Neiti 2kk

En ole pitkään aikaan kirjoitellut, kun Siiri on viettänyt hieman huonoja öitä viime aikoina, ja mä olen ollut ihan poikki. Jotain tiheän imun kautta, veikkaisin, kun yöt vietetään tiiviisti rinnalla. Nyt se on alkanut tosin nukkua päivisin. Hmm, älä sano, että rytmi on kääntynyt ylösalaisin!

Siiri täytti juuri kaksi kuukautta, ja eilen (9 viikon ja yhden päivän ikäisenä) meillä oli 2kk-neuvola. Tyttö virnisteli tuuraavalle neuvolantädille hirveästi, seurasi lelua katseellaan aktiivisesti ja kannatteli niskaansa niin vahvasti, että täti aivan ihmetteli. :D Pituutta neidillä oli 61,1 senttimetriä ja painoa 5470 grammaa. Eli +2-käyrillä mennään ja vahvasti!

Tätä neiti osaa jo:
Hymyilee paljon päivittäin, vastaa hymyyn helposti, vastaa nauruun naurulla. Seuraa katseellaan kuvia, telkkarin kuvaa, leluja. On kiinnostunut jo leluista ja kuvista. Hihkuu kun äiti laulaa, ja kuuntelee tarkasti tarinoita. Jaksaa kannatella niskaansa pitkiä aikoja.

Ajattelin pikkuhiljaa aloittaa luomaan jotain kunnon rutiineja, vaikka tuskin vauvan rytmiin voikaan hirveästi itse vaikuttaa. Illalla klo 20 voisi vaihtaa yökkärit ja vaipan, sitten mentäisiin vähän lukemaan kirjaa ja laulettaisi iltalauluja. Samalla voisi antaa iltamaidon. Ja sitten toivon mukaan nukahdettaisiin ajoissa. :D Nyt nukahtaminen on aina klo 21.30-00.30-haarukalla.. Odotan sitä, kun aletaan syömään soseita ja vauva nukkuisi pitempiä pätkiä (nyt se on viime aikoina ollut 1-3h pätkissä).. Ja muutenkin, että päivään tulisi rytmiä! Rakastan rutiineja. Tällainen impulsiivinen ja menevä ihminen tarvitsee jonkinmoiset rajat, ja rutiinit tuovat jonkinlaista turvallisuuden tunnetta myös aikuisen elämään. Ja sellaista normaaliuden tunnetta. 

Mun täytyy kertoa teille, kun olen niin innoissani. Aloitin nimittäin teatterin uudestaan! Mähän harrastin teatteria peruskoulussa kymmenen vuotta, mutta jouduin lopettaa lukioon mennessäni ajanpuutteen vuoksi. Nyt sitten innostuin uudestaan. Viime viikonloppuna kävin ekoissa harkoissa, ja olin yli neljä tuntia putkeen poissa! Itkin etukäteen edellisenä iltana, koska en ollut ennen ollut erossa Siiristä edes kaupankäynnin aikana. Mutta hyvin niillä oli mennyt; kun tulin kotiin, niin räppi pauhasi täysillä ja siellä ne isi ja tyttö jammailivat. ;D 

Mutta päivät meillä menee tällä hetkellä tällä säännöllisen epäsäännöllisellä kaavalla: Siiri herää noin kello kahdeksan. Mistä tietää, ettei hän sitten enää halua nukkua? No siitä, että kun yrittää tarjota tissiä, neiti vain hymyilee ja naureskelee ja alkaa jutella. Haluaa alkaa siis seurustella ja leikkiä. Jos Sami on kotona, mä lykkään vauvan sille ja jatkan itse unia (kun en ole kumminkaan nukkunut kuin pari minuutin rippeistä koostuvaa tuntia). Jos Sami ei ole kotona, mä nappaan vauvan kainaloon ja menen keittämään kahvia (jota ilman en enää pärjäisi!). Sitterissä se viihtyy vastaheränneenä itsekseen ehkä kymmenisen minuuttia. Siinä ajassa ehdin täyttää pesukoneen ja laittaa itselleni aamupalaa. Sitten neiti kyllästyy ja haluaa seuraa. Nappaan sen syliin, ja sitten katsellaan yhdessä sarjaa ja mä syön aamupalaa. Siiri seuraa katseellaan aktiivisesti telkkaria, kerran kun me katsottiin jotain sarjaa ja Siiri oli kasvot poispäin telkkarista, se alkoi itkeä. Kun me käännettiin tyttö oikeinpäin, se rauhoittui. Voi ei, me kasvatetaan siitä jo nyt digiajan lasta. :D

Sitten leikitään ja nukutaan ja mä yritän jossain välissä tehdä kotitöitä. Yleisesti ottaen neiti on mussa aika paljon kiinni, enkä näin ollen ehdi tehdä mitään omia juttuja saati sitten blogata. Iltaisin ollaan yhdessä koko perhe. Siiri rakastaa sitä, kun me nauretaan Samin kanssa. Se saa tytön itsensä nauraa räkättämään ääneen! :D Mikään ei ole hauskempaa, kuin oman vauvan naurun kuunteleminen. <3 Kannattaa seurata meitä muuten instagramissa, sinne tulee välillä videoita!

Nyt alan lopetella. Tästä tuli erittäin sekava postaus. Ajatukset ovat aika hukassa.. yritän viikonlopun aikana nyt tehdä sen postauksen niistä ristiäisistä viimein!