Zombiemoodilla

Viime viikolla mulla oli se lastenleiri, enkä siksi päässyt kirjottelemaan. Sitten tuli juhannus, enkä silloinkaan jaksanut ehtinyt. Mulle on iskenyt ihan kamala loppuraskauden väsymys. Ensin ajattelin tämän kahdentoistatunnin unentarpeen, jatkuvien päiväunien ottamisen, päivällä nuokkumisen ja voimattomuuden johtuvan tuosta melko kuluttavasta viimeviikosta, mutta ei, se ei tunnu hävinneen mihinkään tälläkään viikolla, vain pahenneen. Tästä postauksesta piti tulla mukava leirin ja juhannuksenverestelypostaus höystettynä uuden ripsarini testauksella, mutta kun mitkään lähikuvat naamavärkistäni eivät onnistuneet ja olin jo itkun partaalla, ajattelin antaa olla. Ehtiihän sen myöhemminkin. Tästä tulee siis tällainen hormonihuurujen täyteinen valituspostaus. Koska kuvia viimeviikostakaan ei oikein ole, itku siitäkin...

Meidän tietokone vetelee muuten viimeisiään. Läppäristä on nääs virtajohto jotenkin rikki, se ei lataa tätä enää kuin hetken kerrallaan. Voi kun ei nyt just olisi varaa uuteen koneeseen.. No, toivotaan että sitä jostain ilmestyisi :) Viimeistään uuteen kotiin mahtuu sitten tietokonepöytä johon saan vanhan pöytäkoneeni laitettua. :) 

Leirillä oli tosi mukavaa, vaikkakin väsymys painoi jo siellä. Ei sitä vaan tässä vaiheessa raskautta jaksa mennä niin kuin ennen. Sitä paitsi kipeitä supisteluista on tullut jokapäiväistä. Ennen niitä tuli vain kun kävelin (lyhyitäkin matkoja), nykyään myös sängyssä maatessa. Sellaisia inhottavia menkkapolttoja. Mulla oli ennen raskautta tosi kivuliaat menkat, ja siksi mulla epäiltiinkin endometrioosia. Eli tiedän, mitä on kivuliaat menkat. Onneksi supistukset eivät ehkä ole yltäneet vielä niin kivuliaalle tasolle, tosin tähänkin kipuun (jos johtuisi menkoista) ottaisin buranaa..

 Juhannus meidän piti viettää Keuruulla Juhannuskonferenssissa, muttei jaksettukaan lähteä. Mies oli sitä paitsi koko viikon melkein mahataudissa. Päädyttiin sitten porukoitten kanssa viettämään mökkijuhannusta. Vaikka satoi, minä olin ihan hyvillä mielin. Hyvää ruokaa, saunaa, lekottelua.. Hellesää on minulle nyt raskausaikana jotenkin paljon tukalampaa kuin ennen, joten vaikka kauniista säästä pidänkin, on minun helpompi olla viileässä kesäsäässä. Jotain iloa siis tästäkin!

Maanantaina käytiin alennusmyynneistä, joista löysin edullisesti isompia pikkareita (:D) ja pari uutta tavallista S-koon pitkää toppia. Mulla on nimittäin melkein kaikki vaatteet jääneet pieniksi.. Myös mammahousut. Eilen vein kaikki housuni mummille, josko se saisi niitä vähän tehtyä isommiksi mahan kohdalta. Muualta ne siis istuvat vielä hyvin, enkä siksi raaskisi uusiakaan ostaa..

 Tänään olen jaksanut viimein pestä leiri- ja juhannusviikosta kertyneet pyykkivuoret. Pyykkikoria kun on niin raskasta kantaa tämän mahan kanssa, eikä ne jatkuvat supistelutkaan auta asiaa. Ja ahdistaa, kun koti ei ole siisti, kun en jaksa tehdä sille mitään. Tekisi mieli vain maata sängyssä koko päivän. Pikkukävelylle yritän joka päivä päästä, tosin kipeät supparit ne siitäkin aina alkaa. Lääkärin sanoin: omien voimien mukaan siis. Mutta mitkä on ne omat voimat? Kamalan ahdistavaa kun ei jaksa. Vaikka eikö se kuulukin vain tähän raskauteen? On jotenkin tosi pelottavaa, kun aina iloinen mieli on yhtäkkiä vaihtunut johonkin zombiemoodiin. Huh. Kohtalotovereita?

Ei kai sitä auta sitten kuin vain levätä. Älkää ihmetelkö, jos postailut jäävät jonkin verran väliin. Yritän kyllä parhaani mukaan jaksaa. Mutta aina ei jaksa. Ja blogi on viimeinen, josta haluaisin stressata. On niitä aiheita muutenkin ihan tarpeeksi..Nyt saa lohduttaa että kyllä tämä tästä, tämä on ohimenevä vaihe ja täysin normaalia. ;) 

Ja niin se onkin. Katoin netistä.