Testissä Rimmelin Day 2 Night-ripsari + rv 32 kuulumisia!

Viimein sain tehtyä tän ripsaripostauksen! Eli testissä siis tämä Rimmelin Glam Eyes Day 2 Night- maskara, joka sisältää siis tuuheuttavan ja pidentävän harjan erikseen. Mulla ei ennen ole tällaista ollutkaan. :) Hakusessa oli siis ripsiväri, joka pitää taivutuksen ja mielellään avaa silmiä kivasti silleen niin kuin ripsarin kuuluukin. ;)

 Alkutilanne siis tämä. (Sori taas nämä kännykällä otetut kuvat, mun kakka-Canonista on automaattitarkennus rikki ja hukkasin jalustani jonnekin vuosi sitten tapahtuneessa muutossa..) Eli mun ripset on varmaan semmoset medium-mittaset, aika vaaleat ja ihan piikkisuorat.

Pitkän harjoittelun jälkeen sain lopulta tämmösen lopputuloksen. Taivutin ensin ripsiä muutaman sekunnin, jonka jälkeen pyyhin hieman ylimäärästä väriä pois tuuheuttavasta harjasta. Sitten levitin sitä pari vetoa ripsiini. Annoin kuivua noin 10 sekuntia ja harjasin sitten alaripsiin pari vetoa sillä pidentävällä päällä. Lopulta vedin pari vetoa vielä yläripsiin pidentävällä päällä. Ja. En tiedä mitä tuosta nyt pitäisi sanoa. Ekat kerrat ei ollut helppoja saada onnistumaan, väriä tuli liikaa ja hämähäkki-efekti oli aika väistämätön. Eikä se nyt harjoittelunkaan jälkeen mitään lastentekoa ollut. :D 

 Tuomio:

+kaksi erilaista harjaa, toinen paksumpi ja toinen ohut ja tarkkaan hommaan sopiva

+kuivuu nopeasti

-ei saa aikaan minussa wow-reaktiota

-ei pidä taivutuksia -> tunnin kuluttua nyt kuvan ottamisesta ripset on taas piikkisuorat

Arvosana:7-, ok perusripsari.

Sitten toisiin aiheisiin. Tänään mulla on siis täynnä 32 viikkoa (apua, laskettuun enää 8 viikkoa!) ja viime maanantaina (rv 31+3) mulla oli neuvola. Verenpaineet ja pissat ok, vauvan sydänäänet kuului hyvin, vauva liikkuu myös hyvin niin kuin aina. Sf-mitta 30, eli keskikäyrän yläpuolella mennään edelleen. Mitäs muuta pitäisi vielä mainita.. Hmm.. Painoa tullut reilu 500 g/vko, yhteensä tähän mennessä 11-12 kiloa siis. Supisteluita edelleen päivittäin ja sisäelimet jatkaa puristumistaan.. :D Väsymys on edelleen muttei enää niin kovana, jee! Jatkoin taas raudan ottamista, josko se olisi (näin nopeasti) auttanut? Viikonloppuna luvassa Ikeasta vauvankamojen haalimista ja vauvanvaatteiden pesua :3

Aloin muuten yrittää harjoitella hiusten föönaamista. :D Haluaisin sellaset ihanan kuohkeat ja kiiltävät hiukset jaja..Näyttääkö onnistuneelta? Not. Pitäisi varmaan leikkauttaa jotain kerroksia taas? Mitäs sanotte? Ps. Tossa kuvassa mulla on sitä ripsaria. Hehkeä.

