Neiti 2kk

En ole pitkään aikaan kirjoitellut, kun Siiri on viettänyt hieman huonoja öitä viime aikoina, ja mä olen ollut ihan poikki. Jotain tiheän imun kautta, veikkaisin, kun yöt vietetään tiiviisti rinnalla. Nyt se on alkanut tosin nukkua päivisin. Hmm, älä sano, että rytmi on kääntynyt ylösalaisin!

Siiri täytti juuri kaksi kuukautta, ja eilen (9 viikon ja yhden päivän ikäisenä) meillä oli 2kk-neuvola. Tyttö virnisteli tuuraavalle neuvolantädille hirveästi, seurasi lelua katseellaan aktiivisesti ja kannatteli niskaansa niin vahvasti, että täti aivan ihmetteli. :D Pituutta neidillä oli 61,1 senttimetriä ja painoa 5470 grammaa. Eli +2-käyrillä mennään ja vahvasti!

Tätä neiti osaa jo:
Hymyilee paljon päivittäin, vastaa hymyyn helposti, vastaa nauruun naurulla. Seuraa katseellaan kuvia, telkkarin kuvaa, leluja. On kiinnostunut jo leluista ja kuvista. Hihkuu kun äiti laulaa, ja kuuntelee tarkasti tarinoita. Jaksaa kannatella niskaansa pitkiä aikoja.

Ajattelin pikkuhiljaa aloittaa luomaan jotain kunnon rutiineja, vaikka tuskin vauvan rytmiin voikaan hirveästi itse vaikuttaa. Illalla klo 20 voisi vaihtaa yökkärit ja vaipan, sitten mentäisiin vähän lukemaan kirjaa ja laulettaisi iltalauluja. Samalla voisi antaa iltamaidon. Ja sitten toivon mukaan nukahdettaisiin ajoissa. :D Nyt nukahtaminen on aina klo 21.30-00.30-haarukalla.. Odotan sitä, kun aletaan syömään soseita ja vauva nukkuisi pitempiä pätkiä (nyt se on viime aikoina ollut 1-3h pätkissä).. Ja muutenkin, että päivään tulisi rytmiä! Rakastan rutiineja. Tällainen impulsiivinen ja menevä ihminen tarvitsee jonkinmoiset rajat, ja rutiinit tuovat jonkinlaista turvallisuuden tunnetta myös aikuisen elämään. Ja sellaista normaaliuden tunnetta. 

Mun täytyy kertoa teille, kun olen niin innoissani. Aloitin nimittäin teatterin uudestaan! Mähän harrastin teatteria peruskoulussa kymmenen vuotta, mutta jouduin lopettaa lukioon mennessäni ajanpuutteen vuoksi. Nyt sitten innostuin uudestaan. Viime viikonloppuna kävin ekoissa harkoissa, ja olin yli neljä tuntia putkeen poissa! Itkin etukäteen edellisenä iltana, koska en ollut ennen ollut erossa Siiristä edes kaupankäynnin aikana. Mutta hyvin niillä oli mennyt; kun tulin kotiin, niin räppi pauhasi täysillä ja siellä ne isi ja tyttö jammailivat. ;D 

Mutta päivät meillä menee tällä hetkellä tällä säännöllisen epäsäännöllisellä kaavalla: Siiri herää noin kello kahdeksan. Mistä tietää, ettei hän sitten enää halua nukkua? No siitä, että kun yrittää tarjota tissiä, neiti vain hymyilee ja naureskelee ja alkaa jutella. Haluaa alkaa siis seurustella ja leikkiä. Jos Sami on kotona, mä lykkään vauvan sille ja jatkan itse unia (kun en ole kumminkaan nukkunut kuin pari minuutin rippeistä koostuvaa tuntia). Jos Sami ei ole kotona, mä nappaan vauvan kainaloon ja menen keittämään kahvia (jota ilman en enää pärjäisi!). Sitterissä se viihtyy vastaheränneenä itsekseen ehkä kymmenisen minuuttia. Siinä ajassa ehdin täyttää pesukoneen ja laittaa itselleni aamupalaa. Sitten neiti kyllästyy ja haluaa seuraa. Nappaan sen syliin, ja sitten katsellaan yhdessä sarjaa ja mä syön aamupalaa. Siiri seuraa katseellaan aktiivisesti telkkaria, kerran kun me katsottiin jotain sarjaa ja Siiri oli kasvot poispäin telkkarista, se alkoi itkeä. Kun me käännettiin tyttö oikeinpäin, se rauhoittui. Voi ei, me kasvatetaan siitä jo nyt digiajan lasta. :D

Sitten leikitään ja nukutaan ja mä yritän jossain välissä tehdä kotitöitä. Yleisesti ottaen neiti on mussa aika paljon kiinni, enkä näin ollen ehdi tehdä mitään omia juttuja saati sitten blogata. Iltaisin ollaan yhdessä koko perhe. Siiri rakastaa sitä, kun me nauretaan Samin kanssa. Se saa tytön itsensä nauraa räkättämään ääneen! :D Mikään ei ole hauskempaa, kuin oman vauvan naurun kuunteleminen. <3 Kannattaa seurata meitä muuten instagramissa, sinne tulee välillä videoita!

