Mikä on kaapin paikka, ja muuta järjestelyahdistusta

Aurinkoista lauantaita kaikille! Meillä ei ole ollut nettiä moneen päivään (ei oikeastaan vieläkään, tämä on kännykän netti, jonka viimein saatiin toimimaan), joten en ole voinut postailla mitään. Unohdettiin nimittäin, että meillä oli vanhassa asunnossa talon oma netti, josta sitten maksettiin (eikä sitä voinut ottaa mukaan tänne). Äh, pitää vissiin aktivoida uudestaan se Saunalahden netti, joka meillä ennen tätä valokuitunettiä oli. Anyways, täällä taas ollaan, yritän vähän nyt kertoa edistymisestäni. Huomatkaa, että kuvia varten en ole jaksanut nostaa esim. käytettyä räkärättiä pois tieltä. :'D

Aletaan viimein olla saanut tavarat purettua ainakin suurimmaksi osin. Vielä on Samilla joku iso jätesäkki täynnä vaatteita purkamatta. Ja pari piuhalaatikkoa. Myös sisävarastossa on joitakin laatikoita, mitkä kai pitäisi käydä läpi. Kun jaksaisi. Kylppärissä on kolme (!) kosmetiikkalaatikkoa odottamassa paikkaa, johon ne laittaa. Kun mun kosmetiikkakaappi ei mahdu sinne kylppäriin, kun siinä on patteri just pahasti tiellä. Niin pitää ostaa uusi, semmoinen pitkä ja kapea. Vanha kosmetiikkakaappi joutaa Siirin lelukaapiksi.

En ole ikinä tehnyt näin isoa muuttoa, joten homma tuntui aika..noh, rankalta. Varsinkin monen päivän remppaamisen jälkeen. Tavaraa oli niin paljon, enkä tiennyt, mistä aloittaa. Enkä tiennyt, laitanko keittiön pitkään kaappiin astioita vai ruokaa (en muuten laittanut kumpiakaan, sinne meni kaikki keittiön pikkumasiinat ja muut härpäkkeet, muovisia säilytysrasioita ja muuta yleiskamaa).

Onneksi mun äiti oli parina päivänä auttamassa laatikoiden purkamisessa ja Siirin hoitamisessa (ja lattianpesussa, heh). Haettiin Samin kanssa lisää kamaa vanhalta asunnolta vielä kahtena päivänä muuton jälkeenkin. Oikeastaan siellä on vielä vaikka mitä, esimerkiksi yhdet verhot, jotka Sami "unohti" ottaa, kun kävi siellä kerran yksin. Kuten myös lämpömittari, muovikasseja, lehtikori.. Joillakin ihmisillä on valikoiva näkö!

Yksi tärkeimmistä syistä, miksi äiti oli mua auttamassa (kun sillä oli loma), oli henkinen tuki. Kun haettiin viimeisiä laatikoita vanhasta asunnosta, yritettiin purkaa laatikoita uudessa asunnossa, ja valita, mihin laatikkoon tulee kahvit ja sokerit, meinasi usko loppua. Mä olin niin väsynyt, etten muista milloin viimeksi. Äidin kanssa puuhastellessa asiat sai kuitenkin jotenkin oikeanlaiset mittakaavat. Että kyllä tästä homma hoituu, pikkuhiljaa. Ja äiti toppuutteli mua, kun mä olisin heti alkanut organisoida kaappeja (ja purkamiseen olisi näin ollen mennyt yksi ikuisuus) pelkän karkean järjestyksen luomisen sijaan. Oli niiin vaikeaa hyväksyä se, ettei kaappeja saanut heti hienoiksi ja organisoiduiksi. Mutta mä tein sen. Hyväksyin epäjärjestyksen ja keskeneräisyyden. Ja sen, ettei niitä heti seuraavanakaan päivänä tarvinnut mennä järjestelemään. Vaan mulla on tässä aikaa, voin tehdä postauksen vaikka sukkalaatikon organisoimisesta sitten kun ehdin!

