Me ollaan jo kaksiviikkoisia!

Vihdoinkin sain tuon tissitakiaisen nukkumaan. Sillä on varmaan joku tiheän imun kausi menossa, kun koko ajan saisi olla syöttämässä. Toivottavasti tuo nyt jaksaisi vähän aikaa vierailla Höyhensaarilla, niin äiti saisi vähän aikaa tehdä omia juttujaan. 

Eilen tosiaan tyttö täytti 2 viikkoa, ihan hullun nopeasti menee aika! Mun piti julkaista tämä postaus jo eilen, mutta unohdin, että iltatissuttelut alkaa jo siinä kuuden jälkeen (meinaten sitä, että sen jälkeen istutaankin sitten loppuilta jykevästi sohvalla vauva sylissä). Myös kaksiviikkoiskuvan ottamisessa ilmeni ongelmia, vauvalla kun oli koko ajan "nälkä", eikä poseeraamiseen olisi millään riittänyt energiaa. Mukamas. Vaikka olin jo syöttänyt varmaan tunnin sitä ennen. Kuvista tuli erittäin huvittavia: minä väsyneen ja kalpean näköisenä yritän pitää vääntelehtivää vauvaa edes jotenkin nätisti paikallaan. Yllä oleva kuva saatiin äkkiä otettua, kun olin taas hetken syöttänyt pienokaista. Jaksoi siis vähän aikaa olla tyytyväisenä. 

Toissapäivänä, vauvan ollessa 13 vuorokauden ikäinen, käytiin ekaa kertaa neuvolassa. Päänympärys oli kasvanut puolella sentillä 36,5 senttimetriin, paino oli nyt 4065 grammaa ja pituus huikeat 56,2 cm! Huhhuh! Siltä se näyttääkin. Tuossa kuvassa. Minä näytän vauvan siskolta, joka vaivalloisesti pitelee pikkusiskoaan sen aikaa, kun äitinsä lämmittää maitopulloa. En usko tosin vauvan kasvaneen alle kahdessa viikossa  yli neljää senttiä, se on varmaan vain sairaalassa mitattu hieman huonosti, vastasyntyneet kun tuppaavat olemaan hieman kippurassa aluksi. Mutta hyvin on siis tyttö kasvanut täysimetyksellä. 

Entäs minä? Sektiohaava ei ole enää kovin kipeä, tosin kovettuneet kudokset haavan ympärillä ovat niitä kaikista kivuliaimpia kohtia. Pystyn jo kävelemään suorassa ja aika pitkiäkin matkoja. Paino oli pudonnut ekan viikon aikana 10 kiloa, vielä olisi viisi kiloa pudotettavana lähtöpainoon. Se vain ei tunnu lähtevän millään (itsestään)! Mutta sanoinhan, etten aio laihduttaa. Kyllä se siitä varmaan pikkuhiljaa alkaa putoamaan. Varmaan kuukauden päästä saan jo alkaa käymään hölkkälenkeilläkin. Kuuden viikon kuluttua saan aloittaa lihaskunnon harjoittamisen. Mutta suurin osa omista housuista mahtuu jo jalkaan vaikkakin ovat hieman tiukkoja. Olen myös jaksanut ihan hyvin, vaikka toisinaan tuntuu ihan yliväsyneeltä, ja vaan itkettää. Tiedän kuitenkin, että huonomminkin voisi mennä, sitä paitsi tämä vaihe on ohimenevää. :) Pian lapsi kasvaa, ja kaikki muuttuu helpommaksi. On se oma lapsi kuitenkin maailman rakkain ja ihanin! On niin hauska huomata, kuinka Samikin on kasvanut isän rooliin ihan itsestään..

Tytön "rytmi" on tällä hetkellä tällainen: aamulla herätään ehkä yhdeksältä, vaihdellen kuitenkin, sitten äiti ja isikin nousee sängystä (toisinaan puoli yhdeltätoista), imetellään vähän sängyssä, vaihdetaan vaippa, ja mennään jatkamaan ruokailua olkkarin puolelle. Aamulla tyttö yleensä viihtyy tissillä pitkään, eikä malttaisi millään mennä nukkumaan enää. Puolilta päivin lähdetään koko perhe koirinemme ulos, ja usein silloin tyttö viimeistään nukahtaa vaunuihin. Lenkin jälkeen taas herätään ja syödään ja jossain välissä äiti yrittää ehkä tehdä ruokaa. Oikeastaan koko päivä on yhtä imettelyä ja vaipan vaihtoa, ei siinä juurikaan muuta ehdi tekemään. :D Illalla alkaa taas tiheä imeskely, koko ilta roikutaan tissillä, kunnes yhdeksän-yhdentoista aikaan simahdetaan, ja saatetaan nukkua jopa viisi tuntia putkeen! Sitten taas imeskellään joku tunti-pari, jonka jälkeen nukutaan noin kolme tuntia. Sitten alkaa tiheämpi heräily, ja onkin jo aamu, ja kaikki alkaa alusta.

Tyttö osaa jo pieniä aikoja kannatella päätään mahallaan ollessaan, hymyilee usein itsekseen, onpahan pari kertaa hymyillyt jo meillekin (milloinkohan sitä saa sanoa, että osaa jo hymyillä?), yrittää jo alkaa kääntyä ympäri (ottaa ikään kuin vauhtia ja yrittää heijata itsensä ympäri kuitenkaan siinä onnistumatta). Tarkkailee paljon ympäristöä ja katsoo jo silmiin. Käyttää koon 50-62 vaatteita ja kestovaippoja. 

Tämmöistä tänään, ihanaa kun sain tämänkin kirjoitettua! Voikaa hyvin, minä jatkan tästä kun taas aikaa liikenee. :) Mukava saada kirjoittaa vauvan kehitysaskeleet ylös blogiin, niin voi sitten myöhemmin muistella vanhoja aikoja!