit tuovat jonkinlaista turvallisuuden tunnetta myös aikuisen elämään. Ja sellaista normaaliuden tunnetta. 

Mun täytyy kertoa teille, kun olen niin innoissani. Aloitin nimittäin teatterin uudestaan! Mähän harrastin teatteria peruskoulussa kymmenen vuotta, mutta jouduin lopettaa lukioon mennessäni ajanpuutteen vuoksi. Nyt sitten innostuin uudestaan. Viime viikonloppuna kävin ekoissa harkoissa, ja olin yli neljä tuntia putkeen poissa! Itkin etukäteen edellisenä iltana, koska en ollut ennen ollut erossa Siiristä edes kaupankäynnin aikana. Mutta hyvin niillä oli mennyt; kun tulin kotiin, niin räppi pauhasi täysillä ja siellä ne isi ja tyttö jammailivat. ;D 

Mutta päivät meillä menee tällä hetkellä tällä säännöllisen epäsäännöllisellä kaavalla: Siiri herää noin kello kahdeksan. Mistä tietää, ettei hän sitten enää halua nukkua? No siitä, että kun yrittää tarjota tissiä, neiti vain hymyilee ja naureskelee ja alkaa jutella. Haluaa alkaa siis seurustella ja leikkiä. Jos Sami on kotona, mä lykkään vauvan sille ja jatkan itse unia (kun en ole kumminkaan nukkunut kuin pari minuutin rippeistä koostuvaa tuntia). Jos Sami ei ole kotona, mä nappaan vauvan kainaloon ja menen keittämään kahvia (jota ilman en enää pärjäisi!). Sitterissä se viihtyy vastaheränneenä itsekseen ehkä kymmenisen minuuttia. Siinä ajassa ehdin täyttää pesukoneen ja laittaa itselleni aamupalaa. Sitten neiti kyllästyy ja haluaa seuraa. Nappaan sen syliin, ja sitten katsellaan yhdessä sarjaa ja mä syön aamupalaa. Siiri seuraa katseellaan aktiivisesti telkkaria, kerran kun me katsottiin jotain sarjaa ja Siiri oli kasvot poispäin telkkarista, se alkoi itkeä. Kun me käännettiin tyttö oikeinpäin, se rauhoittui. Voi ei, me kasvatetaan siitä jo nyt digiajan lasta. :D

Sitten leikitään ja nukutaan ja mä yritän jossain välissä tehdä kotitöitä. Yleisesti ottaen neiti on mussa aika paljon kiinni, enkä näin ollen ehdi tehdä mitään omia juttuja saati sitten blogata. Iltaisin ollaan yhdessä koko perhe. Siiri rakastaa sitä, kun me nauretaan Samin kanssa. Se saa tytön itsensä nauraa räkättämään ääneen! :D Mikään ei ole hauskempaa, kuin oman vauvan naurun kuunteleminen. <3 Kannattaa seurata meitä muuten instagramissa, sinne tulee välillä videoita!

Nyt alan lopetella. Tästä tuli erittäin sekava postaus. Ajatukset ovat aika hukassa.. yritän viikonlopun aikana nyt tehdä sen postauksen niistä ristiäisistä viimein!

Videopostaus: miltä meillä näyttää?

Kuvasin elovauvojen Facebook-ryhmään videon meidän kodista, ja ajattelin viimein nyt näyttää teillekin meidän kotia hieman. :) Varoitus: sisältää sotkuisia makuuhuoneita, katkeilevia ajatuksia ja yhden hajamielisen äidin! ;D Enjoy ;)

Extrana saatte nähdä myös millä tavalla meidän pikkuinen tykkää naureskella nykyään. :) Vaikka nyt yksi päivä kuulin jopa jotain hieman naurahduksen kaltaista kun tyttö hymyili!

Miten meillä kestovaippaillaan?

Mä olen ollut jo 9 päivää joko kovassa kuumeessa tai pienessä lämmössä. Välillä on tullut yksi kuumeeton päivä, mutta seuraavana aamuna onkin sitten 39.3 asteen kuume. Huoh. En ole siksi siis ehtinyt kirjoitella.. Viime viikolla oli tytön ristiäisetkin, mutta niistä myöhemmin lisää..