Ja sekin piti hyväksyä, kun esimerkiksi yläkerran kylppäriä ei saanut heti hienoksi. Lavuaari on melkein irti seinästä ja pari kaakelia hajonnut (akuutin vesivahingon vaara, sanoi miehen raksamiesisä). Sitä ei voi siis pestä. Tai käyttää. Alakerrassa on kaksi pistorasiaa niin rikki, että huhheijakkaa. Keittiön patterista on termostaatti irti. Keittiössä on vain yksi uunipelti. Ja yksi lavuaarin tulppa. Ja tiskikaapin alaritilä on niin rikki ja ruosteessa, etten viitsi ottaa edes kuvaa. Mulla on vaan yksi kysymys, miksei edellinen asukas ollut ilmoittanut näistä vioista? Noh, toivotaan, että varsinkin nuo akuutit viat hoidetaan piakkoin, muista ei niin väliä.

Piha täällä on aika kiva, siinä on tuollainen laattaosuus ja sitten nurmikkoa. Istutan ehkä kukkia, tai oikeastaan en vielä, vaan katson ensin, millainen tämä jo itsessään on. Viimeistään ensi vuonna rakennetaan tuohon ehkä terassi, jossa voi sitten grillailla (tai grillataan me kyllä jo aikaisemmin, heh). Tuohon saa sen kivan uima-altaan, jota käytin viime kesänä, kun olin raskaana ja oli niin kuuma, mutta vesi oli järvessä liian kylmää, ja sitten lilluin siinä uima-altaassa mahani kanssa. Jos muistatte. Muistattehan te. Mutta amppelikukkia laitan joka tapauksessa! Ja muita yhden kesän kukkia.

Vielä on paljon tehtävää: loput maaliroiskeet rapsutettava irti lattiasta, tehdä muuttovikailmoitus (se paperinen, akuutit tehtävät soitin kyllä), maalata olkkarin lipasto loppuun (huomasitte varmaan ihastuttavan värien ja sävyjen vaihtelun toisen kuvan lipastossa, kun olen maalannut osan kaapinovista kaksi, jotkut yksi ja jotkut nolla kertaa), organisoida kaapit, pestä yläkerran kylppäri ja sauna, pestä ikkunat, hankkia kosmetiikkahylly kylppäriin (kun täällä ei ole kunnon paikkaa edes hammasharjalle), hankkia tietokonepöytä ja pöytäkone, hankkia yöpöydät meidän makkariin. Siinä nyt muutaman mainitakseni.

Siiri on tykännyt paljon uudesta asunnosta. Täällä on tilaa temmeltää ja hihkua. Saatiin Sipa muuten taas nukkumaan omassa sängyssä, ja on muuten nukkunut muutaman yön jo omassa huoneessaankin! Hyvin on mennyt. Ja arvatkaa mitä: mä sain Siirin nukutettua eilen ite! Mies ei meinannut oikein millään saada, niin mä menin sitten yrittämään. Ensin annoin tytölle tutin, ja pistin hänet selälleen sänkyyn. Ensin hän möyri ja rimpuloi, mutta jossain vaíheessa rauhottui ja jäi makaanaan. Sitten pidin toisella kädellä kevyesti tutista kiinni, kun toisella kädellä silitin Siirin otsaa ja nenänvartta. Jossain vaiheessa hän kääntyi mahalleen, ja siitä jatkoin sitten pään ja niskan ja yläselän silitystä. Sinne simahti! Ekaa kertaa minä sain hänet nukkumaan (en kyllä ole yrittänytkään sen jälkeen, kun aloimme silloin 4 kuukautta sitten nukuttamaan häntä sänkyyn). Jes!

Tässä postauksessa näytin vain alakertaa, seuraavassa sitten yläkerta! Tulossa on myös postauksia komeroiden ja kaappien järjestelystä, ja turhien tavaroiden karsimisesta. Pysykää kuulolla!

Ps. Huomasitteko meidän uuden ja ihanan olkkarinmaton?

Maaliroiskeita lattiassa ja sneak peek remontin lopputulokseen!

Huhhuh. Nyt se on valmis.

