torstai 6. elokuuta 2015
Miten lopetimme yöimetyksen
Pinnasängystä kuuluu huutoa, en pysy enää laskuissa monettako kertaa. Annan taas maitoa, mutta vauva ei tahdo enää nukkua. Vaan leikkiä. Keskellä yötä. Menee monta tuntia, ennen kuin saamme vauvan nukkumaan.
Ylläkuvatun kaltaiset yöt ovat olleet meille arkipäivää (tai -yötä) jo niin pitkään kuin muistan. Mies haluaisi, että jättäisimme vauvan vaan sänkyyn, että oppisi itse nukahtamaan. Eihän sillä mitään hätää ole. En suostu. Ei sitä henno jättää huutamaan, omaa kultapossuani.
Mies haluaisi, että lopettaisin nyt viimein sen yöimetyksen, ikää kun vauvalla alkaa olla jo yksitoista kuukautta. Ehkä se rauhoittaisi öitä. En suostu. Ei sitä henno jättää imettämättä, nälkäistä raukkaparkaa.
Olen aika mamis äidiksi.
Yhtenä yönä miehellä sitten napsahti. "Nyt lopetetaan yöimetys", hän ilmoitti, kun tyttö heräsi huutamaan ties monennen kerran, eikä suostunut enää sänkyyn. Siinä vaiheessa olin itsekin niin uupunut, että suostuin. Hyvä, että joku ottaa ohjat. Joku muu kuin minä. Olen väsynyt sellaiseen.
Olihan Siiri kiukkuinen, kun ei saanut maitoa enää (sinä yönä oli imetetty jo kaksi kertaa, ja kello oli vasta 23). Se huusi pää punaisena, eikä meinannut rauhoittua sylissäkään. Sain sen muutaman kerran rauhoittumaan sänkyyn laululla ja pepun heilutuksella, mutta sitten se aina nousi seisomaan ja itkemään. Uudestaan ja uudestaan. Päätettiin, että minä menen eri huoneeseen. Maidon tuoksu on vauvalle liikaa.
Sitten Sami sai sen nukahtamaan. Tyttö heräsi sinä yönä vielä monta kertaa, mutta taintui aika nopeasti ja vähittä itkuitta takaisin nukkumaan.
Nyt olemme olleet ilman yöimetystä jo reilut puolitoista viikkoa. Täytyy sanoa, että olen yllättynyt, miten helppoa se on ollut. Kahdeksan aikaan Siiri saa iltapalan, ja noin yhdeksän aikoihin annan iltamaidon. Sitten Sami laittaa sen sänkyyn. laulaa ja heiluttaa pepusta. Tyttö nukahtaa. Herää vielä muutaman kerran yössä (yksi yö oli, että heräsi vain kerran ja vain minuutiksi koko yönä, mutta heräsikin sitten jo viideltä leikkimään), mutta mies on saanut sen yleensä aika nopeasti takaisin nukkumaan.
Parina yönä miehellä on ollut keskellä yötä työpäivystys, jolloin minä olen hoitanut nukutukset.
Se oli virhe.
Ei Siiri rauhoitu nukkumaan ollenkaan, jos minä maidontuoksuineni menen yrittämään. Ja sitten sitä ei meinaa edes yöpäivystyksestä palaava mies saada nukkumaan, koska tyttö on jo niin vihainen. Sitten se pitää laittaa ulos vaunuihin. Onneksi näitä öitä ei ole ollut tässä montaa. Mutta opimmepa senkin, kuinka tärkeä on miehen rooli yöimetyksen lopettamisessa.
Viime yönä mies oli taas päivystyksessä. Pelkäsin jo etukäteen miten Siiri nukahtaisi minun käsittelyssäni, hänellä kun on ollut vähän nuhaa viime päivinä (=hirveät yöt). Ekan huudon kuuluttua kipitin pinniksen luo, aloin laulaa ja heiluttaa pepusta. Tyttö ei ollut noussut edes istumaan, mikä on aika kummallista. Sama toistui monta kertaa, mutta joka kerta sain hänet nukahtamaan samalla tavalla. Hän ei tainnut edes huomata, että siinä rinnalla oli äiti, eikä isi. Kun ei tarvinnut syliin nostaa (yleensä pitää, koska huuto on kova).
Nyt toivon, että kehityksen suunta olisi oikea, ja yöheräilyt alkaisivat pikkuhiljaa vähenemään. Ne alkoivatkin, mutta tuo nuha tuli nyt sotkemaan. Palaan raportoimaan asiasta.
Tunnisteet:
arki,
vauva,
vauvan kehitys,
yöimetyksen lopetus,
äitiys
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
http://attractioniseverythingthereis.blogspot.fi/2015/09/the-liebster-award.html
VastaaPoistaSulle on haaste mun blogissa! Kivaa syksyä! :3
- Krista K Bloggaaja