Kerroin tässä postauksessa aikovani yrittää kestovaippailua vauvan kanssa. Meillä kävikin heti niin hyvin, että kestovaippailu aloitettiin heti kotiuduttuamme (olin nimittäin ajatellut aloittelevani pikku hiljaa, kun arki olisi lähtenyt kunnolla pyörimään). Nyt ollaan kestovaippailtu jo viisi viikkoa, eikä loppua toivottavasti näy. :)

Mulle oli alusta asti selvää, että haluan kokeilla kestovaippailua. Kuitenkin anopin ja äidin epäilevät äänet hieman häiritsivät taustalla: "ei kannata, ihan liian vaikeaa ja monimutkaista!" tai "miksi tehdä hommasta vaikeampaa kuin se jo on, ei kannata kuormittaa itseään liikaa". Meinasin jo luopua koko ajatuksesta, mutta loppuraskauden viimeisinä ja übertylsinä viikkoina lueskeltuani kestovaippailusta sain kunnon inspiraation. Minähän tekisin vaippani itse!

En paheksu tai tuomitse tavallisten kertakäyttövaippojen kannattajia, enkä ota aihetta muutenkaan mitenkään henkilökohtaisesti. Tämä on nyt kuitenkin se juttu, mikä ollaan omalla kohdallamme koettu toimivaksi.

Kestovaippailu säästää rahaa (kertikset on ihan sairaan kalliita!) Varsinkin jos käyttää samaa systeemiä kuin me. Aluksi joo tarvitsee investoida suurempi summa, kun kaikki vaipat tavallaan pitää hankkia kerralla, mutta pikkuhiljaa se maksaa itsensä takaisin. Meidän tyylillämme kestovaippoihin menee parissa vuodessa reilu sata euroa, kun taas kertisten käyttäjillä menee reilu 700 euroa. Huhhuh!

Kestovaippailu säästää myös luontoa: kertakäyttövaippojen maatuminen kun kestää satoja vuosia tuottaen samalla metaania ja pahentaen kasvihuoneilmiötä. Tämä on yksi syy, miksi lähdimme mukaan kestovaippailuun. Minua ahdistaisi se meidän takia kasautuva jätevuori..

Kestovaippailu sopii myös useimmille lapsille, meille ainakin on kertiksistä tullut ihottumaa. Meidän vauva myös rakastaa villavaipan tuomaa lämpöä (inhoaa kylmyyttä yli kaiken). Onhan siihen lapsen iholle kivempi laittaa pehmeä harso, kuin muovista tehty vaippa...

Jotkut kokevat kestovaippailun pesemisineen ja kokoamisineen hankalaksi, mutta uskon että jokaiselle löytyisi se oma juttu, kestovaippoja kun on niin monenlaisia! Sitäpaitsi minusta se on samalla ikään kuin kiehtova harrastus, salatiede, jota täytyy tutkia! Ongelman ilmetessä on aina hauska selvittää ratkaisu (sitä paitsi harsojen peseminen ja taitteleminen on terapeuttista).

Me käytetään siis harsovaippojen, frotee-lisäimujen ja itsekudottujen villavaippojen yhdistelmää. Eli rautalangasta väännettynä: harsot (kyllä, ne pulautusliinat) toimivat vaippana, joka taitellaan vauvan ihoa vasten. Päälle puetaan villalangasta kudotut villahousut. Aluksi meillä oli näin, mutta parin viikon iässä tytön pissamäärät alkoivat kasvaa, joten oli pakko taitella väliin lisäimu puoliksi leikatusta vanhasta froteisesta käsipyyhkeestä. Harsoja saatiin muutama ilmaiseksi ja sitten ostettiin loput mm. Ikeasta. Yhden harson hinnaksi taisi tulla n. 1,5 euroa. Harsoja hankittiin n. 20. Villavaippoja neuloin kolmet, ja jokaiseen vaippaan meni lankaa yhden kerän verran. Käytin Novitan uutta Joki-nimistä villalankaa. Kolmen villakuoren yhteishinnaksi tuli alle 15 euroa. Vanhat käsipyyhkeet sain äidiltä ilmaiseksi. Lisäksi meidän vuokraan sisältyy kiinteä vesimaksu ;) Ei paha, ei paha! Alla näytän miten taittelen harsot:

Taita harso puoliksi ja taas puoliksi.