Remontti nääs. Montakohan päivää siihen meni? Mulla ei ole mitään muistikuvaa. Minä päivänä me aloitettiinkaan? *Tarkistaa kalenterista* Ahaa. Keskiviikkona aloitettiin, ja eilen, lauantaina saatiin valmiiksi. Aika monta päivää siis. 4 päivää. Kaikki niistä ei tosin ollut kokonaisia. Tältä meillä näytti vielä pari päivää sitten. Remonttimiesten (Samin, mun, iskän ja Samin iskän) pizzalaatikoita ja sipsipussi. Kertakäyttökahvimukeja. Likoavia maaliteloja. Suojamuovia. Maaliroiskeisia tavaroita. 

Torstaina haettiin Samin kanssa lisää tarvikkeita (saatiin yksi purkki maalia ja pari teippirullaa). Minä revin olkkarista tapettia irti, ja Sami maalasi meidän makkaria. Lopuksi kitattiin kaikki reiät (sikäli mikäli se edes oli mahdollista, asunnon seinät nimittäin osoittautuivat reikäjuustoksi) umpeen alakerrasta ja portaikosta. 

Ai että tossa tapetin repimisessä oli hommaa! Se kuivui melkein heti, vaikka kuinka yritin kastella. Oli paljon tiukemmin kiinni kuin yläkerran tapetti. Onneksi sitä oli vain yhdellä seinällä. Kynnet kyllä mulla meni ihan rikki (onneksi oli lyhyet!). 

Yläkerran lattiat me jaksettiin suojata tuolla muovilla, olisi ollut järkevää suojata kaikki, todettiin jälkeenpäin. Niitä maaliroiskeita on ihan sairaan kiva (huomaa ironia) rapsuttaa irti lattiasta, vaikka kuinka vesiliukoista maali olikin..

Perjantaina tultiin heti aamusta taas hommiin. Suojattiin alakerran listat, minä ja iskä maalattiin olkkari, tuulikaappi ja eteinen, Sami maalasi oman (maalari)isänsä kanssa koko yläkerran ja melkein koko portaikon. Puuha sujui ihan rattoisasti (vaikka kinasteltiinkin isin kanssa siitä, oliko joku kohta maalattu, vai ei. Oli niin vaikea huomata). Kahvi ja kolme pizzerian pizzaa pitivät työmiehet (ja naisen) virkeänä!

Kävi muuten niin, että maali loppui (taas). Olkkari, eteinen, tuulikaappi ja pikkuvessa maalattiin kameen sävyllä (hieman vaaleanpunertavanbeigehtävä), ja keittiö, portaikko ja koko yläkerta jääruusun valkoisella. Pikkuvessankin olisi pitänyt maalata tuolla valkoisella, mutta vaikka me hommattiinkin omalla rahalla vielä 3L purkki maalia, ei sekään riittänyt. Se meni sitten sillä kameella.

  Lauantaina tultiin Samin kanssa maalaamaan vielä keittiö ja pikkuvessa. Tehtiin maalaukseen vielä pieniä korjailuja, en nimittäin meinannut sietää silmiini pistäviä epäkohtia (joita muut eivät edes huomanneet. Äitini kyllä olisi huomannut, hän on sellainen tarkka ihminen, kuten minä), mutta jossain vaiheessa perfektionistinkin piti luovuttaa. Maali loppui, ja voimat. Tuo portaikko oli muuten ihan sairaan korkea - ja vaikea maalattava!

Eilen vielä vietiin kaikki häkkivarastossa olleet tavarat ja rapsutettiin (melkein) kaikki maaliroiskeet lattiassa. Siinä vasta oli hommaa. Sipakin pääsi ekaa kertaa konttailemaan uuteen asuntoon. Ai että niitä riemunkiljahduksia!

Tänään sitten muutettiin kaikki isot kalusteet (Samin isäpuolen avustuksella) uuteen kotiin, ja tuotiin suurin osa muista tavaroista. Vielä on jotain pakattavaa (ja siivottavaa) vanhassa kodissa.

 Mutta onneksi on aikaa. Mulla meinaan meinas mennä hermot, kun tuntu, että sitä tavaraa oli niin paljon (eikä läheskään kaikkea ollut pakattu, pakkasin samalla, kun Sami ja isäpuolensa roudasivat niitä isoja kalusteita peräkärryllä). Loputtomasti. Vaikka luulin, että olin karsinut kauheasti kaikkea. En kyllä ollut. Tavarankarsimisesta on siis tulossa paljon postauksia! Saatte auttaa mua. Ihmettelen muun muassa sitä, miksi roskasta on niin vaikea luopua.