Nyt alan lopetella. Tästä tuli erittäin sekava postaus. Ajatukset ovat aika hukassa.. yritän viikonlopun aikana nyt tehdä sen postauksen niistä ristiäisistä viimein!

Videopostaus: miltä meillä näyttää?

Kuvasin elovauvojen Facebook-ryhmään videon meidän kodista, ja ajattelin viimein nyt näyttää teillekin meidän kotia hieman. :) Varoitus: sisältää sotkuisia makuuhuoneita, katkeilevia ajatuksia ja yhden hajamielisen äidin! ;D Enjoy ;)

Extrana saatte nähdä myös millä tavalla meidän pikkuinen tykkää naureskella nykyään. :) Vaikka nyt yksi päivä kuulin jopa jotain hieman naurahduksen kaltaista kun tyttö hymyili!

Miten meillä kestovaippaillaan?

Mä olen ollut jo 9 päivää joko kovassa kuumeessa tai pienessä lämmössä. Välillä on tullut yksi kuumeeton päivä, mutta seuraavana aamuna onkin sitten 39.3 asteen kuume. Huoh. En ole siksi siis ehtinyt kirjoitella.. Viime viikolla oli tytön ristiäisetkin, mutta niistä myöhemmin lisää..

Kerroin tässä postauksessa aikovani yrittää kestovaippailua vauvan kanssa. Meillä kävikin heti niin hyvin, että kestovaippailu aloitettiin heti kotiuduttuamme (olin nimittäin ajatellut aloittelevani pikku hiljaa, kun arki olisi lähtenyt kunnolla pyörimään). Nyt ollaan kestovaippailtu jo viisi viikkoa, eikä loppua toivottavasti näy. :)

Mulle oli alusta asti selvää, että haluan kokeilla kestovaippailua. Kuitenkin anopin ja äidin epäilevät äänet hieman häiritsivät taustalla: "ei kannata, ihan liian vaikeaa ja monimutkaista!" tai "miksi tehdä hommasta vaikeampaa kuin se jo on, ei kannata kuormittaa itseään liikaa". Meinasin jo luopua koko ajatuksesta, mutta loppuraskauden viimeisinä ja übertylsinä viikkoina lueskeltuani kestovaippailusta sain kunnon inspiraation. Minähän tekisin vaippani itse!

En paheksu tai tuomitse tavallisten kertakäyttövaippojen kannattajia, enkä ota aihetta muutenkaan mitenkään henkilökohtaisesti. Tämä on nyt kuitenkin se juttu, mikä ollaan omalla kohdallamme koettu toimivaksi.

Kestovaippailu säästää rahaa (kertikset on ihan sairaan kalliita!) Varsinkin jos käyttää samaa systeemiä kuin me. Aluksi joo tarvitsee investoida suurempi summa, kun kaikki vaipat tavallaan pitää hankkia kerralla, mutta pikkuhiljaa se maksaa itsensä takaisin. Meidän tyylillämme kestovaippoihin menee parissa vuodessa reilu sata euroa, kun taas kertisten käyttäjillä menee reilu 700 euroa. Huhhuh!

Kestovaippailu säästää myös luontoa: kertakäyttövaippojen maatuminen kun kestää satoja vuosia tuottaen samalla metaania ja pahentaen kasvihuoneilmiötä. Tämä on yksi syy, miksi lähdimme mukaan kestovaippailuun. Minua ahdistaisi se meidän takia kasautuva jätevuori..

Kestovaippailu sopii myös useimmille lapsille, meille ainakin on kertiksistä tullut ihottumaa. Meidän vauva myös rakastaa villavaipan tuomaa lämpöä (inhoaa kylmyyttä yli kaiken). Onhan siihen lapsen iholle kivempi laittaa pehmeä harso, kuin muovista tehty vaippa...