Vedä yläkulmasta kolmio.

Käännä harso ympäri.

 Taittele puolikas käsipyyhe pieneksi pötköksi harson suoraan reunaan.

Rullaa suora reuna pyyherullineen noin kolme kertaa itsensä ympäri, tai kunnes rulla saavuttaa keskikohdan.

Miten meillä sitten käytännössä kestoillaan (hyvässä ja pahassa)? Likaiset harsot laitan kannelliseen sankoon likoamaan ja odottamaan pesua. Harsopyykkiä pestään joka toinen aamu. Pesen harsot 60 asteessa ja huuhteluaineen sijasta käytän lorauksen etikkaa pehmentäjänä. Puhtaat harsot kuivuvat verraten nopeasti pyykkitelineessä (illalla jo kuivia). Villavaipat pesen kolmen viikon välein Marseille-saippualla, muutoin riittää tuuletus. Eli kun vaihdan vaipan, otan silloin käytössä olleen, kosteahkon villakuoren ja laitan sen esimerkiksi pyykkitelineelle odottamaan seuraavaa vaipanvaihtoa. Villa osaa tuulettuessaan itse desinfioida itsensä! Kätevää, eikö? 

Joskus kakkaa on sitten kyllä saattanut tulla lahkeesta, jolloin pesen villavaipan lahkeen sappisaippualla. No biggie. (Sitä paitsi kertiksiä käyttäessämme kakat on välillä olleet selässä asti!) Täytyy kyllä silti tutkia, miten tuon lahkeeseen-kakkaamisen saisi estettyä. Anyone? Toinen juttu, mikä kestovaippailussa on vähän miinuksena, on vaippapyllyn paksuus. Jotkut bodyt tekee tiukkaa pukea päälle.. Toisaalta meidän tyttö on niin pitkä, että jotkut isommat bodyt olisivat aivan liian väljiä ilman kestovaipan tuomaa muhkeutta.. Harsovaippa pysyy meillä ihan hyvin paikoillaan villavaipan (tai esim. puuvillaisten pikkuhousujen) avulla, mutta seuraava hankintakohteeni taitaa olla sellaiset nk. näpsyt, joilla siis kiinnitetään vaippa kunnolla. (Ostin muuten juuri paketillisen kestokuivaliinoja, täytyy seuraavaksi kokeilla niiden käyttöä!) 

Minä en koe kestovaippailua hankalana. Tykkään pyykinpesusta, vaippoja jaksaa taitella yölläkin, ja on ihanaa kun rahaa säästyy. Varalta meillä on aina myös kertiksiä. Joskus kylään mennessä laitetaan kertikset jalkaan, mutta yleensä ei edes tarvitse. Sen kun ottaa muovipussin mukaan likaiselle harsolle ja that´s it!

Onko teillä kokemusta kestovaippailusta? Jakakaa ajatuksianne. :)

1 kk kuulumiset

Mun pikkuinen vauvani on jo kuukauden ikäinen, ajatella! Tyttö osaa kannatella päätään jo pitkiä aikoja ja osaa "ryömiä" eteenpäin, kun saa jalkapohjiensa taakse tuen. Hymyilee ja naureskeleekin (ilman ääntä) jo paljon, hymyilevän äitin naama kun on kai niin hassu.

Meidän päivät kuluu usein niin, että kun aamulla viimein luovutan tytön nukuttamisyritysten kanssa ja tajuan, että nyt tosiaan ollaan hereillä, me noustaan ylös ja vaihdellaan vaippaa ja puetaan päivävaatteet. Mun ilokseni tytsy on jo alkanut viihtyä lyhyitä aikoja sitterissä ja leikkimatolla, joten mamma saa sillä aikaa laittaa kahvin tippumaan. Aamupala haukkaillaan sohvalla toinen tissi vauvan suussa. Viime päivinä tyttö on alkanut tilailla lisää maitoa, mikä käytännössä tarkoittaa jatkuva tissittelyä. Ja sitä, ettei äiti ehdi oikein tekemään mitään (kiva jos suihkuun edes pääsee). Siksi bloggailukin on melko vaikeaa nykyään (anteeksi kännykkäkuvat, tämä mamma ei millään jaksa ehdi alkaa häsläämään kameran ja jalustan kanssa..).