Mutta huomenna jatkuu hommat! Lisää kuvia muutosta ja remontin tuloksesta siis tulossa. :P

Remontointia ja (hermojen) räjähdyksiä osa 1

Tämmönen kuva meitä oli vastassa, kun käveltiin uuteen vuokra-asuntoomme. Siis seinässä. Samanlaisia löytyi ympäri kämppää. Seinät oli täynnä reikiä ja isoja koloja (lekallako niitä on hakattu?!), ovet ja oven karmit repaleisina koirien kynsistä. Ulko-ovenkarmista puuttui palanen. Meidän ja Siirin makkareissa oli molemmissa seinä, jossa tapettia oli vain muutama pala (koko seinää ei siis ollut tapetoitu). Vanhoja kittauksia näkyi siellä täällä. 

Kävelimme maalikauppaan. Ladoimme kärryyn niitä tarvikkeita, joita maalauspuuhissamme tarvitsisimme. Kerroimme myyjälle tarvikkeiden menevän isännöitsijän piikkiin. "Jaa, no sitte voittekin viedä kaikki takaisin paikoilleen. Meillä on täällä tämmönen yksi laatikko, jonka saatte."

Siinä laatikossa oli yksi pieni tela, kaksi ohutta maalarinteippirullaa, kittausvälineet, ja jotain muuta pientä vielä. Saimme yhden 9L maalipurkin. Woot? Riittääkö se muka 80 neliön asunnon maalaamiseen? Maalattavia huoneitakin on 3+keittiö+ wc+aula+korkea portaikko+eteinen. 

En haluaisi nyt valittaa, mutta me ei saatu edes sellaista pidennysvartta telalle, jolla maalataan korkeita paikkoja (esimerkiksi juurikin sitä portaikkoa, jossa on sairaan korkea katto). Ja ihan en nyt mielestäni pyydä liikoja, kun pyydän tarvikkeita tämän huoneiston maalaamiseen (muistutan teitä nyt niistä kaikista kauheuksista, joista edellä jo mainitsin). Täytyy soittaa isännöitsijälle, ja pyytää lisää tarvikkeita. Koska teippikin loppui jo yhden illan jälkeen.

Yritin unohtaa harmituksen (tunteen siitä, että meidät on hylätty vuokranantajan toimesta) ja aloittaa iloisin mielin remppaamaan. Ehdittiin eilen illalla (2h50min) repiä tapetit meidän ja Siirin makkarista, suojata yläkerran tilojen listat ja ikkunoiden ja ovien karmit maalarinteipillä, ja kitata kaikki kolot yläkerran seinistä ja vähän portaikostakin. Tänään (tai, no kun luet postausta, olemme jo ehtineet pitemmälle, koska lukemisesi ajankohtaan nähden kirjoitin tämän eilen) menemme jatkamaan. Ensin hiotaan kittauskohdat sileiksi, sitten Sami maalaa yläkerran, ja minä revin olkkarista tapetit ja suojaan listat ja karmit (ja pistorasiat). 

Voi että kun me saataisiin vielä tänään lisää tarvikkeita, muuten menee koko pääsiäinen (4 vapaapäivää!) hukkaan, kun ei voida tehdä mitään. No, maalarinteippiä ostan sitten ite, jos ei muuta. Varmaan muutkin tarvikkeet. Minä en jaksa odottaa yhtään enempää (tähän liittyy yksi kaupungin vuokra-asuntojen moka, josta ehkä joskus lisää), että päästäisiin muuttamaan. Koska tällä vauhdilla varmasti saadaan koti pääsiäiseksi valmiiksi. 

Ja vaikka postauksen alussa olikin negatiivista (ja arvatkaa, kuinka kiehuin eilen), täytyy silti nöyrtyä, ja myöntää, kuinka kiitollinen olen, että saatiin isompi koti. Oltiinhan me kolmiota jonotettu jo yli kahdeksan kuukautta, niin täytyyhän sitä olla kiitollinen, kun sen nyt viimein sai. Ja vaikka ei saataisi yhtään kamaa lisää, niin luotan siihen, että saadaan tarvittavat välineet jotenkin, hankitaan vaikka itse (ja rahaa löytyy kauheesti ja silleen). Kyllä tästä hieno koti tulee.