Jotkut kokevat kestovaippailun pesemisineen ja kokoamisineen hankalaksi, mutta uskon että jokaiselle löytyisi se oma juttu, kestovaippoja kun on niin monenlaisia! Sitäpaitsi minusta se on samalla ikään kuin kiehtova harrastus, salatiede, jota täytyy tutkia! Ongelman ilmetessä on aina hauska selvittää ratkaisu (sitä paitsi harsojen peseminen ja taitteleminen on terapeuttista).

Me käytetään siis harsovaippojen, frotee-lisäimujen ja itsekudottujen villavaippojen yhdistelmää. Eli rautalangasta väännettynä: harsot (kyllä, ne pulautusliinat) toimivat vaippana, joka taitellaan vauvan ihoa vasten. Päälle puetaan villalangasta kudotut villahousut. Aluksi meillä oli näin, mutta parin viikon iässä tytön pissamäärät alkoivat kasvaa, joten oli pakko taitella väliin lisäimu puoliksi leikatusta vanhasta froteisesta käsipyyhkeestä. Harsoja saatiin muutama ilmaiseksi ja sitten ostettiin loput mm. Ikeasta. Yhden harson hinnaksi taisi tulla n. 1,5 euroa. Harsoja hankittiin n. 20. Villavaippoja neuloin kolmet, ja jokaiseen vaippaan meni lankaa yhden kerän verran. Käytin Novitan uutta Joki-nimistä villalankaa. Kolmen villakuoren yhteishinnaksi tuli alle 15 euroa. Vanhat käsipyyhkeet sain äidiltä ilmaiseksi. Lisäksi meidän vuokraan sisältyy kiinteä vesimaksu ;) Ei paha, ei paha! Alla näytän miten taittelen harsot:

Taita harso puoliksi ja taas puoliksi.

Vedä yläkulmasta kolmio.

Käännä harso ympäri.

 Taittele puolikas käsipyyhe pieneksi pötköksi harson suoraan reunaan.

Rullaa suora reuna pyyherullineen noin kolme kertaa itsensä ympäri, tai kunnes rulla saavuttaa keskikohdan.

Miten meillä sitten käytännössä kestoillaan (hyvässä ja pahassa)? Likaiset harsot laitan kannelliseen sankoon likoamaan ja odottamaan pesua. Harsopyykkiä pestään joka toinen aamu. Pesen harsot 60 asteessa ja huuhteluaineen sijasta käytän lorauksen etikkaa pehmentäjänä. Puhtaat harsot kuivuvat verraten nopeasti pyykkitelineessä (illalla jo kuivia). Villavaipat pesen kolmen viikon välein Marseille-saippualla, muutoin riittää tuuletus. Eli kun vaihdan vaipan, otan silloin käytössä olleen, kosteahkon villakuoren ja laitan sen esimerkiksi pyykkitelineelle odottamaan seuraavaa vaipanvaihtoa. Villa osaa tuulettuessaan itse desinfioida itsensä! Kätevää, eikö? 

Joskus kakkaa on sitten kyllä saattanut tulla lahkeesta, jolloin pesen villavaipan lahkeen sappisaippualla. No biggie. (Sitä paitsi kertiksiä käyttäessämme kakat on välillä olleet selässä asti!) Täytyy kyllä silti tutkia, miten tuon lahkeeseen-kakkaamisen saisi estettyä. Anyone? Toinen juttu, mikä kestovaippailussa on vähän miinuksena, on vaippapyllyn paksuus. Jotkut bodyt tekee tiukkaa pukea päälle.. Toisaalta meidän tyttö on niin pitkä, että jotkut isommat bodyt olisivat aivan liian väljiä ilman kestovaipan tuomaa muhkeutta.. Harsovaippa pysyy meillä ihan hyvin paikoillaan villavaipan (tai esim. puuvillaisten pikkuhousujen) avulla, mutta seuraava hankintakohteeni taitaa olla sellaiset nk. näpsyt, joilla siis kiinnitetään vaippa kunnolla. (Ostin muuten juuri paketillisen kestokuivaliinoja, täytyy seuraavaksi kokeilla niiden käyttöä!) 

Minä en koe kestovaippailua hankalana. Tykkään pyykinpesusta, vaippoja jaksaa taitella yölläkin, ja on ihanaa kun rahaa säästyy. Varalta meillä on aina myös kertiksiä. Joskus kylään mennessä laitetaan kertikset jalkaan, mutta yleensä ei edes tarvitse. Sen kun ottaa muovipussin mukaan likaiselle harsolle ja that´s it!

Onko teillä kokemusta kestovaippailusta? Jakakaa ajatuksianne. :)