keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Synnytystarina, pt 2

Uskomatonta, että mulla on jo viikon ikäinen pikkuprinsessa (joka tällä hetkellä tuhisee parvekkeella)! Vauvan kanssa aika kuluu kyllä niin nopeasti. Toisaalta tuntuu kuin olisin ollut äiti jo iäisyyden! Mä olen jo mielestäni aika hyvin omaksunut äidin roolin, ja niin kuulemma tuo miehenpuolenikin isänroolin vaikka kyllä siltä välillä vielä lipsahtaa "Sami", kun se puhuu itsestään vauvalle. Mutta nyt siis väsäsin teille synnytystarinan part 2, enjoy!
Yhden aikaan yöllä lääkäri siis päätti, että nyt suoritetaan kiireellinen keisarinleikkaus pysähtyneen synnytyksen vuoksi. Myös Sami sai sairaalavaatteet, ja mut siirrettiin uuteen sänkyyn. Uusi epiduraali sai pitää mut kivuttomana toistaiseksi. Alla video, jonka kuvasin lääkepöhnässä juuri ennen leikkausta! ^^
Mut vietiin leikkaussaliin jonkin ajan kuluttua, kun sali oli saatu siivottua edellisen operaation jäljiltä. Huone oli täynnä kaikenmaailman hoitajia ja kirurgeja. Mut laitettiin makaamaan kovalle "sängylle", mun sormeen laitettiin se happitason mittauslaite ja mun toisesta kädestä otettiin parin minuutin välein verenpaine automaattisesti. Lisäksi mut puudutettiin aika lujasti, jonka jälkeen lääkäri siveli mun mahaa eri puolilta märällä rätillä ja kysyi, tunnenko mitään. Lääkkeet vaikuttivat niin, että ruumiini tärisi kauttaaltaan ihan hirveästi. Henkisesti oli kuitenkin hyvä fiilis ja adrenaliinit virtasivat kovaa. Sami ja kätilöni tulivat hetken kuluttua paikalle. Rintakehäni kohdalle laitettiin iso "verho" peittämään näkymät. Sami tuli mun viereen istumaan ja pitämään kädestä. Meille laitettiin hassut hatut, ja mä sain vielä sellaisen hengitysmaskin antamaan lisähappea vauvalle. Sänkyä kallistettiin niin, että makasin ihan vinossa. Mä pulisin hermostuneesti koko leikkauksen ajan ja kyselin hoitajilta ja lääkäreiltä kaikenlaista. Taisin jopa lääkepöllyissä huudella niitä Putouksesta tuttuja "Nyt-se-on-auki-ja-nyt-se-on-kii"- vitsejä. Huoh. :D Kysyin jopa, että joko on tehty viilto! Mulle vastattiin, että pää on jo syntynyt. Huh. Olipa hyvä, ettei leikkaussalissa ole tapana kertoa mitä tehdään, niin kuin aina vaikka verikoetta otettaessa (nyt nipistää vähän). Hoitajat naureskelivat, että enkö mä ollut kuullut, kun he olivat kauhistelleet sitä, että ehkä leikkasivat vauvan korvaa! No en ollut juu. 
En tosiaan muuten tuntenut mitään, paitsi paineentunnetta, kun vauvaa vedettiin ulos kohdusta. Kohta pöydälle vietiin kirkuva lapsi, ja me huudettiin Samin kanssa, että kumpi tuli. No tyttö tietenkin. :3 Kun näin kaukaa sieltä sängyltä ensimmäistä kertaa oman lapseni, tunne oli, kliseisesti sanottuna, sanoin kuvaamaton. Ikään kuin pelästyin, positiivisesti. Ja purskahdin hillittömään (mutta onnelliseen) itkuun. Miten tuo pieni kirkuva mytty voi olla minun lapseni?
Vauvalta katsottiin apgarpisteet, joita hän sai 9/9. Yksi piste meni väristä, kun hän hieman sinersi. Kaikki muu oli erittäin hyvin. 
Vauva kapaloitiin ja tuotiin rintakehälleni pariksi minuutiksi ihmettelemään. Voi että hän oli ihana! En voinut kuin pusutella ja ihastella tuota söpöä möykkyä. Mielestäni hän näytti vastasyntyneenä todella paljon minulta vauvana. 
Sitten kätilö ja Sami lähtivät vauvan kanssa tavalliseen synnytyssaliin pesemään ja punnitsemaan pienokaistamme. Pituus tosiaan oli 52 cm, paino 3822 g ja pään ympärys 36 cm. Tällä aikaa minut kursittiin kokoon ja vietiin heräämöön tarkkailuun. Sain lääkkeitä (mm. tärisemiseen), verenpainettani mitattiin koko ajan edelleen, samoin happiarvoja, ja kun kaikki näytti olevan kunnossa, pääsin synnytyssaliin vauvani luo. Vertakin menetin leikkauksessa kuulemma tosi vähän! Sami sai antaa vauvalle heräilyni aikana kenguruhoitoa paljaalla iholla. Hän sai myös tämän kuuluisan "juhla-aamiaisen", joka annetaan aina synnytyksen jälkeen. Minä en saanut. :/
Toisaalta sekään ei haitannut, kun sain näin ihanan nyytin heti rinnalleni. <3 Maailman paras lahja!

Jatkuu seuraavassa osassa, silloin luvassa vähän juttua sairaala-ajasta ja toipumisestani. :)


6 kommenttia:

  1. Pikkuinen on ihan sun näkönen! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, katottiin just mun vauvakuvia, ja sieltä löytyy ihan samannäköinen vauveli xD

      Poista
  2. Onnea Laura sinulle ja perheellesi! Mäkin olen saanut molemmat poikani kiireellisillä sektioilla samasta syystä! T. Salla, sun enkun ja ranskan ope Rajiksesta ��

    VastaaPoista
  3. Kylmät väreet meni lukiessa ja kuvat sai kyyneleet silmiin :') ihana postaus!

    VastaaPoista

Onko sinulla postaustoiveita? Kerro minulle! Onko sinulla jotain muuta sanottavaa? Rohkeasti vain :)