Kääntyilyä ja ryömimisharjoituksia - meidän nelikuinen

Pinnasängystä kuuluu ähinää, joka jo muutamassa sekunnissa muuttuu itkuksi. Taas pitää nousta. Vedän peiton korville, on miehen vuoro nousta, minä imetin vasta tunti sitten. 

Siiri on nukkunut viimeisen kuukauden tosi huonosti, herännyt melkein joka yö tunnin välein itkemään. Nenä on tukossa taas, keittosuolatipat avaavat hengitystiet ainakin hetkeksi. Niistäjällä saan imettyä räkää pikkuisen. 

Mies kumartuu vauvan sängyn ylle, tyttö on taas kääntynyt toisin päin. Jatkuva kääntymisen harjoittelu herättää vauvan ja saa sen aktiiviseksi tehden takaisin nukahtamisesta mahdotonta. 

Vauva ei rauhoitu, joten mies pukee sen, ja lykkää vaunuihin ulos. Se sammuu saman tien, ja nukkuu muutaman tunnin aina aamuun asti. 

Viime maanantaina soitin unikouluohjaajalle. Tekemämme päivärytmitys toimii, tyttö nukkuu ja syö suurin piirtein oikeina aikoina, samoin nukahtaa yöunille. Ne vain tuppaavat jäämään lyhyiksi, kun toinen herää koko ajan. Unikouluohjaaja kehoittaa tekemään pinnasängystä kivan pesän, jolloin vauvasta tuntuu turvallisemmalta nukkua. Ja kas vain, 30-60 minuutin välein heräileminen loppuu, nyt tyttö nukkuu putkeen ainakin kaksi tuntia. Toivottavasti suunta on nouseva.

Siiri täytti 4 kk viime viikon lauantaina, mutta vasta eilen oli neuvola, joten 4 kk-postaus tulee vasta nyt. Kaikki oli neuvolassa hyvin, tyttö noudattaa edelleen hoikkaa ja pitkää rakennettansa: painoa oli 6515 grammaa ja pituutta 67 senttimetriä. Siiri vierasti hieman neuvolantätiä ja lääkäriä, alkoi itkeä, kun menivät liian lähelle. Äidin naama sitten rauhoitti. :D

Aloitettiin soseilut n. viikko ennen kuin 4 kk tuli täyteen. Aluksi maisteltiin perunaa, sitten peruna-porkkanaa. Nyt Siiri vetää bataatti-perunaa kaksin käsin. Aamulla ja illalla on tarjolla riisihiutaleista keitettyä puuroa, ja välipalaksi tyttö on saanut nyt päärynäsosetta. Teen kaikki soseet itse, ja ajattelin tehdäkin aiheesta pian oman postauksensa. Soseiden teko on kivaa! Ja on ihana katsoa, kun toinen nauttii. Me tehdään niin, että ensin imetän, ja sitten annan soseita. Sitten vissiin puolen vuoden iässä homma kääntyy toisin päin. Mutta siitä myöhemmin lisää.

Siiri käyttää vaatteissa kokoa 68/74. Hän osaa kääntyä mahalta selälleen ja selältä mahalleen (yöllinen harjoittelu näköjään kannattaa:D). On niin hauska katsoa välillä, kun on jättänyt tytön leikkimatolle selälleen, ja kun palaa takaisin, hän onkin mahallaan tutkimassa leluja. Siiri osaa helistää helistintä, tarttuu taitavasti leluihin, ja vie ne suuhunsa. Osaa ottaa varpaista kiinni ja syödä tuoretta hedelmää hedelmäverkon läpi (tosi kätevä vehje, teen siitäkin myöhemmin postauksen). Tutkii tarkasti ympäristöään, seuraa katseellaan ohimeneviä ihmisiä. 

Siiri yrittää myös kovasti ryömiä. Peppu nousee pystyyn, polvi menee koukkuun - ängggg - ei vain vielä pääse eteenpäin! Siinä vaiheessa naama isketään mattoon, ja yritetään sen avulla. 

Meillä on halailuhetki vauvan kanssa. "Auts, äitiin sattui!" Vauva on juuri nipistänyt minua kaulasta. Yritän opettaa hänelle, kuinka silitetään. "Aiijaii", sanon hellällä äänellä, ja sivelen poskeani tytön kädellä. Hetken vauva jaksaa niin, mutta kohta tunnen terävät kynnet kaulassani. On se vaan ihana.