Neuvolassa käytiin tänään. Tyttö on taas kasvanut hienosti, joten tuosta paljosta pulauttelusta ei siis ole ollut haittaa. Painoa oli 4645 grammaa (4065g) (suluissa kahden viikon takaiset mitat) ja pituutta 57,6 senttiä (56,2cm). Pään ympärys oli 37,7 cm (36,5cm). Että hyvin syö tuo meidän tyttö!

Aloitin tytölle nyt maitohappobakteerien annon, kun mahakipuja tuntuu kuitenkin olevan melko paljon. Illat huudetaan enemmän ja vähemmän ilmavaivoja (onneksi rauhoittuu, kun on tissillä ja/tai kanniskellaan ja hytkytellään). Katsotaan, tuleeko tuohon mitään muutosta, vai onko tuo vain ihan normaalia vauvojen toimintaa..

Eilen aloitin sitten myös lenkkeilyn intervallityyliin. Käytiin noin tunnin lenkki välillä hölkäten, välillä reippaasti kävellen. Enää en aio ottaa sitä riskiä, että uuvuttaisin itseni kuntoilemalla liian kovaa. Mulla on nimittäin menneisyys siinäkin, ja silloin uuvuin niin pahasti, etten juuri kahteen vuoteen pystynyt kuntoilemaan. Osasin kuitenkin mielestäni suht rauhallisesti ottaa tämän lenkin, jälkeenpäin oli ihanan raukea ja rentoutunut olo - nyt tosin särkee reisiä! :D Muun kuntoilun saan aloittaa sitten kahden-neljän viikon kuluttua, riippuen haavan kipeysasteesta ja vatsalihasten palautumisesta (nyt ne ovat vieläkin erkaantuneena).

Kiloja on jäljellä vielä neljä, nyt viikon aikana on tippunut puolitoista kiloa. Paino alkoi sen ensimmäisen viikon jälkeen tippua siis vasta viikko sitten. Kummallista, kun en kuitenkaan ole elänyt yhtään eri tavalla tämän viikon aikana. Herkkuja tekee mieli joka ilta, ja on kamalan rankkaa yrittää vastustaa niitä. En aina vastustakaan. En uskalla hirveästi lähteä siihen leikkiin mukaan, sillä mulla on historia myös syömishäiriöstä. En vielä tiedä, mihin rajan voi vetää, missä kohtaa alan tarkkailla myös muuta syömistäni, jos alan kamalasti rajoittaa esim. herkutteluita. Vaikeaa. Mutta siihen samaan kierteeseen en todellakaan enää halua! Olen siis syönyt aivan normaalisti, samalla tavalla kuin raskausaikana ja ennen raskautta. Mutta vaikka paino onkin tippunut aika vähän, on kroppani kiinteytynyt tosi paljon päivittäisten reippaiden vaunulenkkeilyiden ansiosta. Hah, aionpa vielä teille todistaa, että raskaudesta voi palautua ilman laihduttamista ja himoliikuntaa!

Henkisesti me voidaan ihan hyvin, välillä väsyttää vähän enemmän, ja tuntuu ettei jaksa, mutta jotenkin se aina menee ohi ja elämä voittaa. Eniten mua helpottaa se, että olen saanut myös mieheni auttamaan kotitöissä, sekä se, että annan luvan itselleni olla epätäydellinen: kodin ei tarvitse olla tiptop, ulkonäön ei tarvitse olla säihkyvä joka päivä, ja välillä saa väsyttää. Enkä ota enää stressiä siitä, jos vauva ei nuku päivällä (tai yöllä), enkä siksi saa päivisin mitään aikaiseksi. Sitten vain laiskotellaan sohvalla. J

Olen rakastunut

Olen rakastunut. Tai tunne ainakin on ihan samanlainen. Rakkauden kohde ajatuksissain saa aikaan lämpimän, onnellisen, hymyn kasvoilleni. Vatsanpohjaa kutittaa. Kaikki, mitä hän tekee, on maailman hienointa. "Näitkö tuon hymyn?!" Sitä juhlitaan suurin riemunpurkauksin sitten yhdessä mieheni kanssa. Olemme rakastuneet vauvaamme.