Vadelmanlehtiteetä, tumppuja ja äitiyspolikäyntejä

Karmaisevan lämmintä keskiviikkoa kaikille :) Tämä postaus meni nyt näinkin myöhäiseksi, kun en sattuneesta syystä voinut käyttää konetta.

Viime viikon perjantaina mulla alko aika kivuliaat selkä-reisi-alavatsapoltot (joita kestikin sitten melkein sen 3 vrk putkeen) aika säännöllisinä. Jumppapallolla tuli hytkyttyä ja lämpimiä suihkuja otettua. Missään vaiheessa kivut ei kuitenkaan yltyneet mitenkään yberkoviksi. La-aamuna tuntui, että vauva on tosi hiljainen liikkeissään, joten ei kun taas soittoa synnärille. Pyysivät sitten taas tulemaan näytille, että jos jotain on alkanut tapahtumaan, pitäisi vielä aikaisten viikkojen takia ehtiä antamaan antibioottia sun muuta.

Kaikki oli kuitenkin hyvin, vauva ei oikein tosin liikkunut siinä käyrilläkään, mutta virkosi heti pillimehun juotuani. Kummaa, olin juuri ennen lähtöä syönyt kuitenkin aamupalan. Tosin muutamana päivänä tässä mulla onkin jostain syystä verensokerit laskeneet ihan älynopeasti, ehkä siksikin vauva oli niin hiljainen. Sykkeet tosin olivat hyvät koko ajan.

Kohdunkaula oli lyhentynyt jo 4 cm:stä 2,5 cm:iin, joten jotainhan ne supparit olivat jo saaneet aikaan. Jatkoa tosin ei voinut ennustaa, mutta jos supparit siihen malliin jatkuu, voi ollakin että syntyy pian, mutta jos ei, niin tässä saattaa mennä vielä monta viikkoa! :) Eli vielä kärvistellään. Perjantaina sitten neuvolalääkärissä taas selviää, onko edistystä tapahtunut.

Sunnuntain jälkeen supistukset ovat nyt vähentyneet ja muuttuneet epäsäännöllisemmiksi. Hyvä, on todella kuluttavaa koko ajan tuntea jotain ja aprikoida mitähän tämäkin nyt tarkoittaa.. Kunpa saisi olla ihan rauhassa siihen h-hetkeen asti! Näiden oireilujen takia mulle on yrittänyt tulla jonkinlaista alakuloakin. Mikään ei huvita, viikot ja päivät tuntuu tosi pitkiltä, ja pelkään, että näitä kipuja ja oireita saa kestää aina laskettuun aikaan ja sen yli, kunnes lopulta vkolla 42 joudutaan käynnistämään..

Mutta tajuan toki että hermoiluni kuuluu asiaan, pitää vaan rauhoittua ja ajatella jotain muuta, sekä keksiä paljon tekemistä. Nyt olenkin yrittänyt nähdä ystäviä, käydä kahvilla ja ikkunaostoksilla ja ja.. Aloitin jopa neulomisen! Eka vauvantumppu on jo valmis. Ihmettelen vaan miten siitä noin iso tuli, luulin tekeväni tumppua vastasyntyneelle. ;D Noh, kyllä tuo joskus sille varmaan on sopivan kokoinen. :)

Toinen projekti mulla on vadelmanlehtiteen juominen. Olen lukenut sen vahvistavan kohdun lihaksia ja nopeuttavan synnytystapahtumaa ja palautumisvaihetta synnytyksen jälkeen. Tiedä siitä sitten, mutta hauska leikki tämä ainakin on. Ja mikä ihanampaa kuin nauttia tuoretta yrttiteetä uusien vanhojen (torista hankittujen) parvekekalusteiden sisustamalla parvekkeella! Ah, täällä on niin kiva syödä aamu- ja iltapalaa. Ihanan viileätäkin, kun aurinko ei paista tähän kuin iltaisin.

