Viikon vanhoja

Me ollaan tänään viikon ikäisiä! Sen kunniaksi laitan jo perinteeksi muodostuneet, 6 vuorokauden ikäisenä otetut, kuvat teidänkin katseltavaksi. Siiristä otin järkkärillä vähän kuvia kuuden päivän ikäisenä siis, niin pitihän sitä veikastakin ottaa. Yhdestä kuvasta teetän sitten ison kuvan kehyksiin, sitten meillä on molemmista lapsista samanikäisenä otetut, samanlaiset kuvat.

Meillä on mennyt ensimmäinen viikko tosi hyvin. Tai, no heti ensimmäisenä yönä kotiutumisen jälkeen mulle nousi 39 asteen kuume ja horkka aivan yhtäkkiä, se kesti monta päivää ja ramppasin lääkäreissä. Koska tulehdusarvotkin kohosi koko ajan, mulle määrättiin antibioottikuuri. Se alkoi heti laskemaan tulehdusarvoja, ja hetken päästä kuumeilukin loppui. Outoa vain oli, että mikään paikka ei ollut erityisen kipeä!

Poika on todella tyytyväinen - syö, kakkaa ja nukkuu. Öisin herää keskimäärin kolme kertaa (meidän yö alkaa siitä kahdestatoista, sitä kun ei malta mennä ajoissa nukkumaan, kun haluaa hetken sitä yhteistä aikaa, ja sitten sitä muistaakin kaikkia hoidettavia asioita ja nukkumaan meneminen vähän venyy...). Välillä sitä alkaa ihan huolestuttaa kun vauva nukkuu niin pitkiä pätkiä, mutta ehkä pitäisi vain olla tyytyväinen, että vauva nukkuu eikä itke - sitä kun ei ikinä tiedä kauan tämä vaihe kestää. Joka tapauksessa kun vauva syö, se syö hyvin, joten tuskin huolelle on oikeaa aihetta. Äideillä vaan on yleensä paha tapa huolestua kaikesta - tekipä vauva sitten mitä tahansa.

Neuvolantäti kävi tänään kotikäynnillä, viikossa paino oli noussut 160 grammaa yli syntymäpainon (3vrk iässä oli ylittänyt syntymäpainonsa 15 grammalla). Koska paino oli noussut niin hienosti, seuraava neuvolakäynti on vasta parin viikon kuluttua. 

Siiri on edelleen todella innoissaan veikasta - aina tarhasta tultuaan kysyy ensimmäisenä vauvaa tai veljeä. Tykkää auttaa hoitamisessa, silittää, halia, pusia - ja aina olisi ottamassa syliinkin. Ei ole toistaiseksi ollut mustasukkainen, ainoastaan isissä roikkuu aika paljon. Jos veli pääsee isin syliin, on Siirinkin päästävä. Haha, olen niin tyytyväinen, että kerrankaan mussa ei roikuta!

 Mä itse olen jaksanut aika hyvin, en muista että mulla olisi ollut näin jaksavainen olo Siirin synnyttyä. Silloin mulla tosin oli takana muuta uupumusta, josta en ollut vielä palautunut. On nytkin tietty väsynyt olo vähän koko ajan, ja yleensä pitää päivittäin nukkua päikkärit, mutta muuten kyllä jaksan sitten tehdäkin kaikenlaista ja mennä. Aloitettiinkin Samin kanssa nyt pieni puutarhaprojekti, käännettiin isohko pläntti maata, laitettiin multaa tilalle, ja sitten siihen tulee kukkia ja kaikkea kivaa. Näette sitten!

En tiedä tarkkaan paljonko sitä painoa ehti kertyä synnytykseen mennessä, veikkaisin 17 kiloa. Tänä aamuna oli jäljellä tasan 7 kiloa normaalipainooni, eli viikossa on lähtenyt 10 kiloa. Heh, herkkujen syöminen varmasti auttanut asiaa..

Jotenkin tosi ihanaa, kun nyt on kesä ja lämmintä, kohta piha on kiva, meillä on ihanat lapset, Sami vielä kaksi viikkoa lomalla (ja sitten vielä kuukauden kesälomalla heinäkuun puolesta välistä eteenpäin)...  Ai että mä nautin tuon pitkän raskauden jälkeen. Asiat on tosi hyvin just nyt!

PS. Synnytyskertomusta on tulossa joku päivä, kun jaksaisin sen vääntää (muisti ei meinaa pelata), jos jotain kiinnostaa! Ja joku toivoi videopostausta, senkin voisin joku päivä yrittää toteuttaa!