Meidän pitkä kolmikuinen

Vauva jokeltaa ja örisee vieressäni. Jalat heiluvat vimmatusti, pienet kädet ovat löytäneet viidakkokuvioisen peiton. Tyttö ihastelee kuviota pitkään, tutkii. Ihana! Tyttö tarttuu peiton kulmaan kaksin käsin, erottaa täkin pussilakanasta. Pussilakana menee suuhun. Tyttö hymyilee itseensä tyytyväisenä.

Siiri on tänään jo kolme kuukautta vanha! Vaikka se ei ole pitkä aika, tuntuu, kuin olisin tuntenut tyttäreni aina.

Käytiin tänään neuvolassa. Tytsy painoi 6075 grammaa, ja pituutta oli huimat 64,5 senttiä! :D Eli kuulemma neljä senttiä pidempi kuin "keskivertolapset". Mutta harva nyt onkaan mikään keskivertolapsi. Siiri sai myös rotarokotteen (suun kautta) plus pneumokokkirokotteen ja yhdistelmärokotteen, joka sisälsi vasta-aineita hinkuyskää, kurkkumätää ja jäykkäkouristusta vastaan. Kaksi piikkiä siis reisilihaksiin. Hyi, sitä ei ollut kiva katsoa eikä varsinkaan kuunnella. Toinen oli ihan poissa tolaltaan, ja nikotteli vielä pitkään itkun jälkeen. Ei myöskään halunnut tulla lasketuksi hoitopöydälle tai vaunuihin enää sen jälkeen. Tissille onneksi suostui, ja nukahtikin sitten siihen viereen. Voi toista, äidin sydän pakahtuu aina tuommoisesta! Onneksi kuitenkin kaikki oli taas neuvolassa hyvin. Joulun jälkeen on sitten 4kk-lääkärineuvola.

Mitäs meidän tyttö sitten osaa? Siiri osaa seurata katseellaan ääntä ja ohi käveleviä ihmisiä. Hän osaa kaksin käsin tarttua moniin esineisiin ja viedä ne suuhunsa. Jalat nousevat hienosti ylös, varpaat menevät melkein suuhun asti. Nyrkkiä ja yksittäisiä sormia syödään ahkerasti, varsinkin etusormi on pop. Siiri osaa myös matkia aikuisten ilmeitä. 

Siiri rakastaa suihkua ja kylpyä (ylipäätänsä lämmintä vettä) ja vaipanvaihtoa. Tykkää jutella leluille, viedä niitä suuhun, ja lyödä kaikkia roikkuvia juttuja.Vaatekoko meillä on 62/68.

Siirin luonne on alkanut näkyä selvästi -  hän on temperamenttinen ja tietää, mitä haluaa (ja osaa myös näyttää sen).  Siiri on osallistuvainen ja sosiaalinen, pirteä, ulospäinsuuntautunut ja aktiivinen. Luonteen kääntöpuolena on se sama kuin minulla: aktiivisuus vaatii veronsa, ja tytsy väsyy helposti. Hän tarvitsee selkeät, aikuisen luomat, rajat. Hänen on vaikea rauhoittua nukkumaan, ja yliväsymys yllättää turhankin helposti.

Siirin luonteen vuoksi meillä on siis vähän ongelmia nukkumisen kanssa. Tyttö ei halua nukahtaa omin päin, ja vaatii aina tissiä/kanniskelua/heijaamista nukahtaakseen (tämä on aivan meidän oma vikamme, kun olemme hänet siihen totuttaneet). Me ollaan nyt aloitettu lempeä unikoulu, jossa opetetaan lasta itse nukahtamaan (mistä on hyötyä esim. keskellä yötä herätessä) hellästi, eli itkuun reagoidaan, lasta lohdutetaan kunnes hän on rauhoittunut, ja sitten laitetaan takaisin omaan sänkyyn. Samalla olemme myös alkaneet tietoisesti rytmittämään lapsen päivää. Siitä aion kertoa lisää myöhemmin. :)

Mutta on se vaan rakas.