Voi että kun viikot menisi nopeasti! Auttakaa mua, keksikää mulle jotain tekemistä! Yksin kotona päivisin on niiin tylsää. Huomenna on sitten pienet babyshowerit, joista kuulette lisää perjantaina! Nyt täytyy mennä halailemaan tänään leikkauksesta kotiutunutta koiraani, toivotaan, että kasvain olisi ollut hyvälaatuinen, eikä olisi levinnyt mihinkään..

Perjantaihin!

ps. Haluaisin tehdä kysymyspostauksen. Lähettäkää ihan mitä vaan kysymyksiä kommenttiboksiin, niin saisin sellaisen kyhättyä!

Vauvankalustehankintoja

Helteistä keskiviikkoa kaikille! 

Viime viikon vietin taas kesäleirin merkeissä, joten viikottaiset postaukset jäivät välistä. Nyt viimeiset päivät olen pyykkäillyt vauvanvaatteita ja muita epämääräisiksi kasoiksi kertyneitä pyykkivuoria mummin vanhalla pesukoneella, joka saatiin mahdutettua kylppäriin. Ai että on ihanaa kun ei tarvitse enää ravata alakertaan! Pyykit ei ikinä kuivuneet nopeasti siellä pyykkituvassa, kun kone pyörii siellä varmaan joka päivä. ja pyykkinarut ovat samassa tilassa pesukoneen kanssa. Nyt kun pyykit kuivuu asunnossa, niihin  jää sitä paitsi se ihana raikas tuoksu, josta kotikin täyttyy! Nautin! 

Vasta tänään sain pakotettua erittäin raskaan ruumiini sohvalta kuvailemaan viimeisimpiä vauvahankintojamme. Pari viikkoa sitten tosiaan kävimme Ikeassa, josta mukaan tarttui kaikenlaista tarpeellista pinnasängystä kylpyammeeseen. Viikonloppuna saimme miehen kanssa järjesteltyä (ja koottua, kaikkihan tietävät sen ihanan kamalan urakan, joka odottaa Ikea-reissun jälkeen..) kalusteet paikoilleen. Meillä on kaksio, joten tuo "vauvanhoitostationi" piti änkeä olkkariin pinnasängyn mahtuessa juuri ja juuri meidän makkariin.. Varoitan jo nyt etukäteen, en jaksanut blogia varten alkaa hirveämmin siivoilemaan tai somistelemaan, huoneet ovat siis luonnontilassaan. ^^ 

Olkkariin tosiaan saatiin mahdutettua vauvan hoitopöytä ja vaatelipasto. Hoitopöytä ei varmaankaan tule olemaan sitten vauvan synnyttyä aivan tuon näköinen.. Yritin kyllä laittaa sinne jo valmiiksi pyyhettä, harsoja, vaippoja, babywipesejä jne jne. Katotaan miten tämä tästä muotoutuu! Seinälle tulee vielä varmasti jotain.. Lipaston ylimmäiseen laatikkoon varastoin kaikki vaatteet koissa 50-62. Keskimmäisessä laatikossa on isommat vaatteet, ja alimpaan varastoin pyyhkeet, lakanat, talvivaatteet jne. Tältä tämä nyt näyttää näin etukäteen. Uusi postaus tulee varmaan sitten kun vauva on hetken täällä jo majaillut. :)

Makuuhuoneessa jouduimme kääntämään parisänkymme toisin päin ja työntämään se ihan seinään kiinni. Viereen mahtui sitten pinnasänky. Siitä äiti pääsee nopeasti yösyötölle. :>

Ihanan krääsäinen hylly jäi vähän hölmösti nyt tuohon sängyn sivulle..

Minusta tuo Ikeasta ostettu katosverho on aika ihana. Pikku-prinsessan oma pesä. <3

Tällaista tänään, huoneet tulevat varmasti vielä muuttumaan jonkin verran. Saan vielä äidiltä lapsuuden huoneessani olleen korituolin imetystuoliksi. Muutenkin teen vielä jossain vaiheessa postauksen koko asunnosta, tämä oli nyt vain näistä vauvaa koskevista huoneista.

Nyt on muuten postissa tulossa mm. vaunut, turvakaukalo, imetystyyny jne jne. ;) Niistä sitten pian postausta!

Mitä tykkäsitte kalusteista? Ehdottakaa toivepostauksia :)

Hyvää loppuviikkoa, älkäähän läkähtykö helteeseen!