keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Kävelevä yhdeksänkuinen


Makaan sängyllä silmät kiinni, Siiri tutkii peittoa vieressäni. Taas yksi huono yö takana. Tyttö selittää peitolle kovasti kuulumisiaan. Isi vetää peiton syvemmälle korviin. Yhtäkkiä tunnen pienen, limaisen kosketuksen huulillani. Avaan silmät. Tyttö tapittaa minua innoissaan. Naurahdan, Siiri antoi minulle juuri ekan pusun! Tyttö innostuu ja antaa toisen. Ja kolmannen. Ja neljännen. Enää ei voi olla harmissaan edes huonosta yöstä.

Siirille tuli tosiaan ikää yhdeksän kuukautta täyteen 27.5. Kuten arvata saatatte, olen ollut hirveän väsynyt viime viikot, siksi en ole saanut postaustakaan aikaiseksi (nukun melkein kaiken ajan kun Siirikin nukkuu). Eka hammas tuli läpi helatorstaina, ja se on selkeästi vaikuttanut Siirin oloon. Tyttö ei ole syönyt juuri mitään (soseita) moneen viikkoon. Vain Semperin puuro maistuu ja kylmät hedelmäsoseet. Ja tietty maito. Meinattiin aloittaa yöimetyksestä luopuminen pari viikkoa sitten, mutta hammas ja huono syöminen estivät aikeemme. Tyttöä on jo nyt vaikea saada rauhoittumaan yöllä sänkyynsä (välillä yöllä uudelleennukuttamiseen heräämisen jälkeen saattaa mennä 1,5 tuntiakin), saati sitten, jos maidonkin ottaa pois. Yhtenä yönä yritettiin vähän aikaa olla ilman maitoa, ja tyttö itki niin katkerasti isänsä sylissä, etten kestänyt sitä. Ja tiedän, että tämä kamala heräily (yhtenäkin yönä Siiri heräili koko yön ajan viiden minuutin-puolen tunnin välein) ja huono syöminen ei ole Siirin tapaista. Sitten kun yöt rauhottuu, syöminen paranee ja ienhommat helpottaa, kokeillaan uudestaan.

Nyt voisin taas kertoa miten meidän normaali päivä yleensä menee, en muista milloin viimeksi olen siitä kirjoittanut. Siiri herää aamulla yleensä kuuden maissa. Sitten syödään puuroa, ja samalla kun äiti syö aamupalaa, katsotaan vähän telkkaria yhdessä. Sitten on leikkiä, ja äiti toivoo, että pian pääsisi taas nukkumaan. Kahdeksan ja yhdeksän välillä Siiri menee ensimmäisille päikkäreille, jotka yleensä kestävät noin kolme tuntia (ellei ole paha hammaspäivä, jolloin ei oikein nukuta päivälläkään). Sinä aikana äiti nukkuu. Sikeästi. Sitten taas syödään (hedelmäsosetta ja maitoa) ja leikitään, ulkoillaan. Parin tunnin päästä taas unille, ehkä tunninmittaisille. Äiti tekee kotitöitä tai nukkuu. Sitten ei mennäkään enää unille. Seiskan ja kahdeksan välillä on iltapuuro, ja ysiltä nukkumaan. Semmoista.



Siiri käyttää edelleen kokoa 74/80, ehkä enemmän tuota kokoa 80. Hän osaa juoda pillillä, pussata äitiä, ja ensimmäiset askelet ilman tukea hän otti 25.5, eli kaksi päivää ennen yhdeksänkuukautispäiväänsä. Nyt tyttö harjoittelee päivittäin kävelemistä, tällä hetkellä osaa ottaa muutaman askelen kerrallaan. Osaa kiivetä sohvalle ja useimmiten tulla sieltä alas oikein. Uusia sanoja on ainakin isi, täti ja kärryt.

Siiri rakastaa koiria ja muita eläimiä, tanssimista ja musiikkia, rummutusta, edelleen kaukosäätimiä, sitä kun äiti pelaa triviaa kännykällä (ja sitä hyrrää mikä pyörii siinä), isin kutitushyökkäyksiä, juomista. Väsyneimpinä päivinä ei tykkää siitä kun äiti menee ohi (eikä ota esimerkiksi syliin). 

Jos se kesä tästä nyt alkaisi. Ihan kivaa. Kesäsuunnitelmat on meillä pikkasen vielä auki, Samilla alkaa viiden päivän loma 6.7., joten silloin voisi keksiä jotain. Ehkä joku reissu. Muuten olen pöhköfantin kanssa kotona. Ainiin, musta taitaa tulla Mary Kay -konsultti! Eli jos haluat pitää ihanan naisten hemmotteluillan, minut voi kutsua vetäjäksi! Meillä oli juuri tyttöjen kanssa viime perjantaina oma sellainen. Oli kyllä tosi mukavaa. Testattiin ihonhoitotuotteita, tehtiin käsi- ja kasvohoidot sekä huulikuorinnat. Eli mulle saa laittaa yv:tä, jos kutsujen pitäminen kiinnostaa! 

Kaikella todennäköisyydellä jotain on jäänyt nyt kirjoittamatta. Pää on ihan zombie-tyhjä. Mutta muuten mieli aika hyvä. Ehkä mä olen oppinut antamaan olla. Jos väsyttää, niin ihan sama. Jos ei saa kaikkia haluamiansa kotihommia tehtyä päivän aikana, ihan sama. Ja ihan sama, vaikka olisi saamaton olo. Kaikki sanoo, että lapset on pieniä vain vähän aikaa, ja olen huomannut sen olevan totta. Kohta tuo murmeli on jo vuoden. 

Nyt täytyy nauttia varastoon.