1 kk kuulumiset

Mun pikkuinen vauvani on jo kuukauden ikäinen, ajatella! Tyttö osaa kannatella päätään jo pitkiä aikoja ja osaa "ryömiä" eteenpäin, kun saa jalkapohjiensa taakse tuen. Hymyilee ja naureskeleekin (ilman ääntä) jo paljon, hymyilevän äitin naama kun on kai niin hassu.

Meidän päivät kuluu usein niin, että kun aamulla viimein luovutan tytön nukuttamisyritysten kanssa ja tajuan, että nyt tosiaan ollaan hereillä, me noustaan ylös ja vaihdellaan vaippaa ja puetaan päivävaatteet. Mun ilokseni tytsy on jo alkanut viihtyä lyhyitä aikoja sitterissä ja leikkimatolla, joten mamma saa sillä aikaa laittaa kahvin tippumaan. Aamupala haukkaillaan sohvalla toinen tissi vauvan suussa. Viime päivinä tyttö on alkanut tilailla lisää maitoa, mikä käytännössä tarkoittaa jatkuva tissittelyä. Ja sitä, ettei äiti ehdi oikein tekemään mitään (kiva jos suihkuun edes pääsee). Siksi bloggailukin on melko vaikeaa nykyään (anteeksi kännykkäkuvat, tämä mamma ei millään jaksa ehdi alkaa häsläämään kameran ja jalustan kanssa..).

Neuvolassa käytiin tänään. Tyttö on taas kasvanut hienosti, joten tuosta paljosta pulauttelusta ei siis ole ollut haittaa. Painoa oli 4645 grammaa (4065g) (suluissa kahden viikon takaiset mitat) ja pituutta 57,6 senttiä (56,2cm). Pään ympärys oli 37,7 cm (36,5cm). Että hyvin syö tuo meidän tyttö!

Aloitin tytölle nyt maitohappobakteerien annon, kun mahakipuja tuntuu kuitenkin olevan melko paljon. Illat huudetaan enemmän ja vähemmän ilmavaivoja (onneksi rauhoittuu, kun on tissillä ja/tai kanniskellaan ja hytkytellään). Katsotaan, tuleeko tuohon mitään muutosta, vai onko tuo vain ihan normaalia vauvojen toimintaa..

Eilen aloitin sitten myös lenkkeilyn intervallityyliin. Käytiin noin tunnin lenkki välillä hölkäten, välillä reippaasti kävellen. Enää en aio ottaa sitä riskiä, että uuvuttaisin itseni kuntoilemalla liian kovaa. Mulla on nimittäin menneisyys siinäkin, ja silloin uuvuin niin pahasti, etten juuri kahteen vuoteen pystynyt kuntoilemaan. Osasin kuitenkin mielestäni suht rauhallisesti ottaa tämän lenkin, jälkeenpäin oli ihanan raukea ja rentoutunut olo - nyt tosin särkee reisiä! :D Muun kuntoilun saan aloittaa sitten kahden-neljän viikon kuluttua, riippuen haavan kipeysasteesta ja vatsalihasten palautumisesta (nyt ne ovat vieläkin erkaantuneena).

Kiloja on jäljellä vielä neljä, nyt viikon aikana on tippunut puolitoista kiloa. Paino alkoi sen ensimmäisen viikon jälkeen tippua siis vasta viikko sitten. Kummallista, kun en kuitenkaan ole elänyt yhtään eri tavalla tämän viikon aikana. Herkkuja tekee mieli joka ilta, ja on kamalan rankkaa yrittää vastustaa niitä. En aina vastustakaan. En uskalla hirveästi lähteä siihen leikkiin mukaan, sillä mulla on historia myös syömishäiriöstä. En vielä tiedä, mihin rajan voi vetää, missä kohtaa alan tarkkailla myös muuta syömistäni, jos alan kamalasti rajoittaa esim. herkutteluita. Vaikeaa. Mutta siihen samaan kierteeseen en todellakaan enää halua! Olen siis syönyt aivan normaalisti, samalla tavalla kuin raskausaikana ja ennen raskautta. Mutta vaikka paino onkin tippunut aika vähän, on kroppani kiinteytynyt tosi paljon päivittäisten reippaiden vaunulenkkeilyiden ansiosta. Hah, aionpa vielä teille todistaa, että raskaudesta voi palautua ilman laihduttamista ja himoliikuntaa!

Henkisesti me voidaan ihan hyvin, välillä väsyttää vähän enemmän, ja tuntuu ettei jaksa, mutta jotenkin se aina menee ohi ja elämä voittaa. Eniten mua helpottaa se, että olen saanut myös mieheni auttamaan kotitöissä, sekä se, että annan luvan itselleni olla epätäydellinen: kodin ei tarvitse olla tiptop, ulkonäön ei tarvitse olla säihkyvä joka päivä, ja välillä saa väsyttää. Enkä ota enää stressiä siitä, jos vauva ei nuku päivällä (tai yöllä), enkä siksi saa päivisin mitään aikaiseksi. Sitten vain laiskotellaan sohvalla. J