Pikku päristelijä 5kk

Pinnasängystä kuuluu pärinää ja kikatusta. Nousen katsomaan mitä Siiri oikein puuhaa. Tyttö on kääntynyt mahalleen, se kuuntelee ihastuneena omaa päristelyään. Ajatella, että näin taitava olen, se varmaan ajattelee. Ja nauraa päälle. Ja kiekuu, äiti kuuliksää kun mä päristelin. Yritän pidätellä naurua. Yöllä ei saa seurustella vauvan kanssa, ettei se piristy. Mutta tuo tyttö on jo valmiiksi pirteä.

Tuossa episodissa kävikin sitten niin, että lapsi riekkui pirteänä (nukutusyrityksistä huolimatta) vielä puoli neljän aikaan, jolloin isillä meni hermot, ja se lykkäsi vauvan vaunuihin. Siinähän nukkui aamuun asti heräämättä.

En olekaan pitkään aikaan kirjoitellut mitään, mutta voimavarat ovat niin vähissä, ettei oikein jaksakaan. Kirjoitettavaa kyllä olisi, mutta jotenkin sitä vaan ei saa aikaiseksi. Vauvalla on unirytmit pyllyllään vieläkin. Kolmesta kuukaudesta eteenpäin aloitimme rytmittämään, mutta vieläkin se saattaa herätä keskellä yötä leikkimään. Ja aamulla se herää tosi aikaisin. Ja yöllä syö kahden tunnin välein. Unikouluttajan kanssa ollaan kokeiltu kaikenlaista, ensin kokeiltiin kaksi viikkoa antaa vauvan itse määrätä paljon nukkuu päivällä (ja paljon se tosiaan nukkuukin, jopa kuusi tuntia!), mutta se ei tuottanut tulosta. Nyt alettiin kokeilemaan, josko hieman rajoitetut päikkärit toisivat avun. Enemmän se tosin saa nyt nukkua, kuin silloin ihan aluksi, kun yritettiin ennen unikouluttajaa. No, raportoin, kun muutosta näkyy (ellei ensi kuun postauksessa sitten käy ilmi, ettei vaikutusta vieläkään, mutta siinä kohtaa toivon jo iän tuovan rytmin tullessaan).

Kuukausi on siis jälleen mennyt hieman heikossa hapessa unien kannalta, mutta onneksi ollaan saatu myös apua. Ollaan monena viikonloppuna oltu mun vanhemmilla yötä, ja äiti tai iskä on sitten hoitanut Siiriä aamusta, jolloin me ollaan miehen kanssa saatu nukkua.

Siiri täytti siis viime tiistaina viisi kuukautta. Torstaina oli neuvola, ja pituutta oltiin kerätty 68,2 cm, ja painoa oli 6915 grammaa. Hoikka ja pitkä tyttö edelleen siis, mutta nyt pituuspyrähdystä ei ollut tullut (kuten jokaisella edellisellä kerralla). Ehkä kasvu alkaa tästä tasoittua.

Kuukauden aikana Siiri on taas oppinut kaikenlaista: laittamaan varpaansa suuhun, vetämään sukan jalasta. Päristelemään huuliaan, jokeltelemaan vähän. Osaa laittaa kädet konttausasentoon ja ryömiä takaperin. Muutamia senttejä pääsee myös eteenpäin. Syöttötuoliakin pääsi hetkeksi kokeilemaan, varmaan pikkuhiljaa voisi istumistakin alkaa harjoitella.Vaatekoko on 68/74.

Soseita Siiri syö kaksi kertaa päivässä kahden kukkurallisen ruokalusikallisen verran (enemmänkin menisi, en ole vielä muistanut lisätä määrää ja kokeilla uudella määrällä). Aamuisin ja iltaisin syö lisäksi puuroa, nyt uutena tullut kaurapuuro. Lihaakin pitäisi alkaa maistella, mutta en ole saanut vielä aikaiseksi, jotenkin lihan valmistaminen vauvalle tuntuu äärimmäisen vaivalloiselta. Mutta josko nyt vaikka aloittaisi.

Mitäs minulle sitten kuuluu (sen lisäksi, että väsyttää)? Olen nyt innoissani; sain ajan jollekin Hyvinkään liikunta-ammattilaiselle. Mulla on sellainen ongelma (jos nyt lyhyesti kerron), että teini-iässä ja lukion alussa vielä liikuin tosi paljon, mutta sitten tuli syömishäiriö, ja kuntoni romahti. Menin ylikuntoon ja uuvuin. Samaan aikaan sitten tuli kaikki kirjoitukset ja muut henkisen stressin aiheuttajat, ja uupuminen jatkui. Jalat tuntuvat aina ihan hyytelöltä, niissä ei ole voimaa. Jonain päivänä voimaa saattaa olla hieman, ja sitten lähden liikkumaan. Sitten siinä käy niin, että liikun liikaa voimavaroihini nähden, ja uuvun taas. Niin, että palautumiseen menee viikkoja. Mutta kun haluan liikkua! En vain osaa mitoittaa määrää sopivaksi resursseilleni. Nyt viimein sitten ajattelin, että ehkä joku toinen osaa. Ehkä joku toinen ymmärtää tilannettani. Ehkä joku toinen voi auttaa. Pitäkää peukkuja, tiistaina tapaan tämän liikuntatyypin ekaa kertaa!