Aurinkoisempaa viikonloppua kaikille! Me lähdetään kohta anoppilaan syömään pizzaa.. :P

Zombiemoodilla

Viime viikolla mulla oli se lastenleiri, enkä siksi päässyt kirjottelemaan. Sitten tuli juhannus, enkä silloinkaan jaksanut ehtinyt. Mulle on iskenyt ihan kamala loppuraskauden väsymys. Ensin ajattelin tämän kahdentoistatunnin unentarpeen, jatkuvien päiväunien ottamisen, päivällä nuokkumisen ja voimattomuuden johtuvan tuosta melko kuluttavasta viimeviikosta, mutta ei, se ei tunnu hävinneen mihinkään tälläkään viikolla, vain pahenneen. Tästä postauksesta piti tulla mukava leirin ja juhannuksenverestelypostaus höystettynä uuden ripsarini testauksella, mutta kun mitkään lähikuvat naamavärkistäni eivät onnistuneet ja olin jo itkun partaalla, ajattelin antaa olla. Ehtiihän sen myöhemminkin. Tästä tulee siis tällainen hormonihuurujen täyteinen valituspostaus. Koska kuvia viimeviikostakaan ei oikein ole, itku siitäkin...

Meidän tietokone vetelee muuten viimeisiään. Läppäristä on nääs virtajohto jotenkin rikki, se ei lataa tätä enää kuin hetken kerrallaan. Voi kun ei nyt just olisi varaa uuteen koneeseen.. No, toivotaan että sitä jostain ilmestyisi :) Viimeistään uuteen kotiin mahtuu sitten tietokonepöytä johon saan vanhan pöytäkoneeni laitettua. :) 

Leirillä oli tosi mukavaa, vaikkakin väsymys painoi jo siellä. Ei sitä vaan tässä vaiheessa raskautta jaksa mennä niin kuin ennen. Sitä paitsi kipeitä supisteluista on tullut jokapäiväistä. Ennen niitä tuli vain kun kävelin (lyhyitäkin matkoja), nykyään myös sängyssä maatessa. Sellaisia inhottavia menkkapolttoja. Mulla oli ennen raskautta tosi kivuliaat menkat, ja siksi mulla epäiltiinkin endometrioosia. Eli tiedän, mitä on kivuliaat menkat. Onneksi supistukset eivät ehkä ole yltäneet vielä niin kivuliaalle tasolle, tosin tähänkin kipuun (jos johtuisi menkoista) ottaisin buranaa..

 Juhannus meidän piti viettää Keuruulla Juhannuskonferenssissa, muttei jaksettukaan lähteä. Mies oli sitä paitsi koko viikon melkein mahataudissa. Päädyttiin sitten porukoitten kanssa viettämään mökkijuhannusta. Vaikka satoi, minä olin ihan hyvillä mielin. Hyvää ruokaa, saunaa, lekottelua.. Hellesää on minulle nyt raskausaikana jotenkin paljon tukalampaa kuin ennen, joten vaikka kauniista säästä pidänkin, on minun helpompi olla viileässä kesäsäässä. Jotain iloa siis tästäkin!

Maanantaina käytiin alennusmyynneistä, joista löysin edullisesti isompia pikkareita (:D) ja pari uutta tavallista S-koon pitkää toppia. Mulla on nimittäin melkein kaikki vaatteet jääneet pieniksi.. Myös mammahousut. Eilen vein kaikki housuni mummille, josko se saisi niitä vähän tehtyä isommiksi mahan kohdalta. Muualta ne siis istuvat vielä hyvin, enkä siksi raaskisi uusiakaan ostaa..

 Tänään olen jaksanut viimein pestä leiri- ja juhannusviikosta kertyneet pyykkivuoret. Pyykkikoria kun on niin raskasta kantaa tämän mahan kanssa, eikä ne jatkuvat supistelutkaan auta asiaa. Ja ahdistaa, kun koti ei ole siisti, kun en jaksa tehdä sille mitään. Tekisi mieli vain maata sängyssä koko päivän. Pikkukävelylle yritän joka päivä päästä, tosin kipeät supparit ne siitäkin aina alkaa. Lääkärin sanoin: omien voimien mukaan siis. Mutta mitkä on ne omat voimat? Kamalan ahdistavaa kun ei jaksa. Vaikka eikö se kuulukin vain tähän raskauteen? On jotenkin tosi pelottavaa, kun aina iloinen mieli on yhtäkkiä vaihtunut johonkin zombiemoodiin. Huh. Kohtalotovereita?

Ei kai sitä auta sitten kuin vain levätä. Älkää ihmetelkö, jos postailut jäävät jonkin verran väliin. Yritän kyllä parhaani mukaan jaksaa. Mutta aina ei jaksa. Ja blogi on viimeinen, josta haluaisin stressata. On niitä aiheita muutenkin ihan tarpeeksi..Nyt saa lohduttaa että kyllä tämä tästä, tämä on ohimenevä vaihe ja täysin normaalia. ;) 

Ja niin se onkin. Katoin netistä.

Rv 30+0 ja kuinkas sitten kävikään

Tänään mulla on ollut jännät paikat. Kolme-neljä päivää mua on supistellut aivan sairaasti: kävellessä yhtäkkiä on iskenyt sellainen aivan lamaannuttava menkkapoltto alavatsaan ja -selkään. Sellainen poltto, joka julkisillakin paikoilla on pakottanut pysähtyä hengittelemään (pylly pystyssä). Eilen koiran kanssa kävelyllä ollessamme tullut kohtaus oli edeltäjiään suurempi ja pahaenteisempi. Kun pääsin sänkyyn, kipu lakkasi muutamassa minuutissa. Sitten se tuli takaisin, lievempänä. Ja jatkui yön läpeensä. Ja aamun. Sitäpaitsi jotain tuntui "valuvan", ei kai lapsivettä? Soitin äitiyspolille. Pyysivät tulla näytille.

Ei se vielä voi syntyä, nyt on niin vähän viikkoja vasta kasassa, ajattelin. 30+0. Sitten se joutuisi vähintään olemaan niissä kauheissa letkuissa ja laitteissa monta viikkoa. Sami ei pystynyt mua heittämään sairaalalle, kun oli itse töissä, mutta onneksi vanhempani asuvat tässä aika lähellä ja ovat lomalla, joten he veivät minut sitten päivystykseen. Makasin kyljelläni sairaalasängyllä ja laitteet mahallani mittasivat vauvan sykettä ja supistuksia. Ei tullut kuin niitä heikompia. Vauvan syke oli ok ja pissassakaan ei näkynyt ainakaan nopealla vilkaisulla mitään. Pääsin odottelemaan kahvioon ja aulaan lääkärintarkastusta.

Iskä osti minulle kanttiinista teetä ja ruisleipää :3 Jouduttiin odottelemaan aika kauan kunnes pääsin lääkärintarkastukseen. Lopulta lääkäri tarkasti kohdunkaulan pituuden ja kohdunsuun tilan, yhtä pitkä oli kuin ennenkin ja kohdunsuukin aivan kiinni. Huh. Ja se valuva juttu oli ilmeisesti valkovuotoa, mitä lääkäri löysi aika paljon. Epäilikin hiivaa supistusten aiheuttajaksi. Sain reseptin hiivalääkkeeseen, sen pitäisi auttaa ja lopettaa se kamala supistelu (joka jatkuu edelleen). Mutta pääasia, että syy selvisi ja vauvalla on vielä pitkä aika kelliä siellä turvassa kasvamassa. :) Ultrassa näkyi, jos oikein kuulin, 1700 g painoinen tyttö. Oi onnea <3

Mukavien uutisten jälkeen lähdettiin äitin ja iskän kanssa pizzalle. Nyt tuntuu, että ne supistuksetkin kestää paremmin, kun ei ole huolta vauvan voinnista. Siellä se niin terhakkaana edelleen liikuskeli.. Äitin tyttö!

Äsken käytiin Samin kanssa vähän Kelassa selvittämässä asioita (ovat laittaneet liian vähän tukia tulemaan), jotka eivät vielä tosin selvinneet, mutta joita lähdettiin viemään eteenpäin. Saatte kuulla koko stoorin, kun se on ohi.

Mutta sitten siihen pääaiheeseen: raskausviikkoja on jo kasassa tasan 30! Se tarkoittaa sitä, että laskettuunaikaan on enää 10 viikkoa.. Huh, vastahan minä kymmenen viikkoa sitten aloitin tämän blogin! Aika menee kyllä sittenkin niin nopeaan että.. Vielä pitäisi ehtiä tehdä vaikka mitä.. Mutta niin. Täytyy myöntää, että raskaus on ollut hieman erilaista, kuin kuvittelin. Ajattelin, että mitään pahoinvointeja ei kohdalleni osuisi, ja jos osuisikin, ne olisivat tyyliin "syönpä yhden näkkärin tässä ennen sängystä nousemista, niin kyllä helpottaa". Keskiraskauden kuvittelin olevan ihanan auvoisaa: hiukset kiiltäisivät ja vahvistuisivat. Loppuraskauden kuvittelin hehkuvani niinkuin vain raskaana oleva nainen voi hehkua. Kattia kanssa. Oksentelu loppui vasta viikoilla 24, hiuksia on lähtenyt miljoona päästä ihan alusta asti, koko ajan nenä on tukossa, maha on aina kipeä jos istun tai seison, olo on tosi kömpelö ja hölmö ja nyt vielä supisteleekin kipeästi. Ei, kaikki ei siis mene niinkuin elokuvissa, mutta ei sen kuulukaan. Tärkeintä on se palkinto. Se juttu, miksi tähän alun perin ryhdyttiinkään. Se vauva. Sen takia kestää mitä vain. (Älkää muuten välittäkö näistä hehkeistä kuvista, olen tosi väsynyt, kun supistusten kanssa on niin vaikea nukkua. Lisäksi tänään on siivouspäivä, mikä näkyyn hyvin kuvista.)

Näihin iloisiin tunnelmiin jätän teidän nyt, rakkaat lukijani. Vielä pitäisi mennä miehen ja appiukon kanssa elokuviin. Nykyään tuollainenkin kiva asia kauhistuttaa, kun pitäisi istua niin kauan (se sattuu). Pitäisi varmaan ottaa tyyny mukaan, niin voisi jotenkin ehkä röhnöttää siinä penkissä?

Ensi viikolla olen muuten lastenleirillä ohjaajana (saas nähdä, mitä siitäkin tulee) ja juhannuksen kanssa poissa kuvioista. Mutta katsotaan, jos saisin pari postausta väännettyä niin, että saisitte kuitenkin ne kaksi jokaviikkoista ja ah, niin tyydyttävää, lukuelämystä. Mutta siihen asti, hyvää viikonloppua ja yrittäkäähän nauttia jokaisesta auringonsäteestä, jota tuo keltainen pallo jaksaa tänne nyt lähettää!

Toivelista vauvahankinnoille + yhteiskunnallista pohdintaa Kelasta

Meillä käy nyt kova kuhina, kun uusi, isompi asunto  on hakusessa. Mulle on tullut aivan sairas pesänrakennusvietti, tekisi niin mieli olla jo uudessa kodissa laittamassa vauvan huonetta kuntoon. Nyt ollaan löydetty kaksi kiinnostavaa asuntoa, joita yritetään tässä lähipäivinä päästä katsomaan. Päätä pitää jatkuvasti pitää tietoisesti kylmänä ettei liikaa ehdi innostua!

Pesänrakennukseen kuuluu myös se vauvan tavaroiden hankkiminen. Niin, millä rahalla? Onneksi vähävaraisille ja esimerkiksi asepalvelusta suorittaville on tarjolla tukea Kelalta. Sieltä saa nimittäin hakea avustusta myös lasten tavaroiden hankintaan. Mutta tuen saa kyllä vasta sitten vauvan synnyttyä.. ;D

Epäröin hieman kirjoittaa tästä aiheesta, sillä aina löytyy niitä trollaajia ja mielensäpahoittajia, jotka haluavat pahoittaa muidenkin mielen. Mutta kirjoitan nyt kuitenkin. Meillä on Suomessa aivan uskomattoman hieno hyvinvointivaltion järjestelmä: vähävaraisista pidetään huolta. Ongelmana on kuitenkin suomalaisten asenteet. Apua ei osata ottaa vastaan. Ja niitä, jotka osaavat ottaa, katsotaan kieroon.
Ennenvanhaan, kun itse olin vielä tyyliin yläasteella, ajattelin kaikkien Kelassa ja varsinkin sosiaalitoimistossa asioivien olevan ikään kuin joitain "toisenluokan kansalaisia", niin kutsuttuja sosiaalipummeja. Luulin kaikkien tuentarpeessa olevien vain elelevän huvikseen valtion rahoilla (toisaalta se käsitys oli myös varsinkin siihen aikaan yleisesti vallalla Suomessa, nyt tilanne on onneksi ehkä hieman lieventynyt). Ajattelin, etten ikinä tulisi tarvitsemaan muiden apua. Pärjäisin yksin. Elämän tosiasiat kuitenkin tulivat nopeasti vastaan: opiskelu ja asunnon tarve, miehen asepalvelus ja nyt tämä vauva saivat minut aika kädettömäksi taloudellisessa mielessä. Elämän faktoihin kun kuitenkin kuuluu se, että nuorella ihmisellä, opiskelijalla tai esimerkiksi asevelvollisella ei voi olla juurikaan omia tuloja, jolloin ne on saatava jostain muualta. Ja siinä auttaa valtio. Ei kai Kelaa ja muita avustusjärjestelmiä nyt turhan tähden ole keksitty, vai mitä? Eri asia on tietenkin ihmiset, jotka voisivat tehdä töitä, mutta eivät halua, koska saavat ilmaisen elatuksen valtiolta, mutta siihen en nyt paneudu sen enempää.
Häpeän myöntää hävenneeni tuen tarvettani. Tuntuu, että nyt jo minun pitäisi itse olla vastuussa elämästäni, käydä vaikka töissä opiskelujeni ohella, kenties vauvan synnyttyäkin. Halusin niin kovasti pärjätä yksin, osoittaa jotain.. niin mitä? Että olen hyvä? Osaan? Pärjään? Toisaalta esimerkiksi sivarissa olevat eivät saa tehdä samaan aikaan muuta työtä, joten vähintään siinä kohtaa tuen tarve meidän perheelle tuli jo välttämättömäksi. Huokaus. Miksi tämä aihe on Suomessa niin tabu? Kunpa täällä ei tuomittaisi nuoria perheitä, YH-äitejä, opiskelijoita.. No, minä olen rohkea ja tunnustan tarvitsevani apua. Ei siinä ole mitään väärää. Olenhan sitäpaitsi jo ehtinyt maksaa veroja valtiolle (ja joulukuussa odottaakin erittäin mukava veronpalautussumma).. ;)

Mutta siis takaisin aiheeseen. On ollut aivan kamalaa, kun kaikki on ollut päässä yhtenä mössönä: missä me asumme vauvan synnyttyä, mihin vauvan tavarat mahtuvat, mistä saamme tarvittavat tavarat ja ehtiikö kaikkea saada ajoissa? Mitä vielä puuttuu? (En ole hankkinut vielä mitään.) Vähemmästäkin stressipisteet nousee. Eikä siihen auta yhtään jo alkaneet loppuraskauden vaivat: yöllä ei saa unta kun mikään asento ei tunnu hyvältä, alavatsassa tuntuu hirveätä painetta ja ajatukset pyörivät karuselliä. Mutta asenteeni on, kuten tähänkin mennessä, kaikki järjestyy. Niin se on mennyt meillä ennenkin, meistä on pitänyt huolta joku korkeampi, ei me yksin oltaisi selvitty. Saattepa nähdä, kaikki järjestyy.

Mutta jotta postauksesta ei tulisi liian vakavahenkinen ja raskassävytteinen, olen laatinut teille ja itselleni  listaa puuttuvista vauvantavaroista, ja löysinkin vähän kuvia ideoista:

Vaunut ja turvakaukalo. Minulla ei ole vielä hajuakaan millaiset, mutta kriteereinä on edullisuus, ja se, että runko on jämäkkä, vaunujen pitää olla yhdistelmämallia, neli- ja isopyöräiset, sekä väri saisi olla neutraali. Tumma on mielestäni liian synkkä väri, mutta toisaalta vaaleassakin näkyy lika helposti. Enkä viitsisi ostaa tyttöjen vaunuja nyt, jos seuraava onkin poika. Äh, vaikeaa! Miten te olette menetelleet vaunuostoksilla?

Pinnasänky. Valkoinen ja siro olisi toivomuslistalla. Tämä pinnis on otettu Ikean sivuilta. Sieltä löytyy aika edullisesti paljon hyvää kamaa.

Hoitopöytä saisi olla kevyt, mutta tukeva, sekä tarpeeksi siro pieneenkin tilaan. Mutta silti tarpeeksi iso. Ja siinä saisi olla hyllyjä esimerkiksi vaihtovaatteiden ja vaipanvaihtotarvikkeiden säilytykseen.

Lipasto vauvanvaatteille, jonka saisi sijoittaa sitten lastenhuoneeseen. Joku valkoinen, tarpeeksi tilava mutta siro olisi etsinnässä. Näistä kuvista on vähän vaikea arvioida mitään, pitäisi mennä paikan päälle katsomaan, mutta saattepahan ideaa ainakin. Laatikoiden pitäisi olla tarpeeksi tilavia kaikille vaatteille ja mahdollisesti muille tarvikkeille. En ole kyllä vielä tehnyt tarpeeksi researchia osatakseni nimetä tarvittavaa laatikoiden lukumäärää tai juuri muutakaan.. Osaako joku antaa vinkkiä hoitopöytien ja lipastojen tilavuuden tarpeen suhteen?

Syöttötuoli. Tämä Ikean malli on kevyt ja siinä on "turvavyöt".

Sitteriin olisi kätevä laskea lapsi kun itse puuhailee muuta. Tämä Lastentarvikeliikkeen malli on minusta hurjan nätti!

Pussilakanoita ja muita petitarvikkeita. Tämä söpö kisumalli löytyi H&M Homesta. Siellä oli maailman söpöimpiä juttuja myynnissä (vink vink kaikki ystävät ja sukulaiset ;D)! Tuleeko muuten edullisemmaksi ommella vuodevaatteet itse?

Lisäksi hankinnassa olisi varmaan ainakin joku kantoreppu/liina, imetystyyny, pinniksen laidansuojukset, hoitoalusta.. Ja mitä vielä.. Ihan liikaa kaikkea muistettavaa :D Mitä minun listaltani puuttuu?

Ollaan saatu ystäviltä joitakin tarvikkeita jo, mutta osa taisi olla vain lainaan. Jos näitä ei siis itse pysty ostamaan, on ainakin jotain jo hankittuna. Olisi se kyllä kiva saada ihan omat jutut, ja toisaalta mummilaankin tarvitaan kanssa yhdet melkein kaikkea.. No, toiveita heittelen ilmaan :)

Auttakaa minua ja kertokaa kokemuksia lastentavaroiden hankinnoista!

Ei silareita ja vähemmän sulfaatteja: testissä TRESemmén Naturals-sarjan shampoo ja hoitoaine

Tänään ajattelin kirjoittaa postauksen näistä TRESemmén paljon kehutuista naturals-sarjan tuotteista. Citymarketista kyseiset putelit saa yhteispakkauksessa alennushintaan n. 8 euroa, eli ei paha, ei paha. Itse haalin putelit kylppärin lattiaa koristamaan noin kuukausi sitten tarkoituksenani testata mahdollista hiusten kunnon paranemista, päänahan kutinan loppumista ja miehen päänahan hilseilyn loppumista (tajusin tosin jo purkit ostettuani lukea viime aikoina käyttämäni vanhan kesäshampoon jäämien inciluetteloa. Silikonia. Yep. Siitä aiheutui siis se kutina). Lisäksi hakusessa oli edullinen markettisarjan silikoniton shampoo mahdollisimman miedoilla sulfaateilla. Haluan nimittäin vähentää sulfaattien käyttöä niiden kuivattavien ominaisuuksien takia. Luonnonshampoiden täysi sulfaatittomuus sen sijaan ei pidä minun hiuksiani puhtaina kuin yhden päivän, joten siksi tarvitsen edes joitakin sulfaatteja shampooseeni.

Mitä sitten ovat miedommat sulfaatit? Sulfaatit ovat tensidejä, eli pinta-aktiivisia aineita, joita käytetään kosmetiikassa nimenomaan puhdistamiseen. Sulfaatteja löytyy niin saippuoista, shampoista, suihkugeeleistä kuin kasvojenpesuaineistakin. Kaikkein raskaimmat sulfaatit ovat nimenomaan natriumlauryylieetterisulfaatit (incissä sodium laureth sulfate) ja natriumlauryylisulfaatit (sodium lauryl sulfate), jotka siis pesevät tehokkaasti, mutta herkemmillä ja kuivempaan päänahkaan taipuvaisemmilla ihmisillä saattavat aiheuttaa hiusten ja päänahan kuivumista, tai jopa suunympärysihottumaa kasvoille (niin kuin minulla). Jotkut siis tykkäävät vältellä sulfaatteja kokonaan, jolloin pesevinä ainesosina, eli tensideinä, käytetään joitakin muita, miedompia, yhdisteitä. Kuten jo edellä mainitsinkin, minä mielelläni käytän joitakin sulfaatteja, koska en halua pestä hiuksiani joka päivä. 

Hoitoaineelta taas etsin edullista hintaa ja silikonittomuutta. Silikonit tuppaavat kerrostua tukkaan, jolloin ne saattavat alkaa näyttää lähmäisiltä, latteilta, elottomilta (niin kuin markkinointikielellä sanottaisiin)..  Sitäpaitsi suurin osa silikoneja sisältävistä hoitoaineista sisältää todella vähän mitään oikeasti hoitavia ainesosia. Mutta jekku onkin siinä, ettei sitä välttämättä huomaa: silikonit kun silittävät tukan ihanan silkkisen näköiseksi. Mutta vain näköiseksi. Karu totuuts paljastuu kyllä aikanaan. Siksi välttelen silikoneja hoitoaineissa. Jos taas tahdon käsitellä hiuksiani lämpölaitteella, minulla on tapana kuorruttaa tukka ensin silarihoitsikalla, jolloin lämpölaitteiden jättämät vauriot ehkä pienenevät. Toki lämpösuojasuihkeissani käytän silikonia, ja latvasuojaksi tykkään pistää ältsinmakeaa silarimössöä a´la Moroccanoil. Mutta siitä lisää ehkä tuonnempana. Arjessa kuitenkin siis tykkään, että hoitoaine ainoastaan hoitaa, ei tee mitään kalvoja hiuksen ympärille. 

TRESemmén Naturals-sarjan shampoo lupaa miedompia sulfaatteja, 10 kertaa vahvemmat hiukset yhden käytön jälkeen, sekä väittää olevansa ravitseva ja kosteuttava shampoo aloe veralla ja avokadoöljyllä höystettynä. Markkinalauseet sikseen. Naturals-shampoo todellakin sisältää miedompia sulfaatteja. Tämä hyvä. Avokadoöljyä ja aloe veranlehtiuutettakin löytyy, mutta muistakaa, ettei mistään voi päätellä kuinka paljon. Usein tuollaiset aineet ovat vain markkinointia varten tuotteeseen lisättyjä. En tiedä, tuliko hiuksistani kymmenen kertaa vahvemmat, mutta pesuteho on miellyttävä: ei liian narskuva, mutta ei jätä rasvaiseksikaan, ja hiukset pysyvät puhtaina 2-3 päivää. Shampoo vaahtoaa tarpeeksi (toisin kuin luonnonkosmetiikassa), eikä sitä tarvitse annostella litra tolkulla. Tuoksu on siedettävä. Miinusta isosta ja kömpelöstä pullosta (säilytä sitä nyt sitten pienellä ja huteralla suihkuhyllyllä). Kaiken kaikkiaan olen ihan tyytyväinen tuotteeseen: useimmat markettishampoot sisältävät vain raskaan sarjan sulfaatteja, joten tämä löytö tuli tarpeeseen. Varsinkin nyt kesällä tukalle pitää antaa armoa, kun aurinko muutenkin runtelee sen ihan heinäkasaksi..

Entä pääsinkö tavoitteeseeni? Miehen päänahka ei enää hilseile, mikä on aika jees. Omanikaan ei enää kutise, mutta syyn siihen jo selvitinkin. Olin siis kesähelteiden alettua kaivanut kaapista jonkun ikivanhan "aurinkoshampooni" tarkoituksenani käyttää se loppuun, kun päänahka oli alkanut kutisemaan. Jossain vaiheessa älysin lukea shampoon incilistan, missä tokana taisi komeilla dimethicone. Juu en suosittele! Syväpuhdistavalla pestyäni sain kutinan pois, eikä se nykyään oikeastaan enää kutise ollenkaan. Hiusten kunnon paranemisesta en osaa sanoa juuta enkä jaata..

Sitten hoitoaineeseen. TRESemmén Naturals-sarjan hoitoaine esittää siis lähes samat väitteet kuin sarjan shampookin. Silikoneja hoitoaineessa ei ole, mitä lähdinkin tavoittelemaan. Muuten hoitoaine sisältää joitakin ihan perus hoitavia ainesosia. Koostumus on kermainen, eikä tuotetta tarvitse puristaa paljoa (mikä on hyvä asia pullon turhankin järeän koon takia). Tuoksu jälleen ihan ok. Jos hoitoainetta malttaa pitää päässä ne vaaditut 2-3 minuuttia, tuloksena on ihan hyvin hoidettu, suht sileä tukka. Siis minun käsittelemättömiin hiuksiini. Mikään ihmeidentekijä hoitoaine ei kuitenkaan ole, silikonien tuomaa sileyttä ei siis voi odottaa, eikä kyllä pidäkään. Tykkään ihan, hinta-laatusuhde on kyllä kohdallaan. :)

Oletteko te kokeilleet TRESemmén Naturals-sarjan tuotteita (tai muita tuotteita kyseiseltä firmalta)? Mitä olette tykänneet? Haluatteko lisää postauksia hiuksista, silikoneista, sulfaateista ja muista hiuskosmetiikan mysteereistä?

Unboxing: äitiyspakkaus 2014

Tässä lupailemani videopostaus äitiyspakkauksesta! Hui, eka videopostaus ikinä, nyt jännittää! Videon kuvasin iphonella, kun mulla ei ole järkkärissä videomahdollisuuksia.. Valitan myös nuhaisaa ääntäni: mun kohdalla raskausoireisiin on kuulunut ehdottomasti tuo non-stop nenän tukkoisuus..

Musta on tosi hienoa, miten Suomessa pidetään huolta lapsiperheistä. On äitiysavustuksia ja rahoja, lapsilisiä.. Ei viitsisi aina valittaa niistä leikkauksista, mieluummin ajattelen sitä, mitä meillä on! Useimmissa maissa voidaan vain haaveilla tällaisista etuuksista.. Mutta pitemmittä puheitta päästän teidät kurkkaamaan uutta äitiyspakkausta!

Mitä tykkäsitte videosta? Saako videopostauksia olla jatkossakin, vai mieluummin ei? Mitä tykkäsitte vuoden 2014 äitiyspakkauksesta?