Meidän vauvamme on tietysti maailman söpöin, ihanin ja kiltein. Darinin sanoin: "du är den vackraste jag mött". Ei haittaa, vaikka paitamme tahriutuu sinappikakalla, tai selkämme kastuu maitopulautuksista. Kaikki kauniit laulut muistuttavat sinusta, on meillä oma yhteinen biisikin, joka jäi muistoksi sairaala-ajasta. Meinaan Queenin Don't stop me now.Sitä tanssitaan aina yhdessä, ja silloin aika pysähtyy niinkuin elokuvissa. Maailmassa ei ole kuin me, sinä pieni rakkaani, upea isäsi, sekä minä. Maailman onnellisin äiti.

 Yöheräilyt eivät haittaa yhtään, eikä sekään, ettet nuku päivisin kovin pitkiä päikkäreitä, ja haluaisit koko ajan vain olla tissillä. Ei haittaa. Äiti rakastaa. Kunpa äiti vain osaisi rentoutua täysin, ettei aina tarvitsisi pelätä menettävänsä sinua, olethan vielä niin pieni ja hauras, vaikkakin jo yli kolmiviikkoinen. Äitiä itkettää, kun sinua itkettää. Kun pulautat maitoa ulos niin paljon, että sitä tulee jopa nenästäsi, äitiä alkaa itkettää, vaikka näytätkin suhtautuvan asiaan sinulle ominaisella tyyneydelläsi. Minulle tulee nopeasti sinua ikävä, ja kun kerrankin otat pitkiä päikkäreitä, täytyy minun selailla kuviasi kännykästä.

Äidistä olet maailman taitavin tyttö. Sinusta tulee varmasti paljon minua etevämpi ja fiksumpi, olen siitä aivan varma. Luonteesi on jo nyt kovin hurmaava, olet meidän perheen katu-uskottavin jäsen. Ihailen sinua valtavasti.

Osaat jo kannatella päätäsi pitkiä aikoja, viihdyt jo jonkin aikaa sitterissä ja jaksat ihmetellä leikkimaton roikkuvia leluja. Harjoitat jalkojasi jo kovasti, punget aika kovaa tukea vasten. Yöllä osaat jo kääntyä sängyssäsi vaikka poikittain, äitiä pikkuisen hirvittää. 

Vaikka äiti sanoikin joskus, ettei varmana anna lapsensa leikkiä iPadilla tai muilla aikuisten vehkeillä, koskea kännykkäänsä tai saada liikaa leluja, on hän jo nyt alkanut pyörtää päätöstään. Sillä sinä olet sulattanut hänen sydämensä täysin. (Terveissä rajoissa) kuka tuollaiselta söpöläiseltä voisi mitään kieltää?

Tyttö on kuvissa kuuden vuorokauden ikäinen.

Me ollaan jo kaksiviikkoisia!

Vihdoinkin sain tuon tissitakiaisen nukkumaan. Sillä on varmaan joku tiheän imun kausi menossa, kun koko ajan saisi olla syöttämässä. Toivottavasti tuo nyt jaksaisi vähän aikaa vierailla Höyhensaarilla, niin äiti saisi vähän aikaa tehdä omia juttujaan. 

Eilen tosiaan tyttö täytti 2 viikkoa, ihan hullun nopeasti menee aika! Mun piti julkaista tämä postaus jo eilen, mutta unohdin, että iltatissuttelut alkaa jo siinä kuuden jälkeen (meinaten sitä, että sen jälkeen istutaankin sitten loppuilta jykevästi sohvalla vauva sylissä). Myös kaksiviikkoiskuvan ottamisessa ilmeni ongelmia, vauvalla kun oli koko ajan "nälkä", eikä poseeraamiseen olisi millään riittänyt energiaa. Mukamas. Vaikka olin jo syöttänyt varmaan tunnin sitä ennen. Kuvista tuli erittäin huvittavia: minä väsyneen ja kalpean näköisenä yritän pitää vääntelehtivää vauvaa edes jotenkin nätisti paikallaan. Yllä oleva kuva saatiin äkkiä otettua, kun olin taas hetken syöttänyt pienokaista. Jaksoi siis vähän aikaa olla tyytyväisenä. 

Toissapäivänä, vauvan ollessa 13 vuorokauden ikäinen, käytiin ekaa kertaa neuvolassa. Päänympärys oli kasvanut puolella sentillä 36,5 senttimetriin, paino oli nyt 4065 grammaa ja pituus huikeat 56,2 cm! Huhhuh! Siltä se näyttääkin. Tuossa kuvassa. Minä näytän vauvan siskolta, joka vaivalloisesti pitelee pikkusiskoaan sen aikaa, kun äitinsä lämmittää maitopulloa. En usko tosin vauvan kasvaneen alle kahdessa viikossa  yli neljää senttiä, se on varmaan vain sairaalassa mitattu hieman huonosti, vastasyntyneet kun tuppaavat olemaan hieman kippurassa aluksi. Mutta hyvin on siis tyttö kasvanut täysimetyksellä. 

Entäs minä? Sektiohaava ei ole enää kovin kipeä, tosin kovettuneet kudokset haavan ympärillä ovat niitä kaikista kivuliaimpia kohtia. Pystyn jo kävelemään suorassa ja aika pitkiäkin matkoja. Paino oli pudonnut ekan viikon aikana 10 kiloa, vielä olisi viisi kiloa pudotettavana lähtöpainoon. Se vain ei tunnu lähtevän millään (itsestään)! Mutta sanoinhan, etten aio laihduttaa. Kyllä se siitä varmaan pikkuhiljaa alkaa putoamaan. Varmaan kuukauden päästä saan jo alkaa käymään hölkkälenkeilläkin. Kuuden viikon kuluttua saan aloittaa lihaskunnon harjoittamisen. Mutta suurin osa omista housuista mahtuu jo jalkaan vaikkakin ovat hieman tiukkoja. Olen myös jaksanut ihan hyvin, vaikka toisinaan tuntuu ihan yliväsyneeltä, ja vaan itkettää. Tiedän kuitenkin, että huonomminkin voisi mennä, sitä paitsi tämä vaihe on ohimenevää. :) Pian lapsi kasvaa, ja kaikki muuttuu helpommaksi. On se oma lapsi kuitenkin maailman rakkain ja ihanin! On niin hauska huomata, kuinka Samikin on kasvanut isän rooliin ihan itsestään..

Tytön "rytmi" on tällä hetkellä tällainen: aamulla herätään ehkä yhdeksältä, vaihdellen kuitenkin, sitten äiti ja isikin nousee sängystä (toisinaan puoli yhdeltätoista), imetellään vähän sängyssä, vaihdetaan vaippa, ja mennään jatkamaan ruokailua olkkarin puolelle. Aamulla tyttö yleensä viihtyy tissillä pitkään, eikä malttaisi millään mennä nukkumaan enää. Puolilta päivin lähdetään koko perhe koirinemme ulos, ja usein silloin tyttö viimeistään nukahtaa vaunuihin. Lenkin jälkeen taas herätään ja syödään ja jossain välissä äiti yrittää ehkä tehdä ruokaa. Oikeastaan koko päivä on yhtä imettelyä ja vaipan vaihtoa, ei siinä juurikaan muuta ehdi tekemään. :D Illalla alkaa taas tiheä imeskely, koko ilta roikutaan tissillä, kunnes yhdeksän-yhdentoista aikaan simahdetaan, ja saatetaan nukkua jopa viisi tuntia putkeen! Sitten taas imeskellään joku tunti-pari, jonka jälkeen nukutaan noin kolme tuntia. Sitten alkaa tiheämpi heräily, ja onkin jo aamu, ja kaikki alkaa alusta.

Tyttö osaa jo pieniä aikoja kannatella päätään mahallaan ollessaan, hymyilee usein itsekseen, onpahan pari kertaa hymyillyt jo meillekin (milloinkohan sitä saa sanoa, että osaa jo hymyillä?), yrittää jo alkaa kääntyä ympäri (ottaa ikään kuin vauhtia ja yrittää heijata itsensä ympäri kuitenkaan siinä onnistumatta). Tarkkailee paljon ympäristöä ja katsoo jo silmiin. Käyttää koon 50-62 vaatteita ja kestovaippoja. 

Tämmöistä tänään, ihanaa kun sain tämänkin kirjoitettua! Voikaa hyvin, minä jatkan tästä kun taas aikaa liikenee. :) Mukava saada kirjoittaa vauvan kehitysaskeleet ylös blogiin, niin voi sitten myöhemmin muistella vanhoja